masennuslääkkeen alku - imetyksen loppu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surusilmä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"surusilmä"

Vieras
Olen tosi pahoilla mielin.

Vauvani on vasta 3kk.
Pakko se on myöntää, olen taas masentunut. Mielessä painaa ahdistus, syyllisyys,
pelot ja suru.
Kävin tänään lääkärissä ja sain masennuslääkereseptin, Seronil 20mg.

Luin pakkausselosteesta, että lääke saattaa aiheuttaa oireita imeväiselle ja
imettää tulisi vain jos se on ehdottoman välttämätöntä - no eihän se ole.
Vauva syö korviketta, mutta olen imettänyt häntä 2-3 x vuorokaudessa.

Olen niin todella haikeansurullinen! Mies ei ymmärrä tätä, sanoo ettei mun
pitäisi kokea epäonnistumista, syyllisyyttä, surua.

Siksi kirjoitan tänne, ehkä toinen äiti voi ymmärtää?

Se tunne, kun oma vauva on siinä rinnalla, saa kirjaimellisesti minulta ravintoa
nälkäänsä, nukahtaa siihen. Se on niin ainutlaatuinen tunne enkä ehkä enää koskaan saa kokea sitä.
Se tuntuu niin surulliselta! (Rintoja muuten ihan fyysisesti vihloo kun kirjoitan tätä).

Mieleen tulee nyt koko ajan sekin, että jos en aloittaisikaan lääkettä ihan vielä,
vaan imettäisin vaikka vielä hetken...

En tiedä, halusin purkaa tunteitani, ehkä saan teiltä muilta tukea ja viisautta
päätöksiini?
 
Ihanaa, kiitos kun vastasit.:-)

On ollut ennenkin masennusta, nyt se on erilaista tosin kuin ennen.
Olen itkuherkempi, mutta samalla myös hyvin onnellinen!
Nämä surut, pelot ja syyllisyydentunteet tulevat ja menevät aaltoina, joskus ovat poissa ja sitten taas tulevat.

Olet ihan oikeassa, että läheisyyttä voi olla ja on muutenkin kuin imettäessä.
Silti ajatus lopettamisesta nostaa kyyneleet silmiin ja vaatii tietynlaisen surutyön.
 
Muistan kans kun imetin niin olin aikamoinen hormonihirviö mutta se kuuluu asiaan :D tasoittuu sitten kun imetys loppuu. sun kannattaa miettiä mistä ne syyllisyyden tunteet tulevat ja selittää itsellesi että miksi ne ajatukset on ihan tyhmiä..
 
Oikeassa olet, pitäisi kohdata, tunnistaa ja näyttää enemmän tunteitani niin ehkä en olisi näin
avuton vastaanottamaan kaikenlaisia tunteita.

Tuli mieleen, että ehkä mun pitäisi hoidattaa itseäni jotenkin luontaisesti tämän masennuksen kanssa...
Lisäravinteet, akupunktio... hmm. En tiedä toimivatko, mutta kokeilla aina voi.:-)

Kiitos tuestasi ja ajatuksistasi
 
[QUOTE="surusilmä";26509163]Oikeassa olet, pitäisi kohdata, tunnistaa ja näyttää enemmän tunteitani niin ehkä en olisi näin
avuton vastaanottamaan kaikenlaisia tunteita.

Tuli mieleen, että ehkä mun pitäisi hoidattaa itseäni jotenkin luontaisesti tämän masennuksen kanssa...
Lisäravinteet, akupunktio... hmm. En tiedä toimivatko, mutta kokeilla aina voi.:-)

Kiitos tuestasi ja ajatuksistasi[/QUOTE]

kannattaa varmaan jotain monivitamiineja ainakin syödä, varmaan luontaiskaupoista löytyy masennukseenkin jotain ja jos on unen kanssa ongelmaa niin joillakin melatoniini auttaa :) kannattaa varmaan kuitenkin varalta hakea ne lääkkeet kaappiit jos tarve yllättää :)
 
imetyksen lopettaminen vaatii aina pienen surutyön! Kyyneleen pari tai vähän enemmän. Mutta kuten tossa jo tuli niin vauvalle voi antaa läheisyyttä muutenkin kuin Imettämällä. Ja usko pois että pelkkä imetyksen lopettaminen auttaa kohentavasti alakuloiseen mieleen. Ne hormonit katsos... Vauvasi on 3kk. Ja saanut jo ne vasta-aineet jotka voi saada. Joten siitä älä huoli. Kun itse voit hyvin, jaksat paremmin Vauvasi kanssa. Ja pystyt nauttimaan vauva-ajasta. Aloita lääkitys, lopeta imetys, sure sitä hetki Ja nauti kesästä, Ja ihanasta perheestäsi!
 
[QUOTE="surusilmä";26509129]Ihanaa, kiitos kun vastasit.:-)

On ollut ennenkin masennusta, nyt se on erilaista tosin kuin ennen.
Olen itkuherkempi, mutta samalla myös hyvin onnellinen!
Nämä surut, pelot ja syyllisyydentunteet tulevat ja menevät aaltoina, joskus ovat poissa ja sitten taas tulevat.

Olet ihan oikeassa, että läheisyyttä voi olla ja on muutenkin kuin imettäessä.
Silti ajatus lopettamisesta nostaa kyyneleet silmiin ja vaatii tietynlaisen surutyön.[/QUOTE]

No miten raju sun masennushistoria sitten on? Kun jos se ei ole kovin lamauttavaa sorttia ollut aiemmin, niin kai sulla on sekin vaihtoehto että tosiaan vain katsot vointiasi päivä kerrallaan eteenpäin?

Nimittäin, onhan se kovin mahdollista, että nykyinen masennuksesi olisi hyväätekevää sorttia. Mielestäni tuoreen äidin on hyvä kokea noita tunteita joissain rajoissa, koska ne herkistävät ja laittavat kohtaamaan ne vanhat möröt jotka pitää selättää aikuistuakseen. Samalla voit opetella sietämään niitä aaltoja ja katsomaan niiden vellontaa hiukan etäämpää, mikä on ollut itselleni parasta masennuksen hoitoa: silloin on tajunnut sen, että minä en ui hukkumaisillani tunteiden mereen, vaan ne tunteet uivat minussa ja minulla on elämää niiden ulkopuolellakin. Samalla olen oppinut taitavammaksi puuttumaan asioihin, jotka sitä masennusreaktiota ruokkivat.

Sitten voit pitää ykköskriteerinä sitä, että jos et selviä normaaliin kiintymyssuhteeseen tarvittavista asioista, tartut purkkiin. Jos esimerkiksi huomaat väistäväsi lapsen katsetta tms.

Onhan se imetyksen lopettaminen surtava asia toki normaalivointisellekin.
 
  • Tykkää
Reactions: Minuli
Ensisijaisesti kaipaisit keskusteluapua ammattilaisten taholta. Vain siten voit oppia hallitsemaan ja tunnistamaan tunteitasi. Jos siksi että sulla on masennus taustaa. Ei yksin kuten edeltävä kirjoitta käskee. Ei missään tapauksessa.

Pelkät lääkeet eikä sen enempää mitkään luonnon rohdot yksin auta. SUN täytyy oppia käsittelemään asioita ja löytämään OMIA selviytymistapoja. Myös suhteuttamaan asioita: Imetys on tärkeää, mutta sinä itse olet kaikkein tärkein vauvalle. JA sinun hyvinvointi. Terapiassa (intensiivissä) voit oikeasti purkaa ajatuksia ja puhumisen kautta oppia paljon itsestäsi.

Mä vaivuin kuopuksen syntymän jälkeen vaikeaan masennukseen. Ei suinkaan ollut pelkää synnytyksen jälkeistä masennusta - vaan päälle vyöryi vuosien taakka jota en ollut osannut koskaan käsitellä. Lääkeet helpotti pahimman ahdistuksen yli ja auttoi nukkumaan. Nukkuminen on oleellisen tärkeää - siksi voit nähdä tämän tilanteen myös mahdollisuutena. Pyydä apua että saisit joskus nukkua vaikka 6-8h putkeen. Mieheltäsi tai joltain läheiseltäsi. Se onnistuu kun et enää imetä. Aivosi tarvitsevat lepoa.

Olen itse nyt parantunut, pitkän terapian jälkeen. Lääkeet jätin jo vuosia sitten, ja nykyään pärjään loistavasti ilman mitään - olen oppinut itsestäni, tavoistani reagoida asioihin ja ennen kaikkea kyvystä selvitä huonojen päivien yli.

Lapseen tuo ei vaikuta vaikka kuka jauhaisi mitä jostain kiintymysteorioista jne. (terveiden on helppo asettaa rima ties minne - josko sekään järkevää). Sinö rakastat lastasi, hänellä on toivottavasti myös rakastava isä johon luoda tärkeä ja merkityksellinen side. Tällöin lapsella on oikeasti kaksi vanhempaa, jotka voivat luoda turvan. Näin huonoina hetkinä voit aina luottaa puolisosi ja hänen antamaan rakkauteen lastanne kohtaan. Silloin sinä voit ja saat olla heikko. Tunnustaminen ja omien heikkouksien myöntäminen on oikeaa rakkautta. "kirjoittamattomien sääntöjen" mukaan tanssiminen - no on vaan tyhmää.
 
  • Tykkää
Reactions: Minuli
Soita vielä apteekkiin ja kysy voiko saamaasi lääkettä käyttäessä imettää. Joskus teksteissä lukee ettei suositella imetyystä, vaikka apteekkitietokannassa(jossa tarkempi tutkimustieto) saattaa olla tietoa, ettei maitoon erity lääke. Näin mulla oli ainakin siitepölylääkkeen kanssa.
 
Hyviä kirjoituksia ylempänä. Olisko masennuslääkkeelle vaihtoehtona saada keskusteluapua? Kuulostais kuitenkin siltä, että siitä vois olla enemmän hyötyä ja alottaisit lääkeen vasta jos siitä ei ole tarpeeksi apua?
 
Tuhannet kiitokset teille kaikille vastanneille ihanille ihmisille!

Sain paljon uusia näkökulmia ja vaihtoehtoja päätökseeni.
En osaa vielä sanoa mitä teen, mietin rauhassa asiaa nyt ainakin yön yli.

Vaikka näitä palstoja usein haukutaan ja parjataan, niin näistä saa paljon hyvääkin.:-)

KIITOS!
 

Yhteistyössä