Masentaa :,(

[valittaja]

Pakko päästä purkamaan tänne ees... Oon niin masentunut Ootan esikoistani, raskausviikkoja "vasta" 20, mutta oon silti kotona, kun ei oo töitä eikä mitään. Koulutki jääny kesken tän masennuksen ja muun takia ja tunnen itteni niin arvottomaksi kun päivät pitkät möllötän kotona, oon koneella tai koitan jotain siivoilla tms... Oon niin yksinäinenki. Kaikki muut on päivisin töissä/koulussa ja tuntuu että oon vaan rasite koko ihmiskunnalle. Tuntuu ettei oo mitään tarkotusta missään ja parempi ois olla olematta ollenkaan. Ei oo itsetuntoo ja oon muutenki aika syrjäänvetäytyvä ja ujo ja nyt tuntuu että jo erakkokin... uskalla enää kohta mennäkkään minnekkään. Miks elämä on näin tyhjää???? En oo kyllä valmis äidiksikään, tuntuu siltä nyt. Tuun hulluksi täällä, haluisin ihmisten pariin ja olla hyödyllinen jotenkin...

 

[Tipu Topakka]

Alotappa joku kurssi. Missä saisit onnitumisen tunteita, pääsisit ihmisten ilmoille ja tiedä vaikka, jos löytäisit kivan kaverin! Vaikka joku kuvanmaalaus kurssi tai jotain =)

 

[Suhmuran Santra 55]

B) Jospa sinä siitä pikkuhiljaa piristyt,kun alat joulua laittelemaan valoja palamaan ja muitakin pirteitä koristeita.Onneksi olkoon vauvan odotuksesta,sehän on ihana asia näin mummon näkökannalta katsottuna. :flower:

 

[Hempukan ä]

Kannatais varmaan käydä neuvolassa juttelemassa! Stressi ja masennus vaikuttaa varmasti vauvaankin! Olisko sulla ketään läheistä jolle voisit jutella, sisko, äiti, täti tms. Mites sun mies, voisitko sille jutella?

 

[äiti neljälle]

Kyllä se elämän tarkoitus sinullekin vielä selviää, usko pois.
Raskausaika on syystäkin pitkä, juuri sitä varten että ehdit kypsyä äitiyteen.
Nyt sinulla on hyvää aikaa pohtia, ajatella sitä elämän perimmäistä syytä ja omia valintojasi yleensä elämässä.
Usko pois, että tämä aika mikä sinulla nyt on elettävänä itsesi kanssa, ei mene hukkaan. Nyt sinulla on aikaa tutkiskella, pohtia itseäsi ja oppia tuntemaan itseäsi paremmin.
Hyväksy nyt oma tilanteesi ja mieti mitä varten olet siinä juuuri nyt ja sen jälkeen löydä itsesi uudelleen.
Olet kypsymässä vanhemmuuteen, vastuuseen ja ensin sinun on pidettävä itsestäsi hyvää huolta.
Joskus myöhemmin varmaan annat arvoa tällekin jaksolle elämässäsi,vaikka nyt se kurjalta tuntuukin. Ja jos veertaat itseäsi muihin, saat vain itsellesi pahan mielen entisestään.
Muista, että asioilla on oikeasti tapana järjestyä parhain päin, luota siihen ja luota itseesi.

 

[ap]

Kiitos teille <3 Tuntuu vain välillä että ihminen ei ole arvokas muiden silmissä, jos ei ole "hyödyllinen", käy siis töissä tai opiskele... Ja kannan siitä painetta että kodin pitäis olla tip top nyt kun olen täällä, mutta en aina jaksa siivota. Ja mies ei tee mitään kotihommia, olettaa että ne kaikki kuuluu minulle kun hän käy töissä. Ja niin kai sitten itsekin ajattelen. Sekin masentaa, kun hänen sukulaiset koko ajan tivanneet minusta että eikö se mee töihin tai kouluun ja kannattaako tuommosta elättää, että minä vaan ukkoni rahoilla elelisin ja nauttisin muka. Ja paskat, tämä kyllä on kaikkea muuta

 

[ap]

Välillä mietin että tapan itseni, etten pilaa mieheni elämää :,( Miks tämä on tämmöstä...

 

[äiti neljälle]

Raitis ulkoilma tekee hyvää mielelle, ja voisitko auttaa/tehdä jotain hyvää jollekin toiselle?
Kuivakakku miehen sukulaisille ilman syytä ja saatat itsekin yllättyä vastaanotosta kun hyvästä sydämestäsi olet tehnyt jonkun iloiseksi

 

[mamma ja pojat]

Hei ap!!
Jos haluat vertaistukea niin laita mulle yv, annan sulle salasanan masennusta sairastavien kerhoon!

 

[äiti]

mustakin tuntui siltä melkein koko raskausaika että vauva oli virhe, ja että mä olen viallinen kun niin tunsin. tuo tunne ja kaikki muut vaan korostu synnytyksen jälkeen (väsymys+hormonit), hiljalleen sitte se rakkaus sieltä tuli vaavi on nyt 2kk ja on ihana, vaikka toki joskus tulee tunne kun on rankkaa että miks mä tähän uudestaan lähin.

ja sehän on vaan hyvä kun saat lepäillä ja käyttää aikaa itseesi ennen vaavin syntymää, kunpa mäkin olisin saanut!!! oli vaan pakko vielä viimesillään tehä joku hitsin opinnäytetyö ku muuten ois koulu jäänyt senverran kesken ni ois ottanut päähän se. ja sit vielä toi uhmis päälle.

joo ja ihmisen arvo ei ole työssä eikä koulutuksessa, ei todellakaan. älä siitä stressaa. mä oon aina aatellu että ehtiihän niitä töitä tekee monta kymmentä vuotta,ihan turhaan siis kantaa syyllisyyttä vuodesta tai parista. niin ja kaikki tunteet on sallittuja toivottavasti miehes on kultainen sua kohtaan. (mulla ei ollut omaa asuntoa,ei miestä,ei koulutusta,ei työpaikkaa kun esikoinen syntyi ja ainoa mikä otti päähän oli se että puuttui se rakas mies=se petti ja jätti) nykyään mulla on asiat paljon paremmin(on mies,koulutus,asunto) elämä muuttuu. voimia