Makeiden mössöjen ahmiminen kotona

Täytyy kehua itseäni typerästä otsikosta. Onkohan kenelläkään muulla tapana kehitellä jotakin makeaa syötävää aineksista, joita löytyy kotoa kaapista?

Yksi pahimmista on (omalta äidiltä opittu, mur!) kaurahiutalemössö, eli kaurahiutaleiden joukkoon sokeria ja maitoa. Saatan myös tehdä taikinan tapaista sekoitusta eli voita, jauhoja ja sokeria. Näitä sitten lusikoin naamaan joko yhden annoksen tai useimmiten kaksi.

Huono olo tulee lähinnä henkisesti. Esim. tuon kaurahiutalemössön syömisen opin jo pienenä, mutta muitakin herkkuja olen syönyt salaa. Sama tapa on edelleen voimissaan aikuisenakin, vaikka välillä ehkä unohdankin sen. Sitten se taas nousee pintaan. Olen lihonut ja laihtunut vuorotellen, nyt taas pitäisi laihduttaa pois lievästä ylipainosta.

Yleensä sorrun kaappiherkkuihin kun olen yksin. Saatan jo valmiiksi suunnitella, että sitten kun jään yksin niin herkuttelen. Pahimpina kausina olen yrittänyt kehitellä kotona mitä tahansa makeaa sekoitusta esim. siirapin ja hunajan avulla, siihen vain lisään joukkoon sitten mitä kaapista löytyy.

Vaihtoehto olisi jättää ostamatta jauhoja, sokeria, kaurahiutaleita jne. tai ylipäätään mitään mistä voi tehdä jotakin makeaa sotkua. En haluaisi paljastaa tätä pahettani puolisolleni tai kenellekään. Tämä on jokin syömishäiriön tapainen ongelma ja pinttynyt tapa, josta haluaisin oppia pääsemään eroon lopullisesti.

 

Nuo mössöt kuulostaa aika kamalilta.

Varmasti hankalampi luopua tuollaisesta tavasta kuin jos olisi koukussa karkkeihin tai muuhun, minkä voi helpommin jättää kauppaan.

 

Varmasti hankalampi luopua tuollaisesta tavasta kuin jos olisi koukussa karkkeihin tai muuhun, minkä voi helpommin jättää kauppaan.

Olet ongelman ytimessä. Juuri noinhan se on.

 

Jotenkin tuttua tuo että haluaa "hemmotella" itseään jollain makealla kun lapset ovat menneet nukkumaan tai joo kun sattuu olemaan muutenkin pienen hetken yksin. Itse yleensä etsin kaikki kaapit, että onko jotain keksitynkää jäänyt tms.

 

Hyi kamala. Tuli kuvottava olo, kun edes mietin ketään ahmimassa tollaisia mössöjä. Itsellä toimii hyvin että urheilee joka toinen päivä ja lounaaksi salaattia. Iltaisin voi syödä kohtuudella lähes mitä vaan, myös jälkiruuaksi annoksen jätskiä tai pikkupussin karkkia. Ei mitään mössöjä vaan reheellisiä herkkuja.

 

Kuka tuollasia muka syö :O Itsellä suurta herkkua ovat selleritikut ja idut, niitä iso lautasellinen ja hyvä leffa

 

Hyi kamala. Tuli kuvottava olo, kun edes mietin ketään ahmimassa tollaisia mössöjä. Itsellä toimii hyvin että urheilee joka toinen päivä ja lounaaksi salaattia. Iltaisin voi syödä kohtuudella lähes mitä vaan, myös jälkiruuaksi annoksen jätskiä tai pikkupussin karkkia. Ei mitään mössöjä vaan reheellisiä herkkuja.

Kuvottava olo on mullakin, kun ajattelen itseäni. Silti en ole tuota tapaa onnistunut kitkemään. Rehellisten herkkujen kanssa saa myös olla tarkkana, sillä harvoin osaan pysyä kohtuudessa.

 

Jos vaikka ensin puhut puolisolle, niin pääset eroon tuosta salaisen paheen aiheuttamasta syyllisyyden tunteesta? Se voisi auttaa.

 

Kuvottava olo on mullakin, kun ajattelen itseäni. Silti en ole tuota tapaa onnistunut kitkemään. Rehellisten herkkujen kanssa saa myös olla tarkkana, sillä harvoin osaan pysyä kohtuudessa.

Pystysitko vaihtamaan napostelua vaikka porkkanaan, viinirypäleisiin ja kurkkuun? Tai esim popkorni on kevyempää.

 

Hihii mieki nautin tollasista mössöistä, vaikka tuollasta syömis ongelmaa ei ole yks päivä huomasin nauttivani raakaa murotaikinaa josta mun piti tehdä piirakka..

En tiiä mikä tuollaiseen salamättöämiseen auttais. Voistko kuitenkin kuvitella kertovasi jollekin? Ehkä ongelma ei olisi enään niin suuri ja salainen, jos paljastaisit sen? Jos et miehelles, niin vaikka ystävälle?

 

Mä joskus aiemmin tein usein mössöä kaurahiutaleista, voista, sokerista ja kaakaosta. Saatoin syödä sitä paljonkin kerralla ja tämä tapa oli mulla n. 10 vuotiaasta johonkin 25 vuotiaaksi. Sitten se jostain syystä alkoi ällöttää ja sen jälkeen oon tehnyt kauralastuja aina jos tekee makeaa mieli... Eli makean mässytyksestä en oo päässy eroon vaikka välillä saattaa mennä vuosikin ettei tuu mässättyä mutta sitten voi mennä viikkoja että mässään joka ilta.

 

Jos vaikka ensin puhut puolisolle, niin pääset eroon tuosta salaisen paheen aiheuttamasta syyllisyyden tunteesta? Se voisi auttaa.

Kamalasti nolottaisi ottaa sitä puheeksi, varsinkin kun meillä on käynnissä yhteinen laihdutusprojekti. Minä huijaan sitten tällä tavalla...

Voisin kokeilla pitää kotona enemmän käsillä jotain viinirypäleitä yms. Se sairas makeanhimo vain hiipii aina jostakin mieleen, vaikka olisin kuinka syönyt aamulla kaurapuuroa ja ruisleipää, juonut paljon vettä jne.

HippuTAR, mä niin toivon että muakin alkaisi kaurahiutaleet ja kaikki mössöt ällöttää!

 

No niin ja nyt mun sitte tekee sairaasti mieli ruveta mässyttämään jotain. Vaikka yritän olla ajattelematta niin silti joku osa aivoista miettii mitä mahtaa kaapista löytyä ja saisko niistä jotain makeaa...

Mä enoo kyllä koskaan salaillu tota ja aika mahdotontakin se olis ku oon niin harvoin yksin kotona.

 

No niin ja nyt mun sitte tekee sairaasti mieli ruveta mässyttämään jotain. Vaikka yritän olla ajattelematta niin silti joku osa aivoista miettii mitä mahtaa kaapista löytyä ja saisko niistä jotain makeaa...

Näin se menee mulla aina. Anteeksi kuin muistutin.

 

Nyt lähden lenkille, että ehdin yhdeksäksi takaisin katsomaan "Rakas, sinusta on tullut pullukka"-ohjelmaa. Motivoi jonkin verran, en halua paisua 100-kiloiseksi mössöksi.

 

Hei! Minulla on aivan tismalleen samanlainen ongelma Ihanaa kuulla, etten ole ainoa! Tekstisi tuntui täysin omaltani!

 

Mies lähti kauppaan ja pyysin sitä tuomaan suklaalevyn.

Mä oonmuutama vuosi sitte ollu vuoden syömättä lähes mitään makeaa. Söin sen sijasta paljon salaatteja ja kasviksia ja hedelmiä. Laihduin sen vuoden aikana 22 kiloa. Ei tehnyt edes tiukkaa, makean himo häipyi noin kuukaudessa. Tulin kolmisen kuukautta ton alottamisen jälkeen raskaaksi ja synnytyksen jälkeen jotenkin repsahdin takaisin entisiin tapoihin.

Viimesen 7 kuukauden aikana oon lihonut 12 kiloa ja painan nyt 104 kiloa. Ton laihtumisen jälkeen painoin 86 kg ja n. 3,5 vuodessa lihoin 92 kiloon ja nyt siis on toi 104kg ja nousee koko ajan.

 

[QUOTE="vieras";28286952]Hei! Minulla on aivan tismalleen samanlainen ongelma Ihanaa kuulla, etten ole ainoa! Tekstisi tuntui täysin omaltani![/QUOTE]En voi sanoa olevani iloinen, mutta tunnen itseni vähän normaalimmaksi, jos tämä ongelma on muillakin ollut.

HippuTAR, jos pystyisit olla syömättä sitä suklaalevyä ainakaan kokonaan? Lohmaise miehelle ja lapsille isot palat ja itsellesi vain yksi rivi. Nautiskele iltakahvin tai teen kanssa. Tälleen se pitäisi minunkin tehdä, niin ahmiminen pysyisi kauempana.

 

Lenkki ja pieni lihaskuntotreeni tehty katsoen samalla Pullukka-ohjelmaa. Jes.

 

Täälläkin! En halua tässä liikaa ideoita jaella, mutta mokkapalojen kuorrute on mun heikkous. joskus joku kakku- tai murotaikina myös. Mulla tää on aika satunnainen tapa, ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta ei siitä silti kukaan tiedä Oon ainakin huomannut et makeenhimoon ei auta muu kun makee, eli toisaalta jos kaapissa olis jotain keksiä tms. mitä vois syödä vähän ja saada makeenhimon ohi vois olla hyvä ratkasu?

 

Tuttua on. Tuon takia heitin lopulta sokerit roskiin enkä osta enää sokeria kotiin. Enpähän pysty tekemään niitä mössöjä...

 

Mä teen toooosi usein herkkuja kotona, mutta yleensä pakastan ne suoraan syömättä D

 

Mulla on tapana hieroa kaakaojauhetta margariiniin, ja onnistuinpa tämän tartuttamaan lapsiinkin... Tota kaurahiutalemössöä söin nuorena, mutta sitä ei nyt enää tee mieli.

 

Täällä ilmottautuu kanssa yks salamässääjä!
En tee ite mössöjä, vaan ihan rehellisesti vedän päivittäin karkkia.. Jos en niitä niin "leivon pakkaseen" josta osa katoaa samantein omaan suuhun, loput sitten syönki sieltä pakkasesta seuraavien päivien aikana nimenomaan ennen ku mies tulee töistä. Pahinta on pojan päiväuniajat.

Jos mies lähtee iltaa viettämään, niin haen itelleni järjettömän määrän herkkuja "koska kyllä mullaki pitää olla jotain kivaa". Tämä on suoraan verrannollinen siihen kuinka yllättäen tämä illanviettotieto tulee mulle.
Jos kuulen muutamaa tuntia aikasemmin, se herkkumäärä on ISO. Jos tiedän paljonki etukäteen että perjantaina oon taas yksin (pojan kans) niin suunnittelen että "sitten ostan tätä ja tota ja syön ne kun saan tenavan nukkumaan". Mutta ihme kyllä, määrät on silloin kohtuullisia. (Mulle kohtuullisia..)

Mieski joskus kysy, että mitä varten piilottelen herkkupaperit.. Surullisesti tajusin, että en minä niitä häneltä piilota vaan itteltäni.

 

Mulla on tapana hieroa kaakaojauhetta margariiniin, ja onnistuinpa tämän tartuttamaan lapsiinkin... Tota kaurahiutalemössöä söin nuorena, mutta sitä ei nyt enää tee mieli.

Jälkeenpäin on nyt turha kommentoida, mutta välttäisin kyllä visusti näyttämästä lapsille huonoa esimerkkiä tässä asiassa. Totta kai makeanhimoisena voi keksiä vaikka mitä ihan itsekin, mutta makealle persoa lasta ei kannattaisi ainakaan kädestä pitäen opettaa huonoille tavoille.

Aika moni on näköjään kyllästynyt kaurahiutaleisiin, ehkä mullekin vielä käy niin.