eli meillä kans syntynyt 10.11.07 pienen pieni poika kiireellisellä sektiolla.. rv31+1 ja poika oli 1210g ja 38,5cm,pisteitä sai 9/9. keskolassa on nyt kasvamassa sitten ja muuten voi hyvin.. terve ja reipas SGA vauva.. =) laskettu aika olisi ollut 11.1.2008.
meillä tarina seuraavanlainen..
keskiviikkona 7.11 menin ä-polille kontrolli ultraan supistelujen takia.. siellä todettii vauvan olevan liika pieni viikkoihin nähden ja huomattiin myös huonot virtaukset napanuorassa.. sain käskyn laskea liikkeitä ja kotia..seuraavaks maanantaiks sovittiin uus kontrollikäynti..
torstai iltana aloin 9maissa laskea sit liikeitä ja niitä ei 3,5h tullut kuin kaksi hyvin vaisua.. soitin polille ja sinne käskettii lähteä.. noh siellä sit käyrälle ja ultrattii, virtaukset oli heikentyny edellee ja todettii istukan heikko toiminta ja napanuorablokki.. olisivat ottaneet osastolle suoraa,mutta koska siellä eivät yön aikana olisi mitään tehneet, ni sovittii et saan mennä yöksi kotia ja aamulla 9aikaa takas..
perjantai aamuna sit takas ja käyrällle suoraa, käyrässä näky sykkeen laskuja vauvalla, ei isoja mut näky kuitenkin..
ultrattii ja todettii uudellee blokki ja istukan vajaatoiminta. lisäksi näkyi kohdun päävaltimossa virtauksissa jotain.. osastolle laittoivat ja 3*pvässä KTG ja kerran ultra.. tässä vaiheessa puhutti vielä et yritetää saada viikkoja eteenpäin vielä et oon vaan seurannassa siellä osastolla.. iltapäivällä sit ultrattii ja lääkäri totes tilanteen olevan sen verran huono et lauantaina päivällä leikataan..
olin ihan ällikällä lyöty et mitäs ihmettä.. virtaukset oli jo niin huonot kuulemma.. osastolle sit takas ja kortisoonipiikin sain niihin vauvan keuhkoihin et kypsyisivät.. seuraavassa KTGssä sit näky taas sykkeen laskuja..
mies lähti osastolta sit 9jälkee kotio ja savittii et tulee takas aamulla het 8maissa kun keikkausajasta ei tiedetty yhtään, koska oli v.loppu ja olisi päivystyksenä mennyt..
10aikaa otettiis it viimeinen käyrä,sovittii et otetaa pitkä käyrä ku oli päivän viimeinen.. käyrässä sit oli useita jyrkkiä pulssilaskuja vauvalla ja tuli käsky lähteä synnytyssaliin jatkuvalle käyrälle.. miehen soitin sit takaisin sairaalaan kun hoitaja niin kehoitti..
salissa sit yritettii hiukan nukkua,mies nukkui kyllä viressä synnytyspöydällä
mut ite en saanu nukuttua.. kuuntelin vaan vauvan sykkeitä koko aika ja huomasin niissä selviä laskuja..
joskus 12maissa hoitaja tuli kysymään minulta että tunnenko supistukset mitkä oli piirtyny käyrään, sanoin et tunnen mut ei ne ni ko satu... hän siinä jotain hösläs hetken ja ihmetteli.. hetken päästäs it tuli lääkäri ja kyseli samaa.. sanoin et tunsin supistukset, mut ei satu vieläkää,et silali lantiota pakottaa mut ei muuta.. tekis it sisätutkimuksen ja kerto et kohdun kaula on hävinny kokonaan ja paikat ruvennu aukeamaa.. sit kertoi et vauva ei kestä supistuksia,et sykkeet laskee rajusti joka supistuksella,et pakko leikata heti..
mies heräs tuossa vaiheessa ja oli ihan pihalla..
hoitaja hälle sano et isä vois nyt kans lähtee sit vaihtaa vaatteita,et lähetää leikkaus saliin.. mies laitto pään takas tyynyyn ja veti takkia päällensä ja yritti jatkaa unia.. piti sit minun sille tokasta et niin nyt oltas lähössä leikkaussaliin et vauva pitää saada heti pihalle.. sit vasta tajus mitä piti tehä..
tuosta eteenpäin kaikki onkin sellaisena kaaoksena mielessä.. lähettii sängyllä menee sinne leikkaus salii, mies jäi matkalla pukuhuoneesee,itkuhan tuli sit saman tien kun hän lähti toiseen suuntaan.. olin meinaan pelannyt sektiota läpi raskauden enemmän kun alatiesynnytystä.. salissa sit siirsivät leukkaspöydälle,tipan laitto sattui ihan mahottomasti,kun joutuivat sen isoimman tipan laittaa et jos joutuu vauhdilla tiputtaa jotain suoneen.. itku oli jotenkin niiiin "hätääntynyttä" jo tuossa vaiheessa etten pystyny juurikaa enää komminikoimaan niiden hoitoihmisten kanssa.. selkäydinpuudutetta pelkäsin vielä enempi ja olin aivan varma että se sattuu ihan älyttömästi.. ilmeisesti joutuivat aika kovasti minusta pitää kiinni sen pistämisen aikana.. (tähän väliin lisättäköön että olen ollut pienestä asti ihan älytön neulakammoinen..) itse se spinaalipuudutteen laitto ei sitten tuntunutkaa ja se oli ohi tosi nopeesti.. tuon jälkee laittoivat sit pissakatetrin, joka oli kyllä älyttömän epämiellyttävä kokemus,vaikkei sattunutkaa kun puudutteen jälkee vasta laittoivat.. tuntui vaan ikävälle kun tuon puudutteen kanssa tuntee kaikki kosketukset ja puudute oli laiton aikana juuri lantion kohdilla nousemassa.. mies tuli tämän jälkee saliin.. (oli muuten aika vaisu ja kalpea.. :| )
mies kun istui tuoliin,tuli minulle pelko siitä että puudute ei toimikaan oikein, koska tunsin edelleen kaiken ja minulle kun ei ikinä ennen oltu selkäydinpuudutetta laitettu ni pelkäsin aivan kamalasti... hoin vaan anestesialääkärille ja hoitajalle ettei mitään saa tehdä et mä tunnen kaiken ja he yritti selittää et niin tunnet,se kuuluu asiaan muttet voi kipua tuntea.. jonkun hetken hokemisen jälkee anestesialääkäri kysyi minuta et tuntuuko nyt mitä tekevät? vastasin siihen että ei satu mut tunnen et jotain tapahtuu,ni hän kertoi sit minulle siihen et leikkaus on jo kohta kohdussa menossa..
kova repimisen tunnetta tuntui koko aika ja olin aivan varma et tipun siitä pöydältä ihan just.. samoin oikea jalka tuntui et on koukussa vaikka se suorana oli kuulemma.. seuraava tunne oli se et repivät mun kylkiluita ulos päin ja painoivat jostain tuosta rinnan alta, sit tuli ihan älyttömän huono olo... sanoin sen ja antoivat miehelle sen kaarimaljan,et pidä se siinä,et jos oksennan.. sanoin vaan miehelle ja hoitajalle ettei mies pysty sitä pitää ku oksennan,oksennus oli meinaa jo tuossa kurkussa tulossa.. hoitaja sit otti kipon ja sit tuli yökkäys... :ashamed: ilmeisesti tuoksi ajaksi leikkaaminen keskeytettiin..
seuraava mitä muistan on se et sanoin miehelle et puhuis mulle jotain,et rauhottaisi mua.. hän katsoi minua ihan kalpeana ja oli ni ku ei kuulis mitään mitä sanoin hänelle.. eli ilmeisesti hälläkin jonkinlainen paniikki.. :/ sit onkin taas taukoa et ei muista oikein mitää tapahtumia.. sen vaan et itketti hirmusti..
tuon jälkee kuulukin sit kova parkaisu ja se jatkui hetken.. eli poika syntyi 02.33. kysyin sit kun parkuminen loppui et miksei se itke enää,et onko joku huonosti, ni poika parkas oikein kova äänisesti mulle vastaukseksi..hoitaja vaan tokas et eiköhän tuo selventänyt et kaikki on ok..
mies lähti sit pojan kans vastasyntyneiden teholle.. pussas mua otsaan ennen kun meni ja oli ihan ihmeissään..
siinä sit tikkasivat mahan kasaan ja lähettii heräämöön.. siellä sit sain kuulla pojan painon ja että kaikki on hyvin,että poika hengitti itse ja ei ollut mikään mieletön kiire saada häntä esim lisähappeen tms.. sit hiukan rauhottu ja sain kipu lääkettä jne..
heräämöstä mentii sängyllä katsoo poikaa teholle,kello oli jotain 5pintaa sillo.. itku pääsi kun mentii kaapin viereen, poika oli laitettu silloin jo ylipaineeseen ja meni mielettömästi piuhoja ja johtoja kaappiin ja pieneen ihmiseen.. hetken sain siinä olla ja sit osastolle.. mies oli lähtenyt kotia sen jälkeen kun poika oli laitettu kaappiin ja hiukan rauhoittunut ja todettu kaiken olevan hyvin..
aamulal mies tuli sit 9maissa sairaalaan ja ite nousin istumaa hoitajan avustuksella vähän ennen 10.. söin siinä ja totesin et kokeilen suoraa nousta jaloilleni mikä tuntuikin paremmalle kun istuminen.. vessassa käytiin veriä huuhtelee hoitajan kans,pissakatetri oli vielä kii.. vähän 10jälkee kävelin itse käytävälle ja mies vei sit pyörätuolilla kahvioon.. olo oli jostain syystä kovin virkeä ja sillain ok.. mentii sit 11jälkee vauvaa katsoo ja taas itkettiin..
kaksi päivää olin sairaalassa,kun pystyin itse jo sillo maanantaina kävelee ja hakee ruokani,sekä käymää tietty vessassa.. ainut oli etten saanu nukuttua sairaalassa.. eli kotiuduin sit maanantai iltapäivällä,maito lähti silloin myös hyvin nousemaan ja pikku miehelle vietiinkin ekoja satseja osastolle.. (huimia 2ml satseja)
eka yö kotona meni oikein hyvin,nukutti vissii ni paljon et ku pääs omaan sänkyyn ni ei millää ollu mitää väliä.. ihmettelin itekin sitä koska olin aivan varma et itken ja mietin vauvaa vaan koko yön..
nyt meidän pieni mies siis 2vko vanha ja kasvaa hyvin teholla..alkuvaikeuksia oli,pulssilaskuja ja poika rasittui todella helposti ja oli itkuinen.. ihan oli hilkulla ettei jouduttu hengityskoneeseenkin.. mut onneksi kunto koheni sit.. ylipaineesta pääsi 5pvää syntymän jälkee.. masu ei maitoa vetänyt nasaalihoidon aikana,mut heti kun siitä pääsi ni alko eväät menemää..
nyt ollaa sit eilen jo tehty kaksi syönti enätystä ensi päivällä 5ml tutista ja illalla sit äitin syöttämänä 10ml tutista.. paino on myös nousussa ja ei tarvitse mitään muuta kuin monitoriseuranta piuhat enää..
nyt sit kasvetaan vaan ja kerätään painoa,hoitajan mukaan ei kauaa tarvitse teholla vanheta et kotia pääsee..
päivää vaille viikon ikäisenä sain pojan ekaa kertaa syliin sit hetkeksi.. nyt olla kenguruhoidossa sit päivittäin jo.. =)
siinäpä siis meidän kertomus noin pääpiirteittäin.. jotain voi olla et unohdin mut kirjoittelen sit lisää kun tulee mieleen taas..
pikkupeikko85 ja Mico-poika :heart: