En ole täällä paljoa ollut äänessä, lähinnä lueskellut muiden juttuja.
Meillä kävi nyt niin, että eilen, rv. 10+5, luonto päätti hoitaa niin, että meidän odotus päättyi rajuun keskenmenoon iltamyöhään.
Alkoi ilta kuuden aikaan kovat kuukautiskipujenlaiset(tosi rajuina)kramppiaallot. Verta ei tullut siteeseeen asti, mutta paperiin kyllä.
Yhdentoista aikaan istuin puhelimen kanssa, ajatuksena soittaa päivystykseen, joko lähden tulemaan. Silloin tunsin tunteen, kuin sisälläni olisi kuminauha katkennut. Sanoin siitä miehellenikin. Se ei sattunut, tuntui tosi oudolta.
Siitä kun nousin ylös, veri ryöpsähti sekunnissa pitkin housuja ja lattioita.
Mieheni kiidätti minut naistenklinikalle, jossa vietin yön tiputuksessa, koska verenvuodon määrä oli jotain järkyttävää!
Nyt on olo tietysti raskas. Odotin kyllä olevani vielä paljon järkyttyneempi(se voi tosin iskeä jälkijunassakin)mutta olen muutenkin elämässä realisti, joten pakko ajatella niin, että sikiö oli jollain lailla elinkelvoton. Muuten on suurena vaarana vaipua pahaan masennukseen..
Lapsi oli todella odotettu, ja yritystä takana 8kk. Päälimmäinen ajatus onkin nyt, että kuinkahan kauan menee, ennenkuin taas saamme mahdollisuuden.
Suuri pettymys tietysti oli, että keskeytyminen tapahtui vasta tuossa vaiheessa, kun jo ajatteli olevansa kohta siellä varmemmalla ajalla..
Mutta näinollen minut voi poistaa odottajien joukosta, ja toivon kaikille muille onnekkaampaa odotusta. En toivoisi kenellekään samaa kokemusta, kuin omani.
Vahvana ihmisenä, kesään päin katsoen, hyvää jatkoa kaikille!