Masennus päällä,äiti hoitaa lapseni,voiko kukaan ymmärtää?

[yh]

Kysyin jo tossa toisessa ketjussa, onko synnytyksen jälkeisestä masennuksesta selvinneitä.

Mä oon ihan alamaissa, ihan täysin. En oo jaksanu melkein viikkoon mennä suihkuun. Lääkitys pahentanu oloa. Miten mä korvaan mun äidille, että se joutuu hoitamaan mun 4kk vauvan? Tiedän, että on väsynyt, mutta auttaa silti. Itsetunto nollassa ja tää syyllisyys. Masennus rysähti päälle kertalaakista ja päivytykseen hakeuduin. Vaan vielä ei lääkkeet auta.

 

[mun muru]

Höh.. Sehän on äitien velvollisuus=) Ihan oikein siis teet! Äitisi on parasta mitä lapsesi voi nyt saada. Turhaa syyllistellä jos tekee ihan oikein. Heitä nyt ainakin se tunne romukoppaan.

 

[yksi vain]

Anna äidin nyt auttaa, kun apua tarvitset! Kyllä sinulle vielä koittaa aika, että taas kaikki näyttää valoisammalta ja jaksat iloita lapsestasi ja elämästäsi. Ja sinulla on paljon aikaa vielä yhdessä lapsesi kanssa. Kovasti voimia ja jaksamista!!!

Itse en ole kokenut masennusta, mutta jos yhtään helpottaa, juuri tuossa 4 kuukauden kieppeillä alkoi itsellä olla hankaluuksia jaksaa yöheräämisiä eikä rytmiäkään tuntunut millään löytyvän. Hiljoitellen kaikki helpottuu ja vuoden iässä on jo huomattavasti helpompaa. Oma poikani on nyt 1 1/2-vuotias ja touhuilee jo todella pitkiä aikoja itsekseen, syö itse ym. eli omaa aikaa alkaa olla jo aivan eri tavalla. Kyllä se siitä!

 

[unikeko80]

Älä poe syyllisyyttä!! Synnytyksen jälkeinen masennus on todella yleinen ongelma (tilastollisesti joka kolmas masentuu). Äitisi varmasti auttaa mielellään!! Lääkityksestä. Sen pitäisi jo tässä vaiheessa alkaa purea, ota yhteys lääkäriisi ja vaadi että he tarkastavat onko juuri tämä lääke sulle sopiva. Mielialalääkkeitä on niin paljon erilaisia ja eri ihmisille sopii eri annostus. Tarvitset sen lisäksi ehdottomasti terapiaa!! On todella väärin vain antaa ihmisille lääkkeet ja lähettää ne kotiin yksin niiden kanssa.
Nukutko ja syötkö yhtään mitään? Laita vaan yvtä, jos haluat enemmän keskustella! Tämä ei ehkä ole kovin yksityinen tapa....

 

[mamma]

Jos ei ala parantua olo lääkkeillä, ne pitää vaihtaa! Laita äitisi tilaamaan uusi lääkäriaika ja pyydät reippaasti uudet lääkkeet!

 

[vieras]

Se että sulla on joku joka auttaa kun et itse jaksa on mahtava juttu. Mulla on itellä jo teinejä isoimmat lapset ja jos niillä olis joku vastaava tilanne niin se olis mulle ilo et voisin auttaa vaikka sitte lasta hoitamalla. Älä ihminen sure et oot jotaki velkaa vaan ota vastaa apu hyvillä mielin masennkseen kuuluu oireena noi syyllisyyden tunteet :hug: voimia ja hyvä kun oot hakenu apua ja hyvä kun sulla on äiti apuna. Masennusesta selviää, mutta pikuhiljaa. Ole itsellesi armollinen.

 

[vieras]

jatkan vielä lääkeistä, et usein olo pahenee aluksi. Ne alkaa vaikuttaa hitaasti n. kahdessa viikossa voi alkaa odottaa vaikutusta joskus menee pitempäänki. Se aivokemia ei ole mikään pika juttu

 

[voi taivas]

Höh.. Sehän on äitien velvollisuus=) Ihan oikein siis teet! Äitisi on parasta mitä lapsesi voi nyt saada. Turhaa syyllistellä jos tekee ihan oikein. Heitä nyt ainakin se tunne romukoppaan.

Mutta sitten kai äiti saa myös päättää koska aikuinen tytär saa tulla raskaaksi/jos saa.
EI SE NYT HITTO SENTÄÄN OLE MUMMIN EIKÄ KUMMIN VELVOLLISUUS.

 

[Pastori]

Voi, ompa sinulla ihana äiti !!! Minä en tiedä miten tuosta voi parantua, neuvolassa jos ottaisit asian puheeksi? Minä en uskaltanut kun en ollut varma mikä mua vaivaa.. Ja nyt se vaivaa kun en uskaltanut kenenkään kanssa ottaa puheeksi sitä pahaa oloa... Mutta ole iloinen, että sinulla on tuollainen äiti!! Se on luojan lahja! Omani kun ei pyyttettömästi ole koskaan auttanut ja olen nyt saanut kuulla millaisia juttuja hän on minusta höpöttänyt selän takana jo yläasteelta saakka . Voimia!! :hug:

 

[Kippuravarvas]

Mutta sitten kai äiti saa myös päättää koska aikuinen tytär saa tulla raskaaksi/jos saa.
EI SE NYT HITTO SENTÄÄN OLE MUMMIN EIKÄ KUMMIN VELVOLLISUUS.

Voi pyhät pyssyt, pitääkö nyt alkaa tuollaista jankkaamaan juuri tässä ketjussa????? :headwall:

 

[kuitenkin vinkki]

Olen itse vaikea-asteisesta masennuksesta selvinnyt. Mulla auttoi lääkkeet,terapia, liikunta, ruokavalio ja oman lapsen seura. Eli onko mahdollista jos asuisit lapsen ja äidin kanssa samassa asunnossa? hoitaisitte yhdessä? Voin kertoa, ettei mikään nettipalsta ole kovin hedelmällinen tuossa tilassa... Hoida hellästi itseäsi ja toivon pikaista parantumista. Olet todella onnekas, että sinulla on noin ihana äiti, varmasti teet joskus mielelläsi hänellekin palveluksen? tämän voit myös hänelle kenties kertoa? Auttaisi häntäkin jaksamaan.