M
mistä iloa
Vieras
Minusta lasten kasvattaminen on yksi vaikeimmista asioista. Minulla on tietoa ja periaatteessa taitoakin kasvattaa lapseni, mutta jotenkin en vain osaa... Tunnen olevani täysin epäonnistunut äitinä, kotielämä on raskasta, voimavarat vähissä. Mies tekee paljon kotona ja ottaa osaa lasten kasvatukseen. Lisäksi kotona rassaavat ainaiset kotityöt ja jatkuva epäjärjestys, vaikka kuinka yrittäisi pitää jotain järjestystä...Tämä minun masennukseni on lievää/keskivaikeaa sorttia, minulla on lievä lääkitys, muttei mitään muuta hoitoa...Vuosi vuodelta tuntuu, että pimeä aika on yhä rankempaa henkisesti. Mikään ei tunnu oikein miltään. Kaipaan valoa ja kesää...Muita kohtalotovereita?