Mä haluaisin vaan alkaa kotiäidiksi ja hoitaa kotia ja arkea, miehelleni se ei käy:(

  • Viestiketjun aloittaja "vihainen"
  • Ensimmäinen viesti
"Niinpä"
[QUOTE="aloittaja";24639557]Mutta kun mä en halua! Ja ehkä mä oikeasti olen kuitenkin sen verran perinteinen, että mun mielestä miehen tehtävä on elättää perhe ja vaimon hoitaa vauvat ja lapset.[/QUOTE]
Oisko tää semmonen asia josta ois kannattanu puhua ENNEN lapsentekoa?

Jopa hoitaja jo sovittuna ja sitten sä vaan päätät että eikäkö mää en halua.
 
yäk
[QUOTE="aloittaja";24639557]
Ongelma on siis mieheni, joka ei tähän miehen rooliin sopeudu.[/QUOTE]

Hah. Ja sinä sanelet, millainen miehen tulee olla? Entäs jos miehesi sanelisi sinulle millainen naisen tulee olla? Ja kaikki miehethän haluavat tietysti elätettävän kodinhengettären, niinkö? Miehen tulee olla perinteinen mies, muuten hän on munaton, mutta nainen saa olla juuri sellainen kuin hän itse haluaa, muu on sovinismia. Ja mies ei saa haluta muuta kuin kotivaimon, jos vaimo itse tahtoo olla kotivaimo.

Sä, ap, olet sairas.
 
"poikia3"
[QUOTE="aloittaja";24639557]Mutta kun mies ei halua olla ainoa rahantuoja, sehän tässä ongelma onkin. Toki mä tajua, että meillä on rahanreikiä ja velkaa, jota pitäisi maksaa. Lapsellekin olisi tiedossa hoitaja, nimittäin miehen äiti, joka on pph. Mutta kun mä en halua! Ja ehkä mä oikeasti olen kuitenkin sen verran perinteinen, että mun mielestä miehen tehtävä on elättää perhe ja vaimon hoitaa vauvat ja lapset.

Ongelma on siis mieheni, joka ei tähän miehen rooliin sopeudu.[/QUOTE]

Ehei, avaa jo hyvä ihminen silmäsi, ongelma ei ole miehesi, vaan sinä itse, joka yllättäen vaadit mieheltäsi ihan muuta, mistä olette aiemmin sopineet!

Olet joko hyvä provo tai sitten et ole yliopisto-opintoja ikinä nähnytkään, kun hoet lapsen tasolla 'mutku mä haluan, tai en halua'. Lue nyt hyvä ihminen tekstejäsi ja ota niistä etäisyyttä!
 
"..."
Olen itse kotiäiti jo useamman vuoden ajalta, mutta silti tämä aloitus kauhistutti. Käy todella paljon aloittajan miestä sääliksi. Oikeasti, etkö ap. huomaa, että sinä se muutat kaikki suunnitelmat ja sanelet miehelle ehdot ja sitten kiukuttelet, kun asiat eivät sujukaan kuten sinä yksin haluat? Haloo! Jos joku teidän parisuhteessanne aiheuttaa ongelmia, niin se olet kyllä sinä...
 
"Mievaan"
[QUOTE="mie";24639517] Jos jokin on uusperheessä hyvää nii se, että vanhemmuus on jo muokannut ihmisenä, ja sen isompaa muutosta tuskin enää tuleekaan. Kun meillä on toinen lapsi, en usko sen muuttavan mua, olenhan jo äiti. Siitä en sit tiedä kun se olisi ensimmäinen biologinen miehelle, miten hän muuttuisi :/[/QUOTE]

Ihan hyviä pointteja. Tilastotieto kylläkin kertoo, että toisesta avioliitosta erotaan helpommin kuin ensimmäisestä, ja kolmannesta helpommin kuin toisesta. Sitä on vaikea sanoa, onko kysymys osapuolien muuttumisesta vai siitä, että kerran luovutettuaan on pienempi kynnys luovuttaa uudelleen.
 
Como
[QUOTE="poikia3";24639482]Kirjoitat aikuistuneesi, silti kiinnitin huomiota siihen, että kirjoitat omista haluistasi ja tarpeistasi.

Perhe on yhteisyritys ja päätös lapsen hoitamisesta kotona tehdään yhdessä, sitä ei voi yksin päättää, ihan sama koskee lapsi lukuakin. Voistteko yhdessä sopia esim. että hoidat lasta kotona 1,5 vuotta. Ja jos palaat töihin on olemassa myös osittainen hoitovapaa, jonka turvin voit tehdä töitä, mutta olla myös lapsen kanssa kotona vaikka yhden päivän viikosta.

Toivottavasti teille löytyy se yhteinenkin sävel.[/QUOTE]

Tässä on itua. Outoa jos oletit että mies sopeutuu käden käänteessä 180 asteen kurssinmuutokseen. Ymmärrettävää sekin jollei ole mielellään luopumassa elintasosta, johon pääsemiseen on oletettavasti mennyt aikaa. Olisi hullua muuttaa vaikka vastarakennetust okt:sta osakkeeseen, jotta toinen saisi toteuttaa itseään. Perhe on yhteinen projekti.
 
Toki ihminen muuttuu ja ne ennen lasta tehdyt suunnitelmat voivatkin tuntua ajankohtaisiksi tullessaan akikke muuta kuin hyviltä. Kuitenkin ihan lähtökohtaisesti ap ja miehensä tekivät tietyt sopimukset ja jos ongelmaa pitäisi etsiä niin se lienisi siinä että ap on nyt käntänyt kelkkansa, ei siinä että ap:n mies ei pysykään ap:n uusissa suunnitelmissa mukana.

Kompromissia suosittelisin. Siis niin että ihan rauhassa voisitte puhua siitä mitä kumpikin tulaveisuudelta toivoisi ja sitten molemmat voisivat sopivasti joustaa. vaikka että ap olisi jonkin verran aiempaa suunnitelmaa pidempään kotona ja/tai palaisi töihin osa-aikaisena jne. Ap sitten puolestaan tulisi miestä vastaan asioissa mitä mies pitää tärkeinä; ehkä yhteistä kahdenkeskeistä aikaa (kenties se pph-mummo hoitaisi lasta joskus viikonloppuisin...?) jne. Noin ettei kaikki miehen silmissä muuttuisi lapsen myötä.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
=)
Tarinastasi ei käynyt ilmi, minkäikäinen esikoisesi on nyt, ymmärrän täysin että esikoisen syntymän jälkeen elää omassa kuplassaan, myös mulle kävi näin. Kuplaa kesti n. 6 vuotta ja tuona aikana syntyi myös toinen lapsemme. Mies ei varsinasiesti tukenut päätöstäni, pienistä tuista maksoin oman osuuteni kuluista. Elin kuitenkin parasta aikaa elämässäni. Mutta, valitettavsti lapsetkin kasvaa, ja tulee aika jolloin he menevät eskariin, ja kouluun, kaipaavat kavereita. Aika jolloin vähäinenki tuki loppuu. Työhönpaluu kotona vietettyjen vuosien jälkeen oli rankka, paluu ns. aikuisten maailmaan.
Kannattaa miettiä, oletko valmis uhraamaan koulutuksesi kotona vietettyihin vuosiin, vuosien päästä töihinpaluu ei ehkä suju tuosta noin vain. Oletko valmis taas kouluttautumaan lisää, että saisit haluamaasi työtä?
Ehkä miehesi on täysin hämillään muutoksestasi, eikä osannut moista odottaa ollenkaan. Olet ehkä täysin päinvastainen kuin aiemmin, entä jos miehesi olisi muuttunut yhtä paljon?
Mielestäni ette kumpikaan ole itsekkäitä, nämä suuret elämänmuutokset ovat tilanteita, joissa parisuhteen vahvuus punnitaan, oletteko valmiita hyväksymään uudet roolinne, ja sopetumaan molemmat siihen?
 
ie6iie
". Suomi on ihmeellinen maa, jossa monet vievät kylmästi aivan liina pienen lapsen muiden hoidettavaksi..." Tähän oli nyt pakko tarttua. kyllä suomessa on todella pitkä lapsuus äidin hopivissa, toisissa maissa mennään töihin jo lapsen olleessa 1-2kk!!!!
 
ulkonainen
". Suomi on ihmeellinen maa, jossa monet vievät kylmästi aivan liina pienen lapsen muiden hoidettavaksi..." Tähän oli nyt pakko tarttua. kyllä suomessa on todella pitkä lapsuus äidin hopivissa, toisissa maissa mennään töihin jo lapsen olleessa 1-2kk!!!!
Kylla. Taitaa olla Euroopan pisimpia? Aika janna juttu on etta esim. Taalla asuinmaassani naiset tulevat innolla jo takaisin toihin kun vauva on 3 kk. Yleisesti tuntuu etta taalla tuota muutaman kuukauden kotonaoloa pidetaan pitkana aikana.
 
vierailija
Kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta lapsen on parempi olla pari vuotta kotona. Yksilöllisiä eroja tietysti on. Hienoa ap, että arvomaailmasi on muuttunut ja ymmärrät pienen lapsen tarpeita, toivottavasti miehesi oppisi ymmärtämään myös. Pidä kiinni kotiäitiydestä, sen arvokkaampaa työtä ei olekaan. Ei kannata antaa pientä lasta anopille kokopäivähoitoon. Ikävä keskusteluketju.
 

Yhteistyössä