Toggle sidebar

Masennus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Olen jo jonkin aikaa tuntenut itseni enemmän tai vähemmän alakuloiseksi. Tänään sitten täyttelin muutaman netistä löytyvän masennustestin, joiden mukaan voisi olla tarvetta lääkäri käynnille MUTTA:

mitä tuollaisella käynnillä yleensä tapahtuu, onko julkisella puolella edes resursseja hoitaa lieviä masennustapauksia? Entä miten mahdollinen masennus diagnoosi vaikuttaa tulevaisuudessa, jos eroaisimme mieheni kanssa? Mikäli eroaisimme ja tulisi riitaa lasten huoltajuudesta, niin olisiko tuo aikaisempi masennusdiagnoosi riittävä syy, etten saisi huoltajuutta? Kiitos jos joku jaksaa vastata.
 
Mä soitin suoraan perheneuvolaan jossa täällä yksi ihminen erikoistunut synnytyksen jälkeisiin masennuksiin ja oli sitten muita jotka muihin masennuksiin. Sain ajan melko pian ja kävin 2kertaa. Oikeastaan se 1kerta riitti selvittämään ajatuksia. ja oli ilmainen.
Noihin erojuttuihin en osaa vastata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KangasP-Akka:
Mä soitin suoraan perheneuvolaan jossa täällä yksi ihminen erikoistunut synnytyksen jälkeisiin masennuksiin ja oli sitten muita jotka muihin masennuksiin. Sain ajan melko pian ja kävin 2kertaa. Oikeastaan se 1kerta riitti selvittämään ajatuksia. ja oli ilmainen.
Noihin erojuttuihin en osaa vastata.
Click to expand...

Koitko ennen käyntiä tarvitsevasi keskusteluapua? Itsellä tällähetkellä tilanne, että en edes usko että asiat puhumalla miksikään muuttuu, ongelmia siis työn (tai siis sen puutteen) ja arjen kanssa, eli ei niitä taida keskustelemalla paremmiksi muuttaa.
 
Älä nyt loukkaanu, mutta mä sanoisin itse masennuksen kokeneena, että tuo kun mietit noista jos...niin miten sun masennus vaikuttaa on aika vakava merkki siitä, että masennus on vakavampaa, mitä uskotkaan. Se on kieltämistä ja liittyy oleellisesti asiaan.
Jos sulla on hoitamaton masennus ja sen joku voi tpodistaa, se voi vaikuttaa negatiivisesti jossakin tilanteessa, mutta kun panostat masennuksen hoitoon, niin siitä ei varmasti ole mitään haittaa. Päinvastoin, masennuksesta toipuneen ihmisen elämänlaatu voi olla parempi kun sitä kokemattoman, koska on tavallaan kaksi elämää, joita verrata. Tietää mitä on, kun on käyny pohjalla.
Se taas riippuu hirveästi kunnasta miten helppoa tai vaikeaa avun saaminen on, mutta sitä hakiessa ei ainakaan kannata esittää terveempää -vaikka niinhän kaikki tekee, kun sitä ei huomaa, ennen kuin jälkeenpäin, että kas, taas tuli vedätettyä lääkäriä 6-0 ja vedettyä "kyllä tää tästä"-näytelmä :|
Ensin voit mennä terveyskeksuksen ja kertoa olostasi, niin saat lähetteen eteenpäin. Eipä siellä välttämättä muuta tehdä kun jutellaan. Joskus saa kotitehtäviä, elämäntarinan kirjoittamista, erilaisia mukavien asioiden etsimis tehtäviä jne.
 
Kannattaa mennä, oman paikkakunnan lääkäri tietänee ketkä/kuka paikkakunnalla voivat hoitaa. Kunnan työntekijöitä voivat olla esim. terveyskeskuspsykologi, perheneuvolan psykologi tai psykiatrisen sairaanhoitajat/milenterveyshoitajat. Kunnassa voi käydä ilmaiseksi, yksityisellä maksaa. Käynnit ovat luottamuksellisia, ei käynnit ole osatekijänä huoltajuusasioissa jos olet muten kykenevä ja järjissäsi hoitamaan lapsia. Vakava masennus on asia erikseen, silloin sitä ei välttämättä ole aivan toimintakyytön, muttei sekään huoltajuutta vie, koska se on sairaus, jota voi hoitaa. Ehkä oma avun hakeminen on ihan terveen ihmsien merkki. Jos olet töissä ja masennus uhkaa työkykyä, voi Kelakin korvata osan yksityisellä terapeutillakin tapahtuvasta hoidosta.
 
koin tarvitsevani apua, koska arki tuntui ahdistavalta, seinät kaatui rymisten niskaan ja oli itsetuhoisia ajatuksia.
Psykologi ehdotti masennuslääkkeitä, olisi saanut ihan vaa ku ois lääkärillä käyny niin reseptin, mutta halusin ensin yrittää ilman lääkkeitä ja nyt on kaikki hyvin.
Olenkyllä luonteeltani melko positiivinen ja pohdin paljon asioita itsekseni mutta nyt auttoi saada ulkopuolisen näkemystä mukaan.
Aluksi itsestäkin tuntui, että mitä se puhuminen mitään auttaa.
 
En huoltajuus asioihin osaa ottaa kantaa, luulisi että masennus jota hoidetaan eikä aiheuta vaaraa muille ihmisille tai sinulle ei vaikuttaisi asiaan.

Jos menet omalääkärin luokse hän kartoittaa masennuksen tason testin avulla, kyselee muutaman kysymyksen kestosta ym. määrää mielialalääkkeen, saattaa määrätä sairaslomaa (riippuu kunnosta) ja lähettää kotiin odottelemaan postissa tulevaa vastaanottoaikaa mielenterveyspuolelle. Ja mielenterveyspuolella lääkitystä jatketaan, käyt keskustelemassa tietyin väliajoin jne... Ainakin Tampereella näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja KangasP-Akka:
Mä soitin suoraan perheneuvolaan jossa täällä yksi ihminen erikoistunut synnytyksen jälkeisiin masennuksiin ja oli sitten muita jotka muihin masennuksiin. Sain ajan melko pian ja kävin 2kertaa. Oikeastaan se 1kerta riitti selvittämään ajatuksia. ja oli ilmainen.
Noihin erojuttuihin en osaa vastata.
Click to expand...

Koitko ennen käyntiä tarvitsevasi keskusteluapua? Itsellä tällähetkellä tilanne, että en edes usko että asiat puhumalla miksikään muuttuu, ongelmia siis työn (tai siis sen puutteen) ja arjen kanssa, eli ei niitä taida keskustelemalla paremmiksi muuttaa.
Click to expand...

Itseasiassa ne usein juuri puhumalla muuttuu. Näköalattomuss on monasti sellainen salakavalasti ja pikkuhiljaa hiipinyt olotila, joka ei ole oikeasti lainkaan totta.
Mun terapeutilla oli yks tooosi vittumainen kysymysketju, mitä se viljeli: "mitä haluaisit tehdä?" Mitksi et tee?" ja lopuksi "mitä tapahtuisi jos kuitenkin vaan teet" ja viimisen kysymyksen kohdalla mä olin aina käytännössä hävinny :snotty:
 
Ja lääkitys ei ole mikää pakko, mutta kannattaa kuunnella avoimin mielin, mitä suositellaan. Itse suosittelisin lievempään masennuksen muotoon alkuun "pelkkää" keskusteluapua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ooo:
Ja lääkitys ei ole mikää pakko, mutta kannattaa kuunnella avoimin mielin, mitä suositellaan. Itse suosittelisin lievempään masennuksen muotoon alkuun "pelkkää" keskusteluapua.
Click to expand...

Samoin.
Lääkitys voi olla joskus tarpeen, että pystyy vastaanottamaan muun avun, mutta kun se on kuitenkin vaan laastari mätäpaiseen päälle. Se itse paise pitää hoitaa ja puhdistaa, ei peittää.
 
Kiitos vastanneille! Tuo LisaMarien kuvaama "kaikki on kunnossa" näytteleminen on niin tuttua! Millään ei edes hyville ystäville voi näyttää oikeaa oloaan, eli kynnys että hakisi apua vieraalta on todella iso. Jotenkin jo ajatus, että pitäisi soittaa terveyskeskukseen jossa jokaisen ajan saaminen, mihin tahansa vaivaan, on ollut työn ja tuskan takana, ja selittää tarvitsevansa aikaa masennuksen takia tuntuu ylivoimaiselta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos vastanneille! Tuo LisaMarien kuvaama "kaikki on kunnossa" näytteleminen on niin tuttua! Millään ei edes hyville ystäville voi näyttää oikeaa oloaan, eli kynnys että hakisi apua vieraalta on todella iso. Jotenkin jo ajatus, että pitäisi soittaa terveyskeskukseen jossa jokaisen ajan saaminen, mihin tahansa vaivaan, on ollut työn ja tuskan takana, ja selittää tarvitsevansa aikaa masennuksen takia tuntuu ylivoimaiselta.
Click to expand...

Kyllä mullakin meni varmaan puoli vuotta ennekun sain aikaseksi soittaa apua. En halnnut puhua neuvolassa kun ei tulla toimeen sen tädin kanssa ja aattelin että kuvittelen vaan kaiken jne. Onneksi soitin kuitenkin.
Katsot vaikka netistä teidän alueen paikkoja mihin voi soittaa ja luuri käteen.
Tsemppiä.
Miten miehesi suhtautuu asiaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja KangasP-Akka:
Miten miehesi suhtautuu asiaan?
Click to expand...

Mies yrittää olla reagoimatta asiaan mitenkään. Hän ehkä muutenkin sen luonteinen, että niin kauan kun ei ihan pakko ole, ei millekkään mitään tehdä. Eli kuvittelee kai, että ongelmaa ei ole niin kauan kun siihen ei puututa. Olen koittanut hänelle puha itseäni ahdistavista asioista, toivonut hänen tukea tietyissä arjen tilanteissa ilman että sitä olen saanut. Ilkeyttään hän ei näin toimi, ilmeisesti tuo "silmien ummistaminen" on vaan niin vahvasti iskostunut häneen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja KangasP-Akka:
Miten miehesi suhtautuu asiaan?
Click to expand...

Mies yrittää olla reagoimatta asiaan mitenkään. Hän ehkä muutenkin sen luonteinen, että niin kauan kun ei ihan pakko ole, ei millekkään mitään tehdä. Eli kuvittelee kai, että ongelmaa ei ole niin kauan kun siihen ei puututa. Olen koittanut hänelle puha itseäni ahdistavista asioista, toivonut hänen tukea tietyissä arjen tilanteissa ilman että sitä olen saanut. Ilkeyttään hän ei näin toimi, ilmeisesti tuo "silmien ummistaminen" on vaan niin vahvasti iskostunut häneen.
Click to expand...

Tuli vain mieleeni, että onko mahdollista, etä miehelläsikin on masennusta. Tuo ettei mitään tehdä, jos ei ole pakko ja laitetaan silmät kiinni ja toivotaan asian menevän pois, on myös aika usein masennuksen sivutuotteita. (Nimimerkillä ei toimi laskuihin, kokemusta on!)
Masennus myös usein "tarttuu". Yleensähän masennuksen taustalla on joku asia, eli masennus on normaali rektio epänormaaliin tapahtumaan. Ja parisuhteessa se toisen masennus on toiselle epänormaali tapahtuma ja kohta molemmat on masentuneita!
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Tuli vain mieleeni, että onko mahdollista, etä miehelläsikin on masennusta. Tuo ettei mitään tehdä, jos ei ole pakko ja laitetaan silmät kiinni ja toivotaan asian menevän pois, on myös aika usein masennuksen sivutuotteita. (Nimimerkillä ei toimi laskuihin, kokemusta on!)
Masennus myös usein "tarttuu". Yleensähän masennuksen taustalla on joku asia, eli masennus on normaali rektio epänormaaliin tapahtumaan. Ja parisuhteessa se toisen masennus on toiselle epänormaali tapahtuma ja kohta molemmat on masentuneita!
Click to expand...

on tämä käynyt itselläkin mielessä. Tosin hänellä tuo tapa hoitaa asioita vasta kun ihan pakko, on ollut aina tapana, ei vain nyt.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa