Mä olin kaupassa ja sain siellä kuulla kunniani.

Olin kuopuksen kanssa semmoisella autokärryllä ostoksilla. En laittanut turvavöitä kiinni ja se tietty sitten kostautui. Poika roikkui koko ajan ulkona ja mä komensin takaisin kärryyn ja istumaan nätisti. No, eihän tuo poika totellut ja aikani kiellettyäni menin kärryjen viereen ja aloin vyöttämään poitsua.

Kuopus inhoaa muutenkin noita vöitä (ja siis siksi en häntä heti vyöttänyt) ja väsyneenä uhmaikäisenä rimpuili nyt kahta kauheammin. Mä en sanonut mitään, en koittanut neuvotella enkä muuta, vaan taistelin vöitä paikoilleen. Poika rimpuili ja minä temmoin vöitä.

Siihen tuli sitten vanhempi mies, joka kiukkuisesti tokaisi mulle ettei lasta tolleen heitellä. Mä hölmistyin täysin ja totesin että enhän mä lasta heittele, vaan koitan saada turvavöihin. Mies totesi kiukkuisemmin että "kyllä heittelet". Mä en osannut sanoa muuta kuin että "voi hyvänen aika" ja jatkoin taistelua kuopuksen kanssa.

Lopulta sain vyön kiinni... ja tietty niin että ilmeisesti lukko nipisti poitsun mahanahkaa ja hän alkoi itkeä . Siinä kohtaa tuo mies lähti pois, mä avasin lukon ja otin pojan syliini. Rauhoittelin tilanteen ja nostin sitten pojan kärryn istuinosaan.

Voi että mulle tuli paha mieli. Ensin pahastuin tuolle miehelle, sillä en todellakaan heitellyt lasta. Sitten harmitti miksi menin ihan sanattomaksi. Olisi pitänyt pyytää mies tulemaan laittamaan meidän uhmaikäinen vöihin.

No, enhän mä sitten saanut tapahtumaa mielestäni ja lopulta asiaa märehdittyäni sain itselleni karmean morkkiksen. Siis ihan oikeestihan mun olis pitänyt koittaa saada poika sopuisasti vöihin. Tai selittää miksi laitan hänet vöihin. Tai jotain muuta kuin alkaa taistelemaan pikkumiehen kanssa :'( .

Että ihan syystä sain kuulla kunniani, vaikkakaan en heitellyt lasta, koitin pitää häntä vaan aloillaan. Hitto että tuli taas huono äiti-fiilis .

 

Älä huoli. :hug:

 

Hei kuule ei aina voi vaan rauhotella ja yrittää niin kauniisti ja herkästi, hyvä sen lapsenkin on huomata, että kaikesta ei aina neuvotella ja maanitella, ihan oikein teit ja tommoset ukot, pah, ei mitään huonoja äitifiiliksiä, äläkä märehdi enää. :hug:

 

kuulostaa NIIN tutulle. älä tunne huonoa omaa tuntoa, just tollasta on uhmiksen kanssa. ja noita sanojiahan aina riittää.

 

Se äijä ei vaan tiennyt asian laitaa, unohda sen sanomiset.
Ja koeta ens kerralla sit vähä iisimmin laittaa niitä vöitä. Otat vaikka kärrystä pois jollei suostu vöihin.

 

Äh, anna olla :hug:
Sä kuitenkin tiedät mikä on totuus eli tiedät itsekin että olet hyvä äiti ja joku tuntematon mies ei sitä tietoisuutta saa horjutettua :heart:
Ainahan me voitaisiin toimia toisin kun tulee ne huonot hetket, mut hei ihmisiähän täs vaan ollaan.

=)

 

mulle kävi vähän samalla tavalla yks pvä kun yritin sada poikaa pois liukumäestä.. aikani olin siinä suostutellut ja sit läksin hakemaan ja kannoin portaista pois käsistä kiinni pitäen, poika tietty alko huutamaan kurkku suorana ja siihen hyökkäs paikalle eläkeläinen mummero joka haukku mut ihan pystyyn (luuli varmaan että satutuin lasta)
huusi kovaan ääneen ja haukku mua hulluks, lapsen käsi menee katki jne.. läskikiskin haukku vielä ja tietty KAIKKI kuuli, menin ite kans ihan sanattomaks ja en osannu sanoa mitään nohevaa takas..
myöhemmin tuli ihan samanlainen morkkis ja mietin olinko tehny jotain väärää, vaikka tiesin että en.. mutta siis että olisko pitäny suostutella vielä enemmän jne..

 

se on ainoa paha jutussas, että niitä puuttujia silloin ilmestyy kuin tyhjästä, kun ei ois niin tarpeen, eivätkä edes tiedä mistä kyse, ja silti ängetään väkisin vänkäämään.

kun joskus oikein ois tarvetta, ja toivoo että puututaan, niin ei mitään.

ilman muuta voit luottaa että olet se joka tuossa parhaiten tiesi missä mennään, piste.

 

Hei kuule ei aina voi vaan rauhotella ja yrittää niin kauniisti ja herkästi, hyvä sen lapsenkin on huomata, että kaikesta ei aina neuvotella ja maanitella, ihan oikein teit ja tommoset ukot, pah, ei mitään huonoja äitifiiliksiä, äläkä märehdi enää. :hug:

Peesaan joka sanaa

 

:hug:

 

Äh, anna olla :hug:
Sä kuitenkin tiedät mikä on totuus eli tiedät itsekin että olet hyvä äiti ja joku tuntematon mies ei sitä tietoisuutta saa horjutettua :heart:
Ainahan me voitaisiin toimia toisin kun tulee ne huonot hetket, mut hei ihmisiähän täs vaan ollaan.

=)

Sehän se ongelma just on, että mä olen aina ollut aivan tolkuttoman kriittinen itseäni kohtaan äitinä. Johtuu varmaan hyvin pitkälti omasta lapsuudestani. En suin surminkaan halua, että lapseni joutuu kokemaan mitään vastaavaa.

Varsinkin esikoisen kanssa mä olen ollut aivan hysteerinen ja itkenyt sen miljoona kertaa huonoa äitiyttäni. Kuopuksen kanssa olen osannut ottaa vähän rennommin, mutta tuon miehen toruminen todellakin horjutti mun varmuutta taas vanhempana.

No, eiköhän tämäkin asia jää jossain vaiheessa unholaan, ainakin toivottavasti

 

mulle kävi vähän samalla tavalla yks pvä kun yritin sada poikaa pois liukumäestä.. aikani olin siinä suostutellut ja sit läksin hakemaan ja kannoin portaista pois käsistä kiinni pitäen, poika tietty alko huutamaan kurkku suorana ja siihen hyökkäs paikalle eläkeläinen mummero joka haukku mut ihan pystyyn (luuli varmaan että satutuin lasta)
huusi kovaan ääneen ja haukku mua hulluks, lapsen käsi menee katki jne.. läskikiskin haukku vielä ja tietty KAIKKI kuuli, menin ite kans ihan sanattomaks ja en osannu sanoa mitään nohevaa takas..
myöhemmin tuli ihan samanlainen morkkis ja mietin olinko tehny jotain väärää, vaikka tiesin että en.. mutta siis että olisko pitäny suostutella vielä enemmän jne..

Voi kauhistus . Huh huh, melkoinen mummero .

 

kuulostaa NIIN tutulle. älä tunne huonoa omaa tuntoa, just tollasta on uhmiksen kanssa. ja noita sanojiahan aina riittää.

Peesi!!

 

Ihan turhaan sä kelailet. Toi on semmosta kontrollifriikkiyttä. Joku toinen äiti ajattelis kuule vaan, että olipas idiootti äijä, varmaan herra Majuri itse ja mitäs rimpuili poika niin, että jäi nahka väliin.

Nih. :hug:

 

:hug:

 

Myöhemmin päivällä vielä mä koitin saada poikaa nukkumaan ja hän vaan itki ja kiukutteli. Mies tuli sitten huoneeseen ja pyysi kuopuksen mukaansa hänen kanssaan nukkumaan. Mä taas loukkaannuin syvästi ja mietin että olenko mä todella niin huono äiti, että isän täytyy tulla pelastamaan poika multa ja nukuttaa itse kun mä en osaa.

Sitten kun heräilivät päikkäreiltä, niin mä itkeä pillitin. Mies ihmetteli että mikäs hätänä. Mä selitin tuntemukset ja pillitin minkä ehdin. No, miestä nauratti ja hän vaan totesi että halusi tulla auttamaan ja antaa mun lepäillä rauhassa. Oli siis kiltti ja avulias, eikä lainkaan kyseenalaistanut mun taitoa nukuttaa poika .

Miten niin herkkähipiäinen :snotty: ? Niin ja kiitos paljon kaikille lohdutuksen sanoista. Mä kun olin varma että mut listitään täällä ja ajattelin sen ansaitsevanikin. Nyt tuntuu jo paremmalta kun härkänen alkaa kutistua kärpäseksi .

 

Ensiksikin ap :hug: Näitä kuule riittää =)
Minut haukkui kerran iäkkäämpi nainen täysin kelvottomaksi äidiksi sekä vielä kelvottomaksi koiran omistajaksi. Syynä tähän oli, että koirani kävi nuuskimassa sellaista keskitettyä postin laatikkoa, mistä jakaja hakee alueen postit jaettavaksi. Ja juu tiedän, että koirat ei saa niihin pissailla. Eikä koirani siihen edes pissannut kunhan nuuhki. Sain myös kuulla kuinka koirani vuoksi tämän rouvan postit haisee aina kuselle. Harmi kun en pyytänyt vielä tarkennusta miten tämä liittyi äitiyteeni

 

Sehän se ongelma just on, että mä olen aina ollut aivan tolkuttoman kriittinen itseäni kohtaan äitinä. Johtuu varmaan hyvin pitkälti omasta lapsuudestani. En suin surminkaan halua, että lapseni joutuu kokemaan mitään vastaavaa.

Varsinkin esikoisen kanssa mä olen ollut aivan hysteerinen ja itkenyt sen miljoona kertaa huonoa äitiyttäni. Kuopuksen kanssa olen osannut ottaa vähän rennommin, mutta tuon miehen toruminen todellakin horjutti mun varmuutta taas vanhempana.

No, eiköhän tämäkin asia jää jossain vaiheessa unholaan, ainakin toivottavasti

Mä ymmärrän sua liiankin hyvin. Sanoin vaan sen mikä mua vähän voisi lohduttaa ja tsempata ees hiukan jos mulle ois käynyt noin.

 

Olet varmasti hyvä äiti. Lapset kiukuttelee aina eniten sille vanhemmalle, jolle uskaltaa.

Sun mies ei tullut pelastamaan poikaa sulta, kun otti sen, vaan toisinpäin, pelasti sut pojalta.

 

Ei kannat oikeesti välittää, on olemassa aika ilkeitä ihmisiä - itse olin n.10 vuotta sitten eräässä päiväkodissa sijaisena ja siellä oli sellainen todella rasavillityttö joka ei totellut ketään, sellainen eskarilainen.. eikai sillä mitään adhdta ollut, muutenvain "vapaakasvatuksen" uhri, sellainen poikatyttö ja ei uskonut KETÄÄN !! me sit taisteltiin siinä et senkin pitää niitä tavaroita sinne lelulaariin kerätä..viedä edes se pulkka minkä oli hamstrannut itsellensä... mutta ei.. siihen tuli sit eräs papparoinen ja oli melko ilkeä ja sanoi että "aina te naiset kuvittelette tietävänne kaikesta kaiken..ja siinä sit mesos jotakin, olin todella nuori jotain 20 vee ja aloin ihan itkee..sain kuitenkin tytön tottelemaan lppulta..sille tytölle en kertakaikkiaan saanut antaa periksi, olihan mun ekapäivä..jos se olis siinä saanut periksi niin se olisi ollut menoa sit kaikissa muissakin jutuissa..muistan et sit muina päivinä en halunutkaan joutua tilanteeseen missä olisi pitänyt rueta taistelemaan tytön kanssa.... olin kuin en ois huomannu ja sit jonkun muun piti alkaa taisteleen koin että olen ihan surkea ja huono, vaikka työkaveritkin lohduttelivat, että äläs välitä...

mutta nuorena ja epävarmana sitä haluaisi onnistua, se tuntu siltä että mä varmaan tein kaiken väärin kaikkien silmissä -tommoset tilanteet eivät ole helppoja, semmoseen taisteluun ku kenen tahansa lapsen kans joutuu, vaikka omankin, ni kyl sitä ajattelee et onks tässä järkee ja pitäskö antaa periksi vai mitä pitäis tehdä miten pitäis toimia..kuitenkin tiesin et pitää olla johdonmukainen ja mitä on tämänkaltaisen lapsen kanssa päättänyt se täytyy myös pitää sillä siinä on kyse jostain täysin muusta kuin siitä kelkasta... tavallaan...

sinuna mä oisin tuolla kaupassa toiminut aivan samoin kuin sinäkin, jos ei sana kuulu ja ei sielä osata olla nätisti ni sit turvavyöt, näin se on. se mies oli sellainen katkera mies sellainen kuva kyllä tuli siitä

 

mulle kävi vähän samalla tavalla yks pvä kun yritin sada poikaa pois liukumäestä.. aikani olin siinä suostutellut ja sit läksin hakemaan ja kannoin portaista pois käsistä kiinni pitäen, poika tietty alko huutamaan kurkku suorana ja siihen hyökkäs paikalle eläkeläinen mummero joka haukku mut ihan pystyyn (luuli varmaan että satutuin lasta)
huusi kovaan ääneen ja haukku mua hulluks, lapsen käsi menee katki jne.. läskikiskin haukku vielä ja tietty KAIKKI kuuli, menin ite kans ihan sanattomaks ja en osannu sanoa mitään nohevaa takas..
myöhemmin tuli ihan samanlainen morkkis ja mietin olinko tehny jotain väärää, vaikka tiesin että en.. mutta siis että olisko pitäny suostutella vielä enemmän jne..

TEIT TÄYSIN OIKEIN!! oisin sulle kyl hattua nostanut, mun mielestä todella upeata nähdä vielä nykyaikanakin aikuisia, vanhempia jotka asettavat rajat lapselle..päinvastoin MENEE HERMOT kun vanhemmat kaks tuntii maanittelevat lasta pois jostakin...huhuh....silloin tekis mieli kyl räjähtää se on hirveetä katseltavaa. on hienoa kun sä olet jämpti: rajat asettava ja pitävä -siitä se turvallisuudentunne lapsellekkin syntyy ja tulee ja kaikesta huolimatta kun äiti vielä pysyy rauhallisena

nuita katkeria mummeleita ja papparoita tuntuu olevan likkeellä ja joka paikassa..he luulevat tietävänsä kaikestakaiken ja mä uskon että toi tommonen kommentointi vain helpottaa hetkeksi heidän omaa oloansa kun saavat katkeruuden ja kiukun johonkin purettua ja sen pahanolon . mun mielestä kyse oli vain pelkästää ja ainoastaan vain siitä!