Nanne. Ollaan käyty tutkimuksissa aikoinaan, olisko ollut vuonna 2000 tai 2001. Kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa. Eli selittämätön lapsettomuus. :\| Kun meni tutkimuksiin, toivo kovasti ettei kummastakaan löytyisi mitään vikaa, mutta kun saimme ne päätökseen eikä mikään selvinnyt, toivoimme että olis nyt edes jotain ollut että vois lähteä hoitamaan sitä jotain ja etenemään asiassa.
Näin ne on monimutkaisia nämä asiat. onneksi ei sitten mitään kuitenkaan ollut, kun ne valtavan pitkät odottamisen vuodet vihdoin ja viimein palkittiin niin rakkaalla pienokaisella. :heart:
Meille tehtiin myös noiden tutkimusten jatkoksi yksi inseminaatio, joka ei tuottanut tulosta. Päätimme, että emme jaksa niitä hoitoja lisää. Minä olen aina kammonnut niitä piikkejä, enkä jotenkin jaksanut sitä ainaista pettymistä enkä oikein luottanut koko hoitoihin. Alettiin miettimään enemmänkin adoptiota. Vuosien odottelun ja miettimisen jälkeen kun vihdoinkin mentiin adoptiojonoon vuonna 2004 tammikuussa, kolmea päivää ennen ensimmäistä adoptioneuvontaa teimme positiivisen raskaustestin! :heart: :heart: :heart: Niin se elämä voi yllättää. Mutta on tuo pikkuinen ollutkin kaikkien noiden vuosien tuskan ja odottamisen arvoinen!
Oikein paljon onnea teille! Kovasti pidän peukkuja!
p.s. Mulla alkoi tänään menkat, joten tähän loppui minun odottelut tällä erää.
Tietysti olis toivonut, että odottaa (tietysti mahdottomuus), mutta toisaalta ihan kiva aloittaa taas "normaali" elämä keskenmenon jälkeen. Voimia ja haleja!