Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Marraskuun 2012 masuasukit <3 *heinäkuussa*
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Iippari, post: 26735715, member: 72137"]</p><p>Täytyy kyllä sanoa et <strong>PikkuA</strong>:n tekstistä tuli jostain syystä kyynel silmään.. Mulla on itselläni äiti- ja isäpuoli. Äitipuoli mallia from hell, ei enää vihaa minua,mutta on joskus vihannut. Isäpuoli on kun mun isi, se on ollut mulle enemmän isä kun mun oikea isä. Kun olin lapsi, niin meillä kävi perheessä sellainen tragedia et mun ensimmäinen isäpuoli kuoli todella yllättäen ja traagisesti, ja jouduin muuttamaan siitä minun isälleni, jonka luona en juuri muutenkaan olisi saanut kovin paljoa käydä äitipuolen mielestä. </p><p></p><p>Äitipuolelta oli joskus kuollut vauva, tyttö ja loput lapset on poikia, joten jostain syystä hän koki karmeaa vihaa äitiäni kohtaan, mutta sen puoleen, että olisi äidilleni koskaan mitään sanonut hän päättikin kostaa minulle, helpompaa nääs. </p><p></p><p>Kun minua sitten tämän perhetragedian jäjiltä vietiin isälle, ja oli ihan suuri päätös, että hetkisen siellä asuisin kun otti äidille niin raskaasti ja tarvitsee hetken ns. aikaa selvitä. Äitipuolen mielestä ajatus oli suoraan p*rseestä, miksi minä HEIDÄN (joka siis on oikeasti minun sukuni talo, hänellä ei siihen mitään osaa eikä arpaa) kotiinsa tuppaudun ja eikö minua nyt ennemmin voisi vaikka lastenkotiin siksi aikaa laittaa. Kun hän ei TAHDO minua sinne jalkoihin pyörimään.. </p><p></p><p>Hän ei katsonut minua KOSKAAN sinä aikana päin, ei KOSKAAN kysynyt minulta mitään. Minulla oli oma huone jossa minun piti olla, en saanut edes syödä heidän kanssaan. Isäni teki paljon töitä ja äitipuoli katsokaas kertoi kuinka minua ujostuttaa syödä heidän kanssaan samassa pöydässä ja blaablaablaa. Todellisuus oli se, ettei minua koskaan päästetty syömään heidän kanssaan. Isä uskoi tietysti kaiken mitä tämä selitti, ja ajatteli ettei tahdo aiheuttaa minulle lisää traumoja kun kuitenkin minulla oli edessäpäin vielä pitkä ns. toipuminen kaikesta koetusta. Minä leikin paljon ulkona ja omassa huoneessa, muualla en saanut leikkiä. Olisinhan voinut sitä isälle ihmetellä mutta kas kun en osannut, en ymmärtänyt sen olevan jotenkin ns. outoa. KOSKAAN yksikään kaveri ei saanut tulla kylään, niinpä yritin itse olla aina kaiken sen ajan mitä koulun ja kotiintuloajan väliin jäi pysyä poissa tieltä. </p><p></p><p>Äitipuolella siis ennestään oli 2 poikaa joista toinen noin pari vuotta vanhempi ja toinen minua hiukan nuorempi. Ja hän myös katsoi sormiensa läpi heidän muilutuksen minua kohtaan. </p><p></p><p>Tuli aika mennä eskariin, jossa selviydyin hyvin ihme kyllä. Ekalla luokalla se alkoi, tuo vanhin poika selitti kaikelle koululle mun äidin olevan joku hullu yms (joka ei pitänyt paikkaansa) ja niinpä siitä minua kiusattiin. Jossain vaiheessa uskoin jopa itse kaiken sen p*skan jota kaikki minun äidistä selitti ja ilkkui. </p><p></p><p>Äitipuoli ei koskaan puuttunut vaikka tiesi tilanteen. Ei koskaan. Monesti itkin ja pyysin apua kun kaikki kiusaa. Mutta äitipuoleni kanssa meillä oli sellainen sanaton kommunikaatio, voidaan kutsua myös jääkaappikommunikaatioksi, kaikki asiat mitä minun piti tietää, esim. minun suihkuvuoroni oli merkitty jääkaapinoveen, oli oma pyykkikori josta äitipuoli haki pyykkini ja ne palautui kaappiin puhtaaksi. Ruoka oli aina odottamassa pöydällä kun tulin koulusta yms. Samoin välipalat ja iltapalat, nälkää en tosiaankaan nähnyt. </p><p></p><p>Sanomattakin selvää, että isäni tekee hyyyvin paljon töitä, on oikeasti ihan kiva ja hyvä isä, mutta ei vaan niin juuri lapsista tajua. Uskoi aivan kaiken mitä äitipuoli selitti, juurikin kaikesta, että pelkään syödä samassa pöydässä, en tahdo olla luona yms..</p><p></p><p>Lopulta pääsin pois siitä helvetistä, pääsin mummun luo, ja sekös vasta olikin ihanaa ja erilaista, sain nukkua samassa tiloissa (mummulla yksiö) ja syötiin aina yhdessä, ulkoiltiin joka päivä. Ja mummu vietti kaiken ajan kanssani. Silloin vasta aloin tajuta, kuinka väärin kaikki aikaisempi oli. Kuinka h*lvetin paljon voi tuollainen yhtä lasta satuttaa. Parhaan ystäväni äiti minulle sen sanoi, kuinka paljon häntä ihmetytti joskus kun pois päästyä itkin koko matkan ja hän sitten kysyi (hänellä oli auto, mummulla ei ja kun samassa kaupungissa oltiin) "Miksi Essi itket?" Ja olin vaan ollut niin onnellinen ja iloinen ja kerroin heille kuinka hieno päivä on kun pääsin äitipuolen syliin, ja hän oli halannut minua lähtiessä ja sanonut jotain. Ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Ottaen huomioon, että hän on kuulunut elämääni siitä lähtien kun olin 3v. </p><p></p><p>Kun asiaa alkoivat aikuiset selvitellä ja äitipuoleni suostui kertomaan koko tarinan, monet ihmiset olivat järkyttyneitä. Jopa hänen oma äitinsä itki kuinka hänen lapsensa on koskaan voinut kohdella ketään viatonta noin. Siitä lähtien hän on pyytänyt anteeksi minulta joka kerta kun tapaamme ja hän saa tilaisuuden. Nykyään hän tervehtii ja sanoo MOI. Olen antanut anteeksi mutten IKINÄ koskaan tule unohtamaan, en ikinä. </p><p></p><p>Siksipä minä toivon, että ihan joka ikinen rakastaisi sitä oman puolisonsa lasta kun omaansa, sillä se merkitsee paljon. <3 </p><p></p><p>Mulla on maailman ihanin isäpuoli jonka kanssa soitellaan päivittäin yleensä koirajuttuja. Hän on mua vaan 14 vuotta vanhempi ja on oikeasti ollut hieman päälle 20 kun minä olen heidän kanssa muuttanut, mulla myös 2 siskoa jotka toinen 3 vuotta nuorempi ja toinen 4 vuotta nuorempi. Ja me ollaan hänen lapsiaan. Aina on meidät esitellyt lapsinaan ja rakastanut ihan yhtä paljon kun omaansa. </p><p></p><p>Oma tarinani on toki aika pitkä ja värikäs mutta ajattelin sen teille jakaa kun jotenkin tuli paha olo. Ja toivon ettei kukaan lapsi koskaan joudu kokemaan mitään vastaavaa. </p><p></p><p>Nyt pakko lähteä treenaamaan tuota yhtä hoitokoiraa, sillä näyttely ens viikonloppuna ja sillon kans haen sen mukaan, tuli eilen meille ja lähtee siis tänään. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Palailen myöhemmin kun nyt aikaa kuluikin liikaa tähän. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Iippari, post: 26735715, member: 72137"] Täytyy kyllä sanoa et [B]PikkuA[/B]:n tekstistä tuli jostain syystä kyynel silmään.. Mulla on itselläni äiti- ja isäpuoli. Äitipuoli mallia from hell, ei enää vihaa minua,mutta on joskus vihannut. Isäpuoli on kun mun isi, se on ollut mulle enemmän isä kun mun oikea isä. Kun olin lapsi, niin meillä kävi perheessä sellainen tragedia et mun ensimmäinen isäpuoli kuoli todella yllättäen ja traagisesti, ja jouduin muuttamaan siitä minun isälleni, jonka luona en juuri muutenkaan olisi saanut kovin paljoa käydä äitipuolen mielestä. Äitipuolelta oli joskus kuollut vauva, tyttö ja loput lapset on poikia, joten jostain syystä hän koki karmeaa vihaa äitiäni kohtaan, mutta sen puoleen, että olisi äidilleni koskaan mitään sanonut hän päättikin kostaa minulle, helpompaa nääs. Kun minua sitten tämän perhetragedian jäjiltä vietiin isälle, ja oli ihan suuri päätös, että hetkisen siellä asuisin kun otti äidille niin raskaasti ja tarvitsee hetken ns. aikaa selvitä. Äitipuolen mielestä ajatus oli suoraan p*rseestä, miksi minä HEIDÄN (joka siis on oikeasti minun sukuni talo, hänellä ei siihen mitään osaa eikä arpaa) kotiinsa tuppaudun ja eikö minua nyt ennemmin voisi vaikka lastenkotiin siksi aikaa laittaa. Kun hän ei TAHDO minua sinne jalkoihin pyörimään.. Hän ei katsonut minua KOSKAAN sinä aikana päin, ei KOSKAAN kysynyt minulta mitään. Minulla oli oma huone jossa minun piti olla, en saanut edes syödä heidän kanssaan. Isäni teki paljon töitä ja äitipuoli katsokaas kertoi kuinka minua ujostuttaa syödä heidän kanssaan samassa pöydässä ja blaablaablaa. Todellisuus oli se, ettei minua koskaan päästetty syömään heidän kanssaan. Isä uskoi tietysti kaiken mitä tämä selitti, ja ajatteli ettei tahdo aiheuttaa minulle lisää traumoja kun kuitenkin minulla oli edessäpäin vielä pitkä ns. toipuminen kaikesta koetusta. Minä leikin paljon ulkona ja omassa huoneessa, muualla en saanut leikkiä. Olisinhan voinut sitä isälle ihmetellä mutta kas kun en osannut, en ymmärtänyt sen olevan jotenkin ns. outoa. KOSKAAN yksikään kaveri ei saanut tulla kylään, niinpä yritin itse olla aina kaiken sen ajan mitä koulun ja kotiintuloajan väliin jäi pysyä poissa tieltä. Äitipuolella siis ennestään oli 2 poikaa joista toinen noin pari vuotta vanhempi ja toinen minua hiukan nuorempi. Ja hän myös katsoi sormiensa läpi heidän muilutuksen minua kohtaan. Tuli aika mennä eskariin, jossa selviydyin hyvin ihme kyllä. Ekalla luokalla se alkoi, tuo vanhin poika selitti kaikelle koululle mun äidin olevan joku hullu yms (joka ei pitänyt paikkaansa) ja niinpä siitä minua kiusattiin. Jossain vaiheessa uskoin jopa itse kaiken sen p*skan jota kaikki minun äidistä selitti ja ilkkui. Äitipuoli ei koskaan puuttunut vaikka tiesi tilanteen. Ei koskaan. Monesti itkin ja pyysin apua kun kaikki kiusaa. Mutta äitipuoleni kanssa meillä oli sellainen sanaton kommunikaatio, voidaan kutsua myös jääkaappikommunikaatioksi, kaikki asiat mitä minun piti tietää, esim. minun suihkuvuoroni oli merkitty jääkaapinoveen, oli oma pyykkikori josta äitipuoli haki pyykkini ja ne palautui kaappiin puhtaaksi. Ruoka oli aina odottamassa pöydällä kun tulin koulusta yms. Samoin välipalat ja iltapalat, nälkää en tosiaankaan nähnyt. Sanomattakin selvää, että isäni tekee hyyyvin paljon töitä, on oikeasti ihan kiva ja hyvä isä, mutta ei vaan niin juuri lapsista tajua. Uskoi aivan kaiken mitä äitipuoli selitti, juurikin kaikesta, että pelkään syödä samassa pöydässä, en tahdo olla luona yms.. Lopulta pääsin pois siitä helvetistä, pääsin mummun luo, ja sekös vasta olikin ihanaa ja erilaista, sain nukkua samassa tiloissa (mummulla yksiö) ja syötiin aina yhdessä, ulkoiltiin joka päivä. Ja mummu vietti kaiken ajan kanssani. Silloin vasta aloin tajuta, kuinka väärin kaikki aikaisempi oli. Kuinka h*lvetin paljon voi tuollainen yhtä lasta satuttaa. Parhaan ystäväni äiti minulle sen sanoi, kuinka paljon häntä ihmetytti joskus kun pois päästyä itkin koko matkan ja hän sitten kysyi (hänellä oli auto, mummulla ei ja kun samassa kaupungissa oltiin) "Miksi Essi itket?" Ja olin vaan ollut niin onnellinen ja iloinen ja kerroin heille kuinka hieno päivä on kun pääsin äitipuolen syliin, ja hän oli halannut minua lähtiessä ja sanonut jotain. Ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Ottaen huomioon, että hän on kuulunut elämääni siitä lähtien kun olin 3v. Kun asiaa alkoivat aikuiset selvitellä ja äitipuoleni suostui kertomaan koko tarinan, monet ihmiset olivat järkyttyneitä. Jopa hänen oma äitinsä itki kuinka hänen lapsensa on koskaan voinut kohdella ketään viatonta noin. Siitä lähtien hän on pyytänyt anteeksi minulta joka kerta kun tapaamme ja hän saa tilaisuuden. Nykyään hän tervehtii ja sanoo MOI. Olen antanut anteeksi mutten IKINÄ koskaan tule unohtamaan, en ikinä. Siksipä minä toivon, että ihan joka ikinen rakastaisi sitä oman puolisonsa lasta kun omaansa, sillä se merkitsee paljon. <3 Mulla on maailman ihanin isäpuoli jonka kanssa soitellaan päivittäin yleensä koirajuttuja. Hän on mua vaan 14 vuotta vanhempi ja on oikeasti ollut hieman päälle 20 kun minä olen heidän kanssa muuttanut, mulla myös 2 siskoa jotka toinen 3 vuotta nuorempi ja toinen 4 vuotta nuorempi. Ja me ollaan hänen lapsiaan. Aina on meidät esitellyt lapsinaan ja rakastanut ihan yhtä paljon kun omaansa. Oma tarinani on toki aika pitkä ja värikäs mutta ajattelin sen teille jakaa kun jotenkin tuli paha olo. Ja toivon ettei kukaan lapsi koskaan joudu kokemaan mitään vastaavaa. Nyt pakko lähteä treenaamaan tuota yhtä hoitokoiraa, sillä näyttely ens viikonloppuna ja sillon kans haen sen mukaan, tuli eilen meille ja lähtee siis tänään. :) Palailen myöhemmin kun nyt aikaa kuluikin liikaa tähän. :D [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Oliko naiset 80 luvulla karvasempia?
18 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Työväenpuolueen hallitsemassa Britanniassa poliisi on alkanut tutkimaan ajatusrikoksia
56 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Millainen työmatka olisi muuten hyväksyttävä teille?
Tänään 05:50
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Onko kilttilän väki muka pelokkaita?
Tänään 04:32
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Subi = hampurilainen
Eilen 23:04
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Voiko joku samaistua
Eilen 22:42
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
'RKP-läinen' perinteinen sanonta on että 'suomalaiset on syntyneet lanta-kokkareesta.'
Eilen 22:08
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Juotko Matcha-teetä
Eilen 21:05
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Relaatio 1064
Started by lamp
Tiistai klo 00:03
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Media on täynnä pelottelua
Started by vierailija
Maanantai klo 07:59
Luettu: 839
Aihe vapaa
3.
SAK haluaa panna ostovoimakäyrän nousuun 10% palkankorotus kahden vuoden aikana
Started by vierailija
Keskiviikko klo 15:38
Luettu: 823
Aihe vapaa
4.
Eroottista sunnuntaita kaikille 🥰🥰🥰
Started by Rätti Väsynyt
Sunnuntai klo 09:33
Luettu: 653
Aihe vapaa
5.
Heippa fm vielläkö käyt täällä?
Started by 9MM.
Maanantai klo 02:04
Luettu: 635
Aihe vapaa
6.
Minkä ikäisenä seksi loppuu?
Started by vierailija
Eilen 10:36
Luettu: 618
Aihe vapaa
7.
Nämä keskustelupalstat ei enää viihdytä
Started by vierailija
Eilen 07:32
Luettu: 571
Aihe vapaa
8.
Menkääpäs nyt sinne kaakoihin ryyppäämään, saadaan suomen syntyvyys kasvuun
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 13:21
Luettu: 550
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
SAK haluaa panna ostovoimakäyrän nousuun 10% palkankorotus kahden vuoden aikana
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Raportti paljastaa: Näin tyttöviisikko mokasi koronapandemian hoidossa
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
3.
Oliko naiset 80 luvulla karvasempia?
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
5.
Lapsen kanssa riitaa muroista
Latest: diogenes57
27 min sitten
Aihe vapaa
6.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
32 min sitten
Aihe vapaa
7.
Kohuopettaja työntää videolla asioita peräaukkoonsa nuorten edessä, mutta Jeesus-musiikki on liikaa
Latest: vierailija
42 min sitten
Aihe vapaa
8.
WT porukoiden sijainti Härmälandiassa. Suomalaisista tulee humalassa väkivaltaisia. Perustuu geeneihin: “Raainta väkivalta on idässä ja pohjoisessa”
Latest: vierailija
44 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Marraskuun 2012 masuasukit <3 *heinäkuussa*
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
