Mä oon niin loppu,että itseänikin jo pelottaa :(

  • Viestiketjun aloittaja Apua
  • Ensimmäinen viesti
Apua
Mulla on hyvä ulkokuori ja kaikki luulee,että menee ihan hyvin...Ja pystyn pitämään sen ulkokuoren kun meillä käy joku (ystävä/työntekijä),mutta sitten en enää kun olen yksin.Huudan lapsille ja joskus olen sortunut läppäisemään/tukistamaan,kun keinot on loppu.Ja tiedän,että se on väärin,mutta kun en siinä hetkessä kyennyt muuhun.Miehen kanssa kaikki päin vi...ua,mitään muuta yhteistä ei hänen mielestä ole,kun lapset ja sen hän tuo julki jokapäivä.Voitte uskoa,miten mukavalta tuo tuntuu kuulla päivittäin...Tänään sitten sanoin,että ole hyvä ja pakkaa tavarasi ja mene,kun on niin paha olla.Meillä siis 4 pientä lasta (vanhin 5-v,pienin 6kk),tähän asti hän on varmaan juuri lasten vuoksi täällä ollutkin.Oli tietenkin paha mieli ja riita syntyi...Minä -rauhallisuuden perikuva sitten hermostuin ja heitin tavaroita päin seiniä,lasiset tietty meni rikki ym ym ym..ja ikinä en ole ollut tälläinen.Mikä mua vaivaa?Voiko liika väsymys (2 pienintä valvottaa aina yöt ja en ole 4h yössä pidempään nukkunut varmaan vuoteen) saada mun pään sekoamaan?Mitä teen,tartten apua (meillä kyllä käy ilta-apuna yksityiselta sektorilta työntekijä,mutta hän siis vaan auttaa lasten kanssa kun ei aina meinaa kädet piisata) mutta mihin otan yhteyttä? Ennen käynyt myös perhetyö mutta se lopetettiin heidän taholtaan,koska minulla ei ollut vanhemmuudessa ongelmia,vaan väsymys....Apua,pitkä ja sekava sepostus.
 
saatteko koskaan lapsia yökylään mihinkään että saisit nukkua? Onko sulla ystävää jolle saisit purkaa tuntojasi? Puhutko miehellesi koskaan miltä susta tuntuu?Kaiken sisälläpitäminen ei ole terveellistä.Varmasti olet väsynyt noin pienten lasten kanssa,eikä ihme ettet jaksa :hug:
Otappa neuvolassa asia puheeksi kun käytte lasten kanssa.
 
vieras
Just ku mun kynästä tää teksti..En osaa itse pyytää apua mistään,perhetyöntekijä käy kerran kuussa lasten kaa olemassa.Esitän hälle hyvin voivaa.. Kävin psykologilla juttelemassa mutta sielläkin esitin iloista ja hyvin jaksavaa-kaikki hyvin tyyppiä.Neuvolasta ainakin voi pyytää apua.
 
mollis
Hengaan näillä sivuilla tällä hetkellä samasta syystä, VÄSYMYS ja TURHAUTUNEISUUS... ja valtavan huono omatunto, kun oon ihan seko lasteni kanssa. Vaikka ap verrattuna mulla ei ois syytä olla väsynyt, kun on vaan 2 lasta. Mutta valvottu vuosi takana, vaativat lapset, paljon vaadin itseltänikin ja kun en kykene, niin rasittaa henkisesti. Tukea ei ole riittävästi ja se rasittaa. Ah, kun kerran 3 viikossa saisi lapset 8h hoitoon tai yökylään - olisi niin ihanaa!!!
 
ap
ei mies ota kun korkeintaan kaksi isompaa hoitoon.Mies pitkään jo "halunnut erota",hän on sitä mieltä että kaikki meidän ongelmat johtuu minusta,vaikka minä taas uskon,että tämä kaikkien väsymys vaikuttaa enemmänkin kuin minä...koska hän hermostuu lapsille aina,vaikka olisin toisessa paikassakin ja silti minä olen vaan aina se paha ja hänellä menisi niin hyvin kun vaan minusta pääsisi eroon..että enpä juuri enää nykyään ole puhunut tuntojani miehelle,koska sitten hän taas käyttää niitä minua vastaan,jos nyt ymmärrätte...Esim.aina hän vetää lapsuuteni,ettei minusta ole mihinkään koska olen "vuokrakolhoosissa" kasvanut,hän sentään omakotitalossa jne....
Niin ja en saa lapsia koskaan mihinkään,ei ole sukua eikä sellaisia ystäviä.
 
v
Pyydä apua neuvolasta tai kysy sos.toimesta tukiperhettä johon saisi lapset vaikka kerran kuussa viikonlopuksi ja lomalla vähän pitemmäksi aikaa.

Saisit apua omaan jaksamiseesi!

Olisiko parisuhdeterapia vaihtoehtona? Eli kävisitte miehen kanssa juttelemassa yhdessä ja selvittelemässä ongelmia ammattiauttajan kanssa. Kynnys voi olla korkea, mutta suosittelen lämpimästi mikäli teillä on halua jatkaa yhdessä.
 
ap
Niin saisi sitä apua kai neuvolasta,mutta siinäkin suuri kynnys että uskallan avautua ja myöntää ongelmat ulkopuoliselle...Parisuhdeterapia ei tule kyseen meillä.Ja tukiperheestä ollut puhetta,mutta mies ei anna laittaa lapsia sinne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Niin saisi sitä apua kai neuvolasta,mutta siinäkin suuri kynnys että uskallan avautua ja myöntää ongelmat ulkopuoliselle...Parisuhdeterapia ei tule kyseen meillä.Ja tukiperheestä ollut puhetta,mutta mies ei anna laittaa lapsia sinne...
Miksi ihmeessä ei anna laittaa tukiperheeseen?? Kyllähän ne ihan luotettavia ihmisiä noihin juttuihin valitsee. Eikä sinne tarvi kaikkia laittaa, parikin varmaan helpottaisi, saisit ainakin hoitaa pienintä rauhassa.
 
vieras
Olisin aivan samanlainen tai hullumpi, jos mulla olisi 4 alle 5v. Kaksi alle 5v joskus ollut ja kyllä se oli jo työtä. Siis ihan kokopäivätyötä kovaa sellaista. Mies ehdotti kolmatta, muta sitä meille ei koskaan tule. Ei riitä voimat eikä raha.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olisin aivan samanlainen tai hullumpi, jos mulla olisi 4 alle 5v. Kaksi alle 5v joskus ollut ja kyllä se oli jo työtä. Siis ihan kokopäivätyötä kovaa sellaista. Mies ehdotti kolmatta, muta sitä meille ei koskaan tule. Ei riitä voimat eikä raha.
Ja isommissa lapsissa on työtä myös. Ruokapuoli teetttää sitä enemmän työtä mitä isommat lapset, syövät enemmän.
 

Yhteistyössä