Ei ole. Olen ruvennut miettimään sitäkin että miksi ei...koska kuitenkin vaikka luomi on n.3-4 cm silmästä niin se on sisällepäin myös aika laajasti kasvanut. Mä ajattelinkin et pitäskö tässä alkaa hankkimaan lähetettä plastiikkakirurgille...mutta mitä kautta..?
Sen olen kyllä huomannut sairaalamme joistakin lääkäreistä että he eivät ota tosissaan luomea tai sitten he eivät tiedä siitä mitään. Kaikki ovat vedonneet siihen että leikkauksesta jää vain rumempi jälki. Mutta luulempa et nykyisin on niin kehittyneet tekniikat ettei jälkiä välttämättä jää.Jäikö sinun lapsellesi arpea/näkyvää jälkeä? Käytettiinkö laserhoitoa vai ihan normaali leikkausta?
[/quote]
Kuulostaa niin kovin tutulta. Meillekin on väitetty, että leikkauksen lopputulos olisi huono. Surullista, että tämä käsitys taitaa olla vielä aika yleinen. Tietenkään leikkaamaan ei kaikissa tapauksissa kannata lähteä ja haavan paraneminen ja arpeutuminen voi olla erilaista eri tapauksissa. Mutta kyllä se ajatus, ettei mansikkaluomia ylipäätään saisi leikata, on ihan vanhentunutta tietoa.
Lapsemme leikkauksesta on alle 2 kk ja toipuminen on tapahtunut nopeasti, arpi on jo melkein huomaamaton. Uusi leikkaus on vielä tulossa, mutta jo nyt muutos entiseen on suuri. Todella tyytyväisiä olemme.
Luomi leikattiin ihan perinteisillä menetelmillä. Laseria ei tässä tapauksessa voitu käyttää, koska sen teho ulottuu vain ihan ihon ylimpiin kerroksiin, montaakaan milliä syvälle sillä ei käsittääkseni pääse. Mutta ehkä joskus myöhemmin "viimeistä loppusilausta" varten käytetään laseriakin.
Poistaminen leikkaamalla oli oikeastaan ainoa mahdollisuus. Luomi kasvoi ihon alla ja sieltä se pullisti kovasti ihoa. Kasvuvaiheessa iho oli hurjan punainen, toki väri vaaleni kun luomen kasvu loppui ja vetäytyminen alkoi.
Plastiikkakirurgi ymmärsi hyvin, miksi olimme huolissamme keskellä kasvoja olevasta katseenvangitsijasta. Näytti myös selvältä, että korjattavaa olisi jäänyt, vaikka kuinka olisi odotettu. Luomen verisuonikudos korvautui arpi-rasvakudoksella eli pullistuma olisi jäänyt joka tapauksessa jäljelle, samoin venynyttä ihoa ja muita kudosvaurioita.
Plastiikkakirurgille pääsimme lähetteellä oman sairaalan sisällä, meidät vain siirrettiin poliklinikalta toiselle. Mutta vänkäämistä se hiukan vaati. Jos tämä ei olisi onnistunut, oltaisiin varmaan hakeuduttu jonkun sairaalamme plast.kirurgin yksityisvastaanotolle ja toivottu lähettettä sitä kautta.