Mä en ymmärrä ihmisiä jotka

Olen miettinyt samaa. Mutta ihmettelen vain siinä tapauksessa, että perustelut naimisiin menemättömyydelle on, ettei ole valmis sitoutumaan.
Jos kuitenkin tekee lapsia, niin tuo sitoutumattomuus perustelu ontuu pahasti. Lapsihan sitoo kaksi aikuista yhteen eliniäkseen! Joten jos on valmis sitoutumaan lapsen kautta, niin miksei muka naimisiin menollakin?

 

Mä luulen että aika moni nainen joka tässäkin vannoo ettei kannata avioliittoa sanois heti "kyllä" jos niitä se oikea mies kosis. Eli on vähän itsesuojelua olla ns. uskomatta avioliittoon kun mies ei ole kiinnostunut viemään vihille.

Toi on muuten ainoa tilanne missä mun mielestä sillä on väliä onko avio- vai avoliitossa. On surullinen tilanne jos toiselle puolisolle suhteen virallistaminen merkitsee hurjasti ja toinen taas ei yhtään jaksaisi moisia touhuja.
Joko toinen menee vastahankaisesti vihille tai toinen joutuu nielemään pettymyksen.

Mies kosi minua ensimmäisen kerran ollessani 13v että kauheasti minulla ei ole itsesuojelua tässä pelissä mutta varmasti joskus näin valitettavasti on.. Ehkä me pamautetaan naimisiin sitten viiskymppisinä kun on muut kiireet ohi.

 

Mä luulen että aika moni nainen joka tässäkin vannoo ettei kannata avioliittoa sanois heti "kyllä" jos niitä se oikea mies kosis. Eli on vähän itsesuojelua olla ns. uskomatta avioliittoon kun mies ei ole kiinnostunut viemään vihille.

Minua on kosittu kyllä ja aina sanoin ei, yksikin kosi kolme kertaa. Ei ollut mun kohdalla kyse uskonko johonkin vai en, en vain halunnut.

 

kun mulla ei ole mitään uskonnollista syytä mennä naimisiin, eikä juridisiakaan, ja parisuhteelle en tarvitse mitään virallista paperia jossa lukisi että olen yhdessä x:n kanssa kun tiedän sen muutenkin niin miksi pitäisi mennä naimisiin

muoks ja joo, mä voisin mennä naimisiin jos se sille toiselle osapuolelle olisi tarkeää. Mulle ei ole.

 

Mä en taas ole jaksanut asiaa pohtia muiden kannalta. Itselle vaan syntyi esikoinen ennen kuin olimme naimisissa ja molemmille oli oikeastaan itsestään selvyys että ennen toista lasta avioidutaan. Tai siis oikeammin niin että koska olimme valmiit sitoumaan toisiimme saamalla yhteisen lapsen niin tottakai olisimme myös valmiita avioliittoon eli vaikka teimmekin ne poikkeavassa järjestyksessä niin esikon syntymän jälkeen avioliitto oli "automaattisesti" seuraava askel. Toki omasta halustamme ja rakkaudemmasta :heart:

 

kun mulla ei ole mitään uskonnollista syytä mennä naimisiin, eikä juridisiakaan, ja parisuhteelle en tarvitse mitään virallista paperia jossa lukisi että olen yhdessä x:n kanssa kun tiedän sen muutenkin niin miksi pitäisi mennä naimisiin

muoks ja joo, mä voisin mennä naimisiin jos se sille toiselle osapuolelle olisi tarkeää. Mulle ei ole.

Ei minullakaan mutta silti halusin naimisiin.

 

Mun mielestä sillä onko avio-vai avoliitossa ei ole mitään merkitystä,ei yhdessä olemisessa,ei lasten kasvatuksessa.Poikkeuksena on sitten leskeneläkkeet ja erotilanteen ositukset tms.Mutta jokapäiväinen elämä on kyllä varmaan samanlaista olit naimisissa tai et.Sitä joko välittää toisesta tai ei.Minä ja mieheni olemme olleet avoliitossa 18v ja meillä on 3 lasta ja kyllä meillä on tarkoitus pysyäkin yhdessä,vaikkemme naimisiin olekaan menossa.Ja mun puolesta jokainen eläkööt tavallaan kuka sitten avioliitossa,kuka avoliitossa,yksin tai ihan miten vaan!

 

Mitäköhän väliä sillä naimisiin menolla on muuta kuin juridisesti? Ei niin mitään! Ja jos suunnitelmat menevät läpi niin ei enää sitäkään.

no helpompihan siitä on lähteä kun ei ole edes naimisissa ja jos ihminen ei ole lapsensa äidin/isän kanssa valmis menemään naimisiin, kertoo hänestä/suhteesta jotain. Kun ei siis ole kysymyksessä ihminen joka ei periaatteesta mene naimisiin tai katso sitä tarpeelliseksi.

pah, 8vuotta olemme olleet avoliitossa ja 3 lasta, naimisiin ehkä joskus, ei vielä

 

eivät ole valmiita menemään naimisiin mutta ovat valmiita tekemään yhteisen lapsen. Kumpikohan sitoo, tai pitäis sitoa enemmän. Ajattelen siis, että lasten hankinnassa ajatuksena on kasvattaa se yhdessä aikuiseksi asti.

Niin juuri , kumpi sitoo enemmän?
onko avioliitto tae että vanhemmat ovat yhdessä kun lapsi on aikuinen? puolet päätyy eroon

 

Mä luulen että aika moni nainen joka tässäkin vannoo ettei kannata avioliittoa sanois heti "kyllä" jos niitä se oikea mies kosis. Eli on vähän itsesuojelua olla ns. uskomatta avioliittoon kun mies ei ole kiinnostunut viemään vihille.

No jaa. Kyllä minä tarvitsin ainakin pitkät ja varmat perustelut.

 

kuinka moni eroaa ?? siis kun on naimisissa...meijän tuttuja yhteen ynnätty ja tultu siihen tulokseen että ei kannata..varmemmin tulee ero kun on naimisissa..

me siis ei olla ja ei mennäkkää..meijän suhde ei muuttuis siitä mitenkää jos naimisiin mentäis joten miksi mennä??

Tyttökulta. Tilastot kertoo karua kieltä siitä, että avoliitoista erotaan useammin kuin avioliitoista. En muista, mistä olen lukenut.

Kannattaisi muistaa jos noin faktana heität ilmaan
Eli tuota lausettasi ei voi noteerata mitenkään!

 

On se kuitenkin niin, että avoliitossa eroamisriski on suurempi kuin avioliitossa. Harmi, kun en osaa linkittää, mutta tämmöisen Turun sanomien artikkelin löysin. Alla siitä katkelma:

Avopari eroaa selvästi avioparia todennäköisemmin. Lastentekoiässä olevista naimisissa olevista vanhemmista noin 2,5-4 prosenttia eroaa vuosittain. Avoliitossa olevien vanhempien eroriski on vähintään kaksinkertainen.

Avosuhteet ovat tutkimusten valossa hatarampia myös silloin, kun pariskunnalla on yhteisiä lapsia.

- Myös siinä tapauksessa, että avoliittoon on hankittu lapsia, ne päättyvät huomattavasti useammin eroon kuin avioliitot. Avoliitot ovat hauraampia kuin avioliitot, kiteyttää Ruokolainen.

 

eivät ole valmiita menemään naimisiin mutta ovat valmiita tekemään yhteisen lapsen. Kumpikohan sitoo, tai pitäis sitoa enemmän. Ajattelen siis, että lasten hankinnassa ajatuksena on kasvattaa se yhdessä aikuiseksi asti.

Tän voi kyllä ajatella ihan toisinkin päin.
Jos on valmis tekemään yhteisen lapsen joka sitää vanhemmat vuosikymmeniksi toisiinsa jokatapauksessa, miksi pitäisi vielä erikseen mennä naimisiin? Johan se lapsi sinänsä osoittaa kykyä ja halua sitoutua.

Mun mielestä avioliitto on juridisesti näppärä juttu, kun on niitä yhteisiä lapsiakin.
Mutta ei se kerro mun sitoutumisen tasosta yhtään mitään. Olin ihan yhtä paljon sitoutunut mieheeni ennen naimisiinmenoakin.

 

Lisään, että tuossa katkelmassa puhuja on Helsingin yliopiston tutkija Anne Ruokolainen. Ei kai ne tutkijatkaan ihan omiaan latele.

 

eivät ole valmiita menemään naimisiin mutta ovat valmiita tekemään yhteisen lapsen. Kumpikohan sitoo, tai pitäis sitoa enemmän. Ajattelen siis, että lasten hankinnassa ajatuksena on kasvattaa se yhdessä aikuiseksi asti.

Tän voi kyllä ajatella ihan toisinkin päin.
Jos on valmis tekemään yhteisen lapsen joka sitää vanhemmat vuosikymmeniksi toisiinsa jokatapauksessa, miksi pitäisi vielä erikseen mennä naimisiin? Johan se lapsi sinänsä osoittaa kykyä ja halua sitoutua.

Mun mielestä avioliitto on juridisesti näppärä juttu, kun on niitä yhteisiä lapsiakin.
Mutta ei se kerro mun sitoutumisen tasosta yhtään mitään. Olin ihan yhtä paljon sitoutunut mieheeni ennen naimisiinmenoakin.

Anteeksi, mutta tutkijoiden mielestä kertoo. Mä taas siteeraan Turun Sanomia:

Tutkijat arvelevat naimisiin menevien parien olevan keskimäärin muita sitoutuneempia.

- Liiton muoto ei välttämättä vaikuta, vaan enemmän on kyse valikoitumisesta. Sitoutuneet parit menevät usein naimisiin, heillä on erilaiset arvot ja asenteet, selittää tutkija Marika Jalovaara Helsingin yliopistosta.

 

Mä luulen että aika moni nainen joka tässäkin vannoo ettei kannata avioliittoa sanois heti "kyllä" jos niitä se oikea mies kosis. Eli on vähän itsesuojelua olla ns. uskomatta avioliittoon kun mies ei ole kiinnostunut viemään vihille.

Prinssi valkoisella ratsullaan... Kannattaisi herätä jo Ruususen unesta! Ei kai kukaan nainen (tai no ehkä joku...) ole noin hölmö!

 

KOROSTAN ETTÄ PUHUN IHMISISTÄ, JOTKA MENISIVÄT NAIMISIIN, JOS HALUAISIVAT SITOUTUA LOPPUIÄKSI. EN IHMISISTÄ, JOTKA EIVÄT PERIAATTEESTA MENE NAIMISIIN TAI NÄE SITÄ JOSTAIN SYYSTÄ TARPEELLISEKSI. Toivottavasti asia meni nyt perille, vai pitääkö vielä lihavoida ja alleviivata?

Mä en tunne ketään, en ketään, joka ei mene naimisiin siitä syystä, että ei halua sitoutua. En edes täällä nettipalstoilla ole ikinä törmännyt sellaisiin. Kaikilla on syynä naimisiinmenemättömyyteen se, että he eivät näe naimisiinmenoa tarpeellisena.

Voisitko myöntää totuuden? Sinä et vain pysty ymmärtämään sitä tosiasiaa, että jotkut ihmiset ovat täysin sitoutuneita toisiinsa ilman avioliittoa. Ei tässä sen kummemmasta ole kyse.

Paheksu meitä niin paljon kuin haluat, minä ja mieheni jatkamme elämäämme avoliitossa kuten tähänkin asti, onnellisina ja toisiimme sitoutuneina.
:heart:

 

eivät ole valmiita menemään naimisiin mutta ovat valmiita tekemään yhteisen lapsen. Kumpikohan sitoo, tai pitäis sitoa enemmän. Ajattelen siis, että lasten hankinnassa ajatuksena on kasvattaa se yhdessä aikuiseksi asti.

Lapset on sitovampaa kuin naimisiinmeno. Miksi siis mennä naimisiin?

 

Mitäköhän väliä sillä naimisiin menolla on muuta kuin juridisesti? Ei niin mitään! Ja jos suunnitelmat menevät läpi niin ei enää sitäkään.

Juridisestihan sillä on juuri merkitystä. Turva turvaa....

 

Mutta ei se kerro mun sitoutumisen tasosta yhtään mitään.

Anteeksi, mutta tutkijoiden mielestä kertoo.

Esitin mielipiteeni liittyen aloittajan kysymykseen, kumpi sitoo enemmän, lapsi vai avioliitto. Vailla sen ihmeempiä faktoja.

Lisäksi kerroin näkökulmani omasta suhteestani ja sitoutumisestani.

Siteerauksessasi ei sen kummemmin ole tuota lapsiasiaa otettu huomioon, joten sikäli en osaa sitä liittää minulta lainaamassasi tekstissä muuhun kohtaan, kuin siihen, jossa kerron mielipiteeni omaan elämääni liittyen.

Sen enempää Marika Jalovaara, kuin kukaan muukaan tutkija ei käsittääkseni voi faktana kertoa sitoutumisestani mieheeni ennen ja jälkeen avioliiton solmimisen yhtään mitään. Ainakaan pääsemättä pääni sisään.
Eikä siellä tähän asti ole yksikään tutkija käynyt.

 

Kaikille avioliitto ei ole niin pyhä asia, esim. ateisteille. Lapsi sitoo loppuiäksi, mutta avioliitto voi päättyä milloin vaan jos molemmat osapuolet ei avioliiton eteen töitä tee.

Ai että ateistit on naimisissa vähän kuin leikisti ja huvikseen vai? Tiedoksesi: ateisteilla on käsitys moraalista, ihan kuten kristityilläkin. Ei me kuljeta tuolla sylkemässä alttarille, kääntelemässä hautaristejä ja huoraamassa jokaisen vastaantulijan kanssa. *tirsk*

 

Mä luulen että aika moni nainen joka tässäkin vannoo ettei kannata avioliittoa sanois heti "kyllä" jos niitä se oikea mies kosis. Eli on vähän itsesuojelua olla ns. uskomatta avioliittoon kun mies ei ole kiinnostunut viemään vihille.

Kaikilla ei vain ole pakottavaa tarvetta päästä naimisiin. Miksi se on niin vaikia käsittää?

 

Olen miettinyt samaa. Mutta ihmettelen vain siinä tapauksessa, että perustelut naimisiin menemättömyydelle on, ettei ole valmis sitoutumaan.
Jos kuitenkin tekee lapsia, niin tuo sitoutumattomuus perustelu ontuu pahasti. Lapsihan sitoo kaksi aikuista yhteen eliniäkseen! Joten jos on valmis sitoutumaan lapsen kautta, niin miksei muka naimisiin menollakin?

Just tätä mäkin olen ajatellut. Se että ei ole valmis... Mulle tulee vaan siitä sellanen olo, että on vaan päätetty tehdä se lapsi ajattelematta sen enempää lapsen etua(eli ettei tarvisi kokea eroa, eli olis myös vanhemmilla halu elää pariskuntana loppuikä sillon kun sen lapsen päättää tehdä) ja omaa vastuuta. Niinku lapsi olis joku tavara eikä elävä ihminen, jolla on myös tunteet.

 

Musta se kuulostaa jotenkin hassulta kun monet on ainakin mulle perustelleet naimisiin menemättömyyden syytä sillä, kun kaikki naimisissa olevat ympäriltä eroavat niin he eivät sitten halua naimisiin ollenkaan. Siis kun mä en näin isoissa päätöksissä ainakaan ajattele muita tai muiden suhteita. Mä en halunnut naimisiin siks, että jotkut oli onnistuneet siinä enkä siks et jotkut toiset oli eronneet, mä en halunnut naimisiin siks et olisin lapsena unelmoinut prinsessahäistä.... mä halusin naimisiin siks että olin löytänyt ihmisen johon halusin sitoutua ja hän todella oli ensimmäinen ihminen jolle halusin ja uskalsin luvat ikuista rakkautta sukulaisten ja ystävien edessä, ja siksi että uskoin meihin ja siihen että teemme oikea ratkaisun.

 

Kieltämättä muakin huvitti, kun tuttu kolmen lapsen äiti sanoi, ettei halua vielä ajatellakaan naimisiinmenoa, koska ei halua sitoutua niin vahvasti eikä halua olla niin aikuinen

No, EHKÄ se 3 yhteistä lasta on vahvin mahdollinen sitoutuminen, ja äitiys on sitä että pitää osata olla aikuinen...mutta kukin tyylillään, joo :xmas: