M
Masis
Vieras
Miten suhtautuisitte, jos ihminen kenen kanssa olet tekemisissä vähintään kerran viikossa useamman tunnin kerrallaan ja usein monta kertaa viikossa, kertoisi että sairastaa masennusta?
Olette siis kohtuullisen uusia tuttavuuksia, ihan täysin ystävyydestä ei välttämättä ihan vielä ole kyse, mutta olette kohtuullisen aktiivisesti yhteyksissä ja tapaamiset liittyy lähinnä lasten kanssa oloon, mutta myös ilman lapsia satunnaisesti tavanneet.
Mulla siis sellainen tilanne, että minulla on jo kauan ollut synnytyksen jälkeistä masennusta joka oli pahimmillaan erittäin hankalaa, nyt syön lääkkeitä ja pikkuhiljaa toipumaan päin eli jaksaisin jo jonkin verran panostaa uusiin kaveri-suhteisiin mutta usein tulee heikkoja hetkiä enkä jaksa olla kovin aktiivinen kenenkään kanssa.
Välillä jlkikäteen huomaan että olen saattanut väsyneenä käyttäytyä/ sanoa jotain tylyä jolla en todellakaan ole tarkoittanut mitään pahaa ja todella haluaisin ystävystyä näiden ihmisten kanssa ja olenkin miettinyt, että olisi varmaan fiksua kertoa masennuksestani joka varmasti selittäisi käytöstäni.
Mutta mietin siis onko näin henk koht asia liian "rankka" asia uudelle ihmiselle kenen kanssa ei vielä hirmuisen henk koht asioista ole puhuttu? Ja miten sen asian kertoisi, ettei pelästytä toista, kaikki kun ei välttämättä masennukseen osaa mitenkään suhtautua?
Olette siis kohtuullisen uusia tuttavuuksia, ihan täysin ystävyydestä ei välttämättä ihan vielä ole kyse, mutta olette kohtuullisen aktiivisesti yhteyksissä ja tapaamiset liittyy lähinnä lasten kanssa oloon, mutta myös ilman lapsia satunnaisesti tavanneet.
Mulla siis sellainen tilanne, että minulla on jo kauan ollut synnytyksen jälkeistä masennusta joka oli pahimmillaan erittäin hankalaa, nyt syön lääkkeitä ja pikkuhiljaa toipumaan päin eli jaksaisin jo jonkin verran panostaa uusiin kaveri-suhteisiin mutta usein tulee heikkoja hetkiä enkä jaksa olla kovin aktiivinen kenenkään kanssa.
Välillä jlkikäteen huomaan että olen saattanut väsyneenä käyttäytyä/ sanoa jotain tylyä jolla en todellakaan ole tarkoittanut mitään pahaa ja todella haluaisin ystävystyä näiden ihmisten kanssa ja olenkin miettinyt, että olisi varmaan fiksua kertoa masennuksestani joka varmasti selittäisi käytöstäni.
Mutta mietin siis onko näin henk koht asia liian "rankka" asia uudelle ihmiselle kenen kanssa ei vielä hirmuisen henk koht asioista ole puhuttu? Ja miten sen asian kertoisi, ettei pelästytä toista, kaikki kun ei välttämättä masennukseen osaa mitenkään suhtautua?
