Mun äidin mies, jonka kanssa en ole erityisen hyvissä väleissä, on aina tarjoomassa nyt vuoden täyttäneelle lapsellemme jotakin suuhun. Mitä tahansa ja mieluiten makeaa. Olen asiasta sanonut monta kertaa eli että me toivomme, että lasta ei opeteta kaipaamaan makeaa (karkkia, kakkuja..) niin kauan kuin hän ei niistä mitään ymmärrä. Tai ainakin nyt vielä toivottavasti n. vuoden verran. Toiseksi tämä lapsi on alkanut nyt aika tissitakiaiseksi enkä halua, että hampaiden kuormitusta lisätään enää sillä, että tämän tästä annetaan jotain syömistä. Siis usein niin, että kun tämä pappapuoli itse syö jotain tai pöydältä keksii jotain hyvää, mitä lapselle voisi antaa, hän sen myös antaa. Vaikuttaa aivan ilkikuriselta, ei piittaa yhtään, mitä sanon.
Todella rasittavaa enkä tiedä, miten asian hoidan vai onko sille mitään edes tehtävissä. En yhtään tykkää siitä, että jos lapsi jää hoitoon mummon luo niin siellä on yksi tunkemassa lapsen suuhun jos vaikka mitä.
En yleensä ole niuho, mutta tämä alkoi jo vauvana, jolloin hän oli tarjoamassa mm. grillimakkaraa. Ja tietenkin samasta makkarasta, josta oli jo itse haukannut. Mutans-bakteeristakin yritin jotain selittää, mutta ei ko. ukko paljoa mun jorinoistani piittaa.
Onko hyviä vinkkejä?
Todella rasittavaa enkä tiedä, miten asian hoidan vai onko sille mitään edes tehtävissä. En yhtään tykkää siitä, että jos lapsi jää hoitoon mummon luo niin siellä on yksi tunkemassa lapsen suuhun jos vaikka mitä.
En yleensä ole niuho, mutta tämä alkoi jo vauvana, jolloin hän oli tarjoamassa mm. grillimakkaraa. Ja tietenkin samasta makkarasta, josta oli jo itse haukannut. Mutans-bakteeristakin yritin jotain selittää, mutta ei ko. ukko paljoa mun jorinoistani piittaa.
Onko hyviä vinkkejä?
