mä olen jotenki pelottava..?

eli mä osaan jotenki omituisella tavalla aistia toisten ihmisten mielialat/ajatukset..

jotenki siis "luen" ihmisiä pelottavan hyvin..mitä tää on? oon ollu lähes aina tällainen, mutta vasta mun aviomies on alkanu sanoa että ei tää oo normaalia ja on jopa ärsyttävää, mä osaan päätellä pelottavan hyvin ihmisen tunnetilat ja mitä hän ajattelee,, mikä mulla on?

 

Sä varmaan vaan alitajuisesti huomaat mikroilmeet sekä osaat lukea kehonkieltä, tunnistat äänenpainoja jne.

 

Ootko horoskoopiltas neitsyt?

 

no mulla samaa, johtuu rankasta lapsuudesta. oliko sulla masentunut vanhempi tai ongelmia perheessä, kuten alkoholismia tai muuta? muista, että kaikkea aistimaansa ei tartte sanoa ääneen. joskus on erittäin viisasta olla hiljaa.

 

mulla on ollut onnellinen lapsuus.. ainaki muistaakseni..tosin olin todella vaativa vauva, huusin 9kk putkeen... olen monesti miettinyt että onkohan mua silloin kohdeltu jotenkin välinpitämättömästi tai jotain, en ole koskaan tuntenut samanlaista sidettä vanhempiini kuin mitä siskollani on..

 

En tiiä mikä sulla on. Ja minä mulla. Olen samanlainen ja olen aina ollut hyvä tulkitsemaan ihmisiä. Huomaan heti, missä mennään, mikä on tunnelma, miten se muuttuu ja miksi. Joskus tuntuu, että luen ajatuksia. Ei se sitä kuitenkaan ole. Eleet ja ilmeet, asennot ja kaikki kertoo enemmän, ku mitkään sanomiset. Välillä ärsyttää olla niin herkästi tunteva.

Vaikea lapsuus ja nuoruus opetti olemaan varuillaan ja aistimaan tunnelmiaja tulkitsemaan ihmisistä pieniäkin merkkejä, joista tiesin, miten olla ja käyttäytyä.

 

En tiiä mikä sulla on. Ja minä mulla. Olen samanlainen ja olen aina ollut hyvä tulkitsemaan ihmisiä. Huomaan heti, missä mennään, mikä on tunnelma, miten se muuttuu ja miksi. Joskus tuntuu, että luen ajatuksia. Ei se sitä kuitenkaan ole. Eleet ja ilmeet, asennot ja kaikki kertoo enemmän, ku mitkään sanomiset. Välillä ärsyttää olla niin herkästi tunteva.

Vaikea lapsuus ja nuoruus opetti olemaan varuillaan ja aistimaan tunnelmiaja tulkitsemaan ihmisistä pieniäkin merkkejä, joista tiesin, miten olla ja käyttäytyä.

välillä todella ärsyttää olla näin tarkkaavainen..osaan myöskin heti sanoa jos tilassa tunnelma muuttuu vaikka muut ei sitä huomaisi.. ja tiedän aina mistä se johtuu.. siitä tulee välillä todella ahdistava olo.

 

Mulla on samaa. Miehestäni erityisesti näen paljon, johtunee tietysti kun ollaan niin paljon yhdessä. Mutta aina melkein osun oikeaan jotenkin. Mutta hienotunteisuuden osaan kyllä myös, en jää tonkimaan toista edes ajatuksen tasolla jos huomaan että tarvii tilaa...

 

En tiiä mikä sulla on. Ja minä mulla. Olen samanlainen ja olen aina ollut hyvä tulkitsemaan ihmisiä. Huomaan heti, missä mennään, mikä on tunnelma, miten se muuttuu ja miksi. Joskus tuntuu, että luen ajatuksia. Ei se sitä kuitenkaan ole. Eleet ja ilmeet, asennot ja kaikki kertoo enemmän, ku mitkään sanomiset. Välillä ärsyttää olla niin herkästi tunteva.

Vaikea lapsuus ja nuoruus opetti olemaan varuillaan ja aistimaan tunnelmiaja tulkitsemaan ihmisistä pieniäkin merkkejä, joista tiesin, miten olla ja käyttäytyä.

välillä todella ärsyttää olla näin tarkkaavainen..osaan myöskin heti sanoa jos tilassa tunnelma muuttuu vaikka muut ei sitä huomaisi.. ja tiedän aina mistä se johtuu.. siitä tulee välillä todella ahdistava olo.

no me herkät aistimme vaan energiatason muutokset niin helposti. ei tästä mitään ressiä tartte ottaa. pitäkää omananne joissakin ihmisjoukoissa nämä tiedot ja luotettavien ihmisten kanssa voi jakaa hurjimmatkin vaistot.

 

Mitkä teidän horoskoopit on?

 

Joskus oon kyllä kuullut sanottavan et läheisriippuvaisilla on erityisen tarkat tuntosarvet... Minussa saattaa olla jotain riippuvuuden piirteitä... kyllä.

 

on horoskoopiltaan kalat.

 

Härkä, nouseva muistaakseni neitsyt

 

Mitä ne horoskoopit tähän liittyy? Mulla myös samaa, jousimies horoskoopiltani. Eipä vaan ole kehdannut kauheasti ilmaista asiaa että välttyy niiltä ahdistuneilta oloilta.

 

Minäkin samaa kastia. Enkä ole koskaan tuntenut minkäänlaista yhteyttä lapsuudenperheeseeni. Onhan heidän kanssaan kiva viettää aikaa jne mutta en voi sanoa että minulla olisi läheiset ja lämpimät välit vanhempiini. Vaikka lapsuuteni taisi ihan tavallinen kaikinpuolin ollakin.

 

Joskus oon kyllä kuullut sanottavan et läheisriippuvaisilla on erityisen tarkat tuntosarvet... Minussa saattaa olla jotain riippuvuuden piirteitä... kyllä.

No minä oon ainakin ihan 100% riippuvainen läheisistä. :/ Jos mies on pitkän aikaa pois (esim. muutaman päivän), olen vanhempieni luona / parhailla kavereillani.

 

Minäkin samaa kastia. Enkä ole koskaan tuntenut minkäänlaista yhteyttä lapsuudenperheeseeni. Onhan heidän kanssaan kiva viettää aikaa jne mutta en voi sanoa että minulla olisi läheiset ja lämpimät välit vanhempiini. Vaikka lapsuuteni taisi ihan tavallinen kaikinpuolin ollakin.

miten tunnet muita läheisiäsi kohtaan? lapsia yms?

mulla ei ole sellaista samanlaista "äitiyttä" mitä useimmilla.. rakastan toki lastani enemmän kuin mitään, mutta en koe olevani samanlainen kuin muut..

ja muuten, tiedän lapsestanikin suunnilleen minuutilleen milloin hän nukahtaa, kun laitan hänet sänkyyn, ja hyvin monesti aavistan että milloin hän herää..

 

En tiiä mikä sulla on. Ja minä mulla. Olen samanlainen ja olen aina ollut hyvä tulkitsemaan ihmisiä. Huomaan heti, missä mennään, mikä on tunnelma, miten se muuttuu ja miksi. Joskus tuntuu, että luen ajatuksia. Ei se sitä kuitenkaan ole. Eleet ja ilmeet, asennot ja kaikki kertoo enemmän, ku mitkään sanomiset. Välillä ärsyttää olla niin herkästi tunteva.

Vaikea lapsuus ja nuoruus opetti olemaan varuillaan ja aistimaan tunnelmiaja tulkitsemaan ihmisistä pieniäkin merkkejä, joista tiesin, miten olla ja käyttäytyä.

välillä todella ärsyttää olla näin tarkkaavainen..osaan myöskin heti sanoa jos tilassa tunnelma muuttuu vaikka muut ei sitä huomaisi.. ja tiedän aina mistä se johtuu.. siitä tulee välillä todella ahdistava olo.

Tiedän tunteen. Huomaan heti, jos liikutaan "rajoilla" jossain asiassa. Huomaan, milloin kannattaa vaihtaa puheenaihetta tai tekemistä. Huomaan heti, jos tunnelma kiristyy aavistuksen ja kukaan muu ei asiaa huomaa. Huomaan huoneilmasta jo, kun astun huoneeseen, miten siellä viihdytään ja mitä minusta ajatellaan.

Kasvot paljastaa kaiken. Ihmisen asento paljastaa kaiken. Tunnen joskus jotain värähdyksiä, ikään kuin tunne olisi kosketus tai jotain.

Huomaan heti, jos joku valehtelee. Näen lasten kavereista heti, millanen hän on. Kielsin poikaani olemasta erään luokkakaverinsa kanssa, koska poika oli epäilyttävä, vaikka ei mitään puhunutkaan. Paljastui, että poika oli harjaantunut myymälävaras.

 

Mitkä teidän horoskoopit on?

Oinas

 

mulla ei ole sellaista samanlaista "äitiyttä" mitä useimmilla.. rakastan toki lastani enemmän kuin mitään, mutta en koe olevani samanlainen kuin muut..

ja muuten, tiedän lapsestanikin suunnilleen minuutilleen milloin hän nukahtaa, kun laitan hänet sänkyyn, ja hyvin monesti aavistan että milloin hän herää..

Mulla samanlaiset tuntemukset.

 

Minäkin samaa kastia. Enkä ole koskaan tuntenut minkäänlaista yhteyttä lapsuudenperheeseeni. Onhan heidän kanssaan kiva viettää aikaa jne mutta en voi sanoa että minulla olisi läheiset ja lämpimät välit vanhempiini. Vaikka lapsuuteni taisi ihan tavallinen kaikinpuolin ollakin.

miten tunnet muita läheisiäsi kohtaan? lapsia yms?

mulla ei ole sellaista samanlaista "äitiyttä" mitä useimmilla.. rakastan toki lastani enemmän kuin mitään, mutta en koe olevani samanlainen kuin muut..

ja muuten, tiedän lapsestanikin suunnilleen minuutilleen milloin hän nukahtaa, kun laitan hänet sänkyyn, ja hyvin monesti aavistan että milloin hän herää..

Minulla on sekä tyttö että poika. Ikävä myöntää, mutta minussa on jokin vamma, joka estää minua rakastamasta heitä samalla tavalla. Tottakai molemmat ovat rakkaita, erittäin, mutta en pysty osoittamaan sitä tytölle yhtälaisin hellyydenosoituksin jne kuin pojalle.

Muuten meillä ollaan avoimia ja luottavaisia, minusta meidän perheessä on suhteellisen hyvä ilmapiiri. Lapset uskaltavat puhua ja kertoa kaiken, jopa erikoisemmat tapaukset. Ympärilläni on välillä paljon "yliluonnollista" toimintaa, jonka lapsetkin ovat nähneet ja myös itse kokeneet. Näistä kuitenkin puhutaan asioiden oikeilla (?) nimillä ja pyrin luomaan kokonaiskuvan joka auttaa lapsiakin ymmärtämään että ne ovat ihan normaaleja juttuja, joita herkemmät ihmiset vain näkevät ja kokevat.

 

mulla ei ole sellaista samanlaista "äitiyttä" mitä useimmilla.. rakastan toki lastani enemmän kuin mitään, mutta en koe olevani samanlainen kuin muut..

ja muuten, tiedän lapsestanikin suunnilleen minuutilleen milloin hän nukahtaa, kun laitan hänet sänkyyn, ja hyvin monesti aavistan että milloin hän herää..

Mulla samanlaiset tuntemukset.

kiva kuulla etten oo ainoa..
mutta tää ressaa ja ahistaa mua välillä kovin.. mä aistin aina yhestä tuttavaparista kun kyläillään että jos heillä on jotain riitaa tai muuta, anoppilaan/omaan kotiin mennessä tiedän heti kun ovesta astun että mikä tunnelma siellä on tms..

 

jeesus mitä sontaa taas -kyllähän JOKAINEN ihminen tuommoset aistii. Luulette vaan olevanne jotenki erikoisia kun ootte niin typeriä ettette tajua "aistimisen" olevan normaalia.

 

Minä myös tunnen heti, jos jotkut on riidoissa tai heillä menee huonosti. Se näkyy ja tuntuukin. Valehtelu, salailu, kiertely näkyy myös heti. En ystävysty helposti, haistan heti, jos joku on jonkun syyn takia vain mun kans, eikä siksi, että haluaa. Mua ei voi yrittää miellyyttää, koska se näkyy.

Välillä kauheaa, välillä ei yhtään. =)

 

jeesus mitä sontaa taas -kyllähän JOKAINEN ihminen tuommoset aistii. Luulette vaan olevanne jotenki erikoisia kun ootte niin typeriä ettette tajua "aistimisen" olevan normaalia.

ei,kaikki ei kertomansa mukaan todellakaan aisti kaikkea yhtä herkästi.. itse olen vasta viimeaikoina tajunnut tämän, että aistin enemmän kuin moni muu läheiseni