Mä lähden tänään illalla kotoa pois

Mies ei osaa tukea työttömyydessä,ainapitäisi olla positiivinen ja iloinen kun saa olla kotiäitinä mut kun mä haluaisin että se ymmärtäis mun tuskan olla työttömänä.Sitten koti ei ole käytännöllinen kun on pieni lapsi ja varaa isompaan ja hienompaan ei ole kun mulla ei ole varaa maksaa asuntolainaa.Nyt kun illalla lähden saa jäädä yh.ksi ja löytää varmasti työssäkäyvän naisen saavat paremman talon ja vielä yhteisiä lapsia.Näin on parempi.

 

Muutatko mun luo? Olen yksinäinen 35v. mies

 

Hotellin pariksi yöksi ja sitten katson mistä sossu antaa asunnon.

 

Mitäs parin yön jälkeen? Onko sossuun jo aika?

 

Ei ole sossuun aikaa kai mä jostakin majapaikan vähäksi aikaa saan.

 

Eikö ole hyvä lähteä kotoa pois jos pahalta tuntuu olla kotona?

 

Onko tämä nyt lapsesi kannalta paras ratkaisu?

 

Ei ehkä mutta ei musta ole yh-äidiksi.

 

Jos et koe pystyväsi olemaan yh niin ehdottomasti lapsi sitten isälle.

 

Kyllä mä jostain ensiviikolla asunnon saan.

 

Aika kylmäpäinen olet. Mä en pystyis tohon.

 

Niin pitää vielä keskustella niistä yh kuvioista mieheni kanssa.

 

Mihin kohtaan et pystyisi?

 

Jättämään lasta.

 

Jättämään lasta.

Anteeksi! Ajatushäiriö. "Äiti" olen, en ap.

 

no onko se sitten lapselle parempi että äiti kotona ja surullinen?

 

En tiiä. Itse varmaan yrittäisin korjata tilannetta kotona. Lapsen jättäminen tuntuu ihan mahdottomalta vaihtoehdolta.

Mutta sä tiedät tilanteesi ja omat voimavarasi.

 

no onko se sitten lapselle parempi että äiti kotona ja surullinen?

En näitten "yöunien" jälkeen jaksa kaivaa tähän ankarasti dataa, mutta kyllähän muistaakseni tutkimukset antavat ymmärtää, että lapselle on parempi, että vanhemmat ovat yhdessä kuin se, että jompikumpi lähtee metsästämään omaa onneaan

 

Kyllä sinun kannattaa ottaa pikaisesti yhteyttä neuvolaan. Lapsesihan on vasta 5kk vanha. Ei jatkuva täällä kirjoittelu ole sinulle oikein, vaan asiantunteva hoito!

 

Vauvalle tärkein ja ainut henkilö maailmassa on äiti. Ota edes vauva mukaan!!!!!!!!!!!!!!!!!! Vauva saa aivan järkyttävän shokin jos poistut sen elämästä. Se tulee vaikuttamaan koko hänen elämäänsä.

 

Vedä ensin henkeä, lepää. Pienen lapsen kanssa väsyy ja silloin asiat näyttää toivottomammilta kuin ovatkaan. Puhu miehellesi. Itke ja huuda. Sano, että tarvitset tukea. Ei se työttömyyskorvaus ole sen kummempi kuin kotihoidontukikaan, kai te olitte jo lasta aikoessanne miettineet sitäkin, ettei rahaa ole paljon?
Meillä esikoisen syntyessä mies oli kahden vuoden ajan sairaslomalla ja minä minimituella vauvan kanssa, koulut käymättä ja ilman työpaikkaa. Asuttiin kaupungin vuokrakaksiossa ja hyvin selvittiin. Nyt siitä on 7 vuotta, on tehty talo, saatu koulutus, ammatti ja työpaikka. Uusi vauva ryömii lattialla ja asiat rullaa.
Ei kannata luovuttaa, yritä jaksaa katsoa kauemmas ja puhua miehellesi. Ja vaikka neuvolantädillekin.

 

Ymmärrän tunteitasi. Minulla on myös ajoittain ajatuksia, että lähden vaan ja jätän kaiken taakseni. Mutta eikös se ole helppo ratkaisu? Eikä elämä todellakaan ole helppoa aina. Surullista, jos et saa mitään tukea mieheltäsi... Sitähän sen yhteiselämän pitäisi olla, että tuetaan toinen toistaan. Oletko yrittänyt jutella miehellesi ajatuksistasi?
Nyt on perjantai, ja neuvola on tänään auki. Mitäs jos yrittäisit päästä sinne juttelemaan tilanteesta?

 

Ei miehelleni puhuminen auta uhkaa vain erolla ja lähtee ovet paukkuen pois.Mulla työttömyys vuosien ellei koko iän kestävää eikä me siksi olla raha-asioita ajateltu.Pärjättäis kyllä vain miehen palkalla mutta kun halua meille hienomman kodin,matkustella yms.niin rahat ei riitä.

 

ensin meinasin kirjottaa että miten ulkoiset puitteet voi olla niin tärkeet, että hieno talo jne. mutta voihan se hyvinkin olla, ei sille vaan mitään voi, mutta voi sinua, hae please apua omaan surkeaan oloosi

 

Neuvolaan en juttelemaan mene mieheni se ihminen on jonka pitäis kuunnella.