Ninnuli Voi kiitos sulle :hug: en sitten oo ainut jonka vatsan alue on lähes sama kuin oli ennen plussaakin. Lohduttavaa tietää että jollain muullakin on niin vaikka tiedänkin että joka raskaus on erilainen. Mulla on kaksi lasta mutta tämä on mun viides raskaus ja jokainen on totisesti ollut erilainen, mutta ei se huolta vähennä kun vauva on toiveissa.
Varanikki Ihan varmasti on asiaan kuuluvaa. Kohtu se sielä venyy ja paukkuu :hug: Mulla kirveltää alamassua ja on sellainen lievä menkkatunne sielä kokoajan. Vain välillä lähtee pois. Välillä myös juilii selkää tai vain toisen pakaran yläpuolelta. Eikähän kaikki nuo ole ihan normaaleja.
miina5 Mä oon kans aivan hermo |O ei voi mitään mut ketuttaa niin pirusti kaikki asiat vaikka mikään ei hullusti olekkaan. Mutta tiedän tämän kuuluvan asiaan, menee aikanaan ohitse. =)
Äippävm-66 Mahtavaa. Hienoa :heart: Taitaa tulevat sisarukset olla innoissaan uudesta tulokkaasta vai oletteko vielä kertoneet?
Täällä on alkanut kuvotus
Jeeee!!!! Ja väsymys. Tänäänkin nukuin 2,5 h päikkäreitä, yöunet oli 10h ja nyt vaan haukotuttaa...onneksi nuo lapset molemmat nukkuu päikkyjä niin saa levättyä itekkin kun tää väsymys on aika lamaannuttavaa. Sitten mua on alkanut närästämään:0 Miten se voi olla mahd. joo näin alussa? Ei se voi muusta johtua kun tästä raskaudesta koska mua ei ikinä närästä. Ainoastaan silloin kun olen ollut raskaana. Muilla? Huimausta on alkanut tulemaan myös. Monesti silloin pimenee kun nousee ylös. Tässähän ei ole enää häivääkään oireettomuudesta
Hyvä niin
keskenmenon saaneille voima :hug: !!
Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille taivaan isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Haituvapeite
Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?
En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.
Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.
Olen niin pahoillanne. Tulkaahan rakkaat kertomaan jos ja kun uudelleen onnistutte raskautumaan. Kyllä kaikki vielä järjestyy. Nyt vaan pitää itkeä. Ajan kanssa helpottaa :hug: Mua nämä runot lohdutti kun sain km:n, toivottavasti ne tuo lohtua teillekkin.
:hug: