Patojen aukeaminen - Suomen tilanne
Enpä olisi uskonut tällaista blogia koskaan kirjoittavani. Pitkän painostavan hiljaisen kauden jälkeen Suomessa näyttää siltä, että padot ovat auenneet. Epäilin pitkään, että omalla tavallani Suomen menosta ajattelevat lähinnä vain muutamat yksityisajattelijat. Mutta nyt kun Nordean päästrategi kirjoitti blogissaan aivan samoin ja samoista asioista kuin itse olen kokenut, tajusin että pitkä hiljainen kausi on päättynyt.
Monet muutkin ovat nähneet, minne Suomi on ajautumassa, mutta virka, asema ja viime suosina lojaalisuus kokoomushallitusta kohtaan ovat estäneet tuomasta asioita esiin. Nyt kun pääministeri on keskustalainen, on johtavissa piireissä ilmeisesti koettu, että taika on murtunut ja nyt saa tulla esiin.
Suomen talous
Kun Nordean päästrategi kirjoittaa, että Suomea on johdettu kuin amatöörinäyttelijöiden kesäteatteria, niin siinä on paljon painoarvoa takana. Se tarkoittaa, että talouden suunta on ollut pankeissa ja tutkimuslaitoksissa selvillä jo vuosien ajan, mutta sitä ei ole voinut tai saanut saanut tuoda esiin.
Nyt tilanne on ilmeisesti jo niin paha, ettei mitään ole enää menetettävissä, ei ehkä järkevästi ajatellen saavutettavissakaan. Kun lukee uutisa hallituksen pyrkimyksistä, ei voi olla kokematta, että kysymys on vain suuresta teatterista, kesäteatterista, jonka tarkoitus on hauskuuttaa kansaa.
Mitä voisi tehdä. Muutaman pekkaspäivän ja arkipyhän poistaminen ei miljardeja tuo takaisin. Hallituksen tie on melkoisen ummessa: leikkauksilla otetaan nyt koulutuksesta ja vähävaraisilta kaikki se mikä on otettavissa ja vähän enemmänkin, mutta on selvää, että kaikkein köyhimmiltä ottamalla ei voi saada sellaista rahaa, jolla talous tasapainotetaan.
Talouden elvytys
Menoja leikkaamalla saatetaan jollain tavalla selvitä eteenpäin, mutta jos me tahdomme Suomen nousuun, silloin meidän on luotava lisää rahaa. Tai saatava lisää rahaa. Tai pyöritettävä lisää rahaa tuottavasti.
Sen olen jo kauan sitten oivaltanut, että jos tahtoo lisää rahaa, on tehtävä sellaista, mistä saa lisää rahaa. Se on niin yksinkertaista.
Yksi suuri ongelma on kuitenkin se, että sallitaanko se meille. Meidän tähän saakka lainaamamme sata miljardia euroa eivät ole parantaneet millään lailla Suomen tilannetta, vaan vieneet meidät yhä pidemälle suohon.
Siitä vastuussa olevat tulevat varmaankin jossain vaiheessa sanomaan vanhaan tapaan, että kukaan ei tiennyt. Sen mukaan mitä olen asioita seurannut ja ihmetellyt, olen kuitenkin eri mieltä. Melko varmaa on, että ylimmillä päättävillä tasoilla on tiedetty oikein hyvin. Nytkin valtiovarainministerimme on taas menossa saamaan ohjeita Bilderbergin kokoukseen, mutta en usko että niistä ohjeista on Suomelle kokonaisuudessaan mitään hyvää odotettavissa.
Pikemminkin uskon, että me kuljemme tietä, jossa meidän omilla päätöksillämme ei ole enää paljoakaan merkitystä - ellei jotain ihmettä tapahdu - ja siitä kerron kohta lisää. Tästä ennalta suunnitellusta tiestä muistutti jälleen tänään Iltalehdessä ollut laatikko, jossa puolustusvoimien tiedotuspäällikkö lausuu tarkoittaen Naton Isiksen vastaista sotaharjoitusta: Osallistuminen on aina poliittinen päätös. Se päätös on tehty jo pitkän aikaa sitten.
Siksi meillä ei keskustella avoimesti Natosta, jottei tarvitsisi sanoa, ettei päätökset on tehty jo kauan sitten. Ei näistä suurista päätöksistä kysytä eduskunnalta, ne vain tehdään, ne vain tapahtuvat, ja kun niiden seuraukset tulevat ilmi, todetaan vain päätökset on jo tehty, joskus, jossain.
Mitä siis tehdä?
Mitä siis voimme tehdä? Meille jossain korkeissa taloudellisissa piireissä suunniteltu tulevaisuus on luultavasti sama kuin mitä nyt Kreikassa tapahtuu. Sen idea on yksinkertainen. Maan annetaan mennä hunnigolle niin, että se joutuu ottamaan velkaa enemmän kuin voi itse hoitaa.
Silloin toiset EU-maat kutsutaan maksamaan sen velkoja. Isoille talousmaille se on kannattavaa, koska jos niiden pankit ovat itse saamamiehinä. Silloin näihin maihin virtaa lisää rahaa koko yhteisöltä. Ne maat taas, kuten Suomi, jotka ovat takaamassa tai myöntämässä niitä lainoja, joita ei ole koskaan tarkoitus maksaa takaisin, luonnollisesti menettävät rahansa. Näin niistä saadaan seuraavia rahastuskohteita.
Tämä kuvio vaikuttaa nyt erinomaisen selkeältä. Ja meillä on oikeastaan vain yksi ainoa mahdollisuus ellemme halua Kreikan kohtaloa: moraalinen ryhdistäytyminen. Tämä on sellainen talvisota, joka meidän on kaikkien taisteltava yhdessä. Erona on nyt se, että vanhentunut poliittinen järjestelmä ei voi sitä johtaa, koska se luultavasti ainakin henkilötasolla on sitoutunut niin moneen suuntaan: uusi ryhdistäytyminen voi tapahtua vain niin, että me otamme jokainen henkisen vastuun, alamme ajattelemaan sitä mikä missäkin tilanteessa on oikein, siis aivan todella oikein, koko elämän kannalta.
Silloin meillä on mahdollisuus, koska maailmankaikkeus ja henkinen maailma ovat niiden puolella, jotka uskaltavat puolustaa totuutta, sillä tavoin kuin kukin sen itse kokee.
Totuus ei ole enää koskaan jonkun ryhmän totuus. Se aika on jo mennyt ohitse. Nyt meidän on herättävä siihen, että vain jokainen ihminen yksin, oman enkelinsä kanssa, voi tietää, tuntea ja kokea totuuden ja oikeuden. Ja kun tällaiset oman totuutensa aidosti kokevat ihmiset toimivat yhdessä, joko käytännössä tai rukous- tai meditaatiotasolla, silloin voi syntyä uutta ja silloin voi ihmeitä tapahtua!
