Mä en oikein tiedä mitä enään tehdä.. Pitäiskö meidän erota... =/

Mä en enään tiedä mitä tehdä... Miehen kanssa ei taida oikein enään sujua tää homma. Oikeastaan kaikki alkoi mennä pieleen sen jälkeen, kun meidät vihittiin pari vuotta sitten. Muuten ollaan nyt yhdessä oltu pian 11 vuotta.
Tuntuu ettei meillä ole enään muuta yhteistä kuin lapset, tää talo ja velka.

Mitään ei tehdä yhdessä, mä olen se joka lasten kanssa tekeen yleensä yhtään mitään. Me ei tehdä mitään koko perheenä, vaikka sitä toivoisin ja olen siitä maininnut. Ja muutenkaan me ei puhuta yhtään mistään. Iltaisin vaan istutaan hiljaa ja katsellaan telkkaria tai sitten ainoa puheenaihe on joku että "Muista ottaa pojalle ne luistimet eskariin mukaan" jne.
Nytkin kävin tytön kanssa jäällä, pyysin miestä monta kertaa, että lähtis mukaan, mutta ei. Äsken kun tultiin kotiin, niin se on lähtenyt johonkin, ei mitään soittoa tai viestiä missä on.

Sitten kuitenkin seksiä pitäisi saada ja jos ei saa, niin sitten murjottaa monta päivää.

Mä tiedän että monilla on varmasti paljon pahempiakin murheita ja ongelmia. Meillä mies ei juo eikä lyö. Mutta mun ongelma on tää, ettei meillä tunnu olevan enään mitään tässä suhteessa. Kun yritän puhua asiasta, mies hermostuu ja alkaa mäykätä, että haluanko mä sitten erota ja kehottaa lähtemään.

Miten mä saisin ton miehen kuuntelemaan mua ilman tappelua???
Mä en oikein ite tiedä enään...

 

En ekana miettis eroa. Sun miehelläs ei nyt tunnu olevan asiat kunnossa... jos asian selvittäminen vaatii tappelun, niin tee se. Mut selvitettävähän tuo on. Itse en pystyis elämään eron jälkeen jos en tietäis miks ajauduttiin erilleen.

 

aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Minustakin tuntuu, että minä élän sitä lapsiperheen elämää ja mies sitten liihottaa sinkkuna.. ja yhteistä tosiaankin on lapset ja velka.. ja puhettakaan mistään puhumisesta.. yhteisiä vuosia meilläkin yli 15.

 

aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Minustakin tuntuu, että minä élän sitä lapsiperheen elämää ja mies sitten liihottaa sinkkuna.. ja yhteistä tosiaankin on lapset ja velka.. ja puhettakaan mistään puhumisesta.. yhteisiä vuosia meilläkin yli 15.

Mä en ihan heti edes haluais erota.. Olen ite kasvanut ilman isää (jota ei kyllä vähempää olis voinu lapsensa kiinnostaa), joten mä alan heti miettimään lasten kannalta asiaa. Ja mä oikeesti haluaisin yrittää vielä, kuitenkin mä sitä vielä rakastan. Mutta jos tää asia ei yhtään muutu, niin ei tämmösessä suhteessa voi elää. Edes lasten takia..

 

Mä en enään tiedä mitä tehdä... Miehen kanssa ei taida oikein enään sujua tää homma. Oikeastaan kaikki alkoi mennä pieleen sen jälkeen, kun meidät vihittiin pari vuotta sitten. Muuten ollaan nyt yhdessä oltu pian 11 vuotta.
Tuntuu ettei meillä ole enään muuta yhteistä kuin lapset, tää talo ja velka.

Mitään ei tehdä yhdessä, mä olen se joka lasten kanssa tekeen yleensä yhtään mitään. Me ei tehdä mitään koko perheenä, vaikka sitä toivoisin ja olen siitä maininnut. Ja muutenkaan me ei puhuta yhtään mistään. Iltaisin vaan istutaan hiljaa ja katsellaan telkkaria tai sitten ainoa puheenaihe on joku että "Muista ottaa pojalle ne luistimet eskariin mukaan" jne.
Nytkin kävin tytön kanssa jäällä, pyysin miestä monta kertaa, että lähtis mukaan, mutta ei. Äsken kun tultiin kotiin, niin se on lähtenyt johonkin, ei mitään soittoa tai viestiä missä on.

Sitten kuitenkin seksiä pitäisi saada ja jos ei saa, niin sitten murjottaa monta päivää.

Mä tiedän että monilla on varmasti paljon pahempiakin murheita ja ongelmia. Meillä mies ei juo eikä lyö. Mutta mun ongelma on tää, ettei meillä tunnu olevan enään mitään tässä suhteessa. Kun yritän puhua asiasta, mies hermostuu ja alkaa mäykätä, että haluanko mä sitten erota ja kehottaa lähtemään.

Miten mä saisin ton miehen kuuntelemaan mua ilman tappelua???
Mä en oikein ite tiedä enään...

ihan kun lukisin omaa tarinaani...miestä ei kiinnosta tehdä mun kans mitään muuta kun seksiä pitäis saada...me riidellään jatkuvasti eikä olla tehty juuri mitään yhdessä lapsen syntymän jälkeen...rakastan kyllä miestäni mutta...

 

Mulla vähän sama tilanne, mutta kun asiasta yrittää puhua, aina on vastaus: "Jätä sitte mut", "etsi parempi mies".
Asioita siis ei voi korjata?

 

Minullakin ihan sama tilanne. En ymmärrä miten en ennen lapsia tajunnut. Toisaalta onni etten tajunnut, sillä nyt ei olisi kahta maailman ihaninta lasta.

 

Mun ex mies oli just tuollainen...eleli ihan omaa elämäänsä omaan rytmiinsä...mä hoidin lapset ja kodin ja kävin töissä...eikä se mies puhumalla ainakaan tapojaan muuttanu Aina lupaili ja lupaili ja aina jouduin uudelleen pettymään...
Mut toki kannattaa yrittää! Tsemppiä teille, toivottavasti sun mies tajuaa miten tärkeitä ootte sille!

 

aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Minustakin tuntuu, että minä élän sitä lapsiperheen elämää ja mies sitten liihottaa sinkkuna.. ja yhteistä tosiaankin on lapset ja velka.. ja puhettakaan mistään puhumisesta.. yhteisiä vuosia meilläkin yli 15.

Mä en ihan heti edes haluais erota.. Olen ite kasvanut ilman isää (jota ei kyllä vähempää olis voinu lapsensa kiinnostaa), joten mä alan heti miettimään lasten kannalta asiaa. Ja mä oikeesti haluaisin yrittää vielä, kuitenkin mä sitä vielä rakastan. Mutta jos tää asia ei yhtään muutu, niin ei tämmösessä suhteessa voi elää. Edes lasten takia..

Koita puhua vaan miehelles enemmän, siis ei heti mitään keskusteluja parisuhteen tilasta vaan yritä virittää ihan normaaleja keskusteluja jotka koskaa muitakin asioita kuin lapsia. Yritä vaan saada se puhumaan enemmän ihan muuten vaan.

Kysy mieheltäsi, mitä hänelle kuuluu. Monet haluavat, että joku joskus kysyisi niin ja oikeasti tarkoittaisi sitä ja haluaisi kuunnella. Ja älä luovuta puhumista heti, jos mies vähän mörköilee eikä oikein saa sanaa suustaan.

 

Oletko yrittänyt puhua miehen kanssa? Kysynyt häneltä miksi hän ei halua viettää aikaa perheensä kanssa? Jotenkin kuulostaa kamalalta tuollainen... Niin ja onko mies aina käyttäytynyt noin, vai onko alkanut vasta? Voihan olla jotain huolia, masennusta tms. Jotenkin sun täytyis saada kaivettua ne asiat ulos.

Mutta joo, jos tilanne jatkuis tuollaisena pidempäänkin, niin eihän tuollaisessa suhteessa voi elää ja olla. Tai voi, mutta ei toivoakaan onnellisuudesta.

 

Oletteko ajatelleet, että miehenne voisi olla masentunut. Minä olen yrittänyt keskustella tästä, mutta hän ei suostu puhumaan.

 

:hug: kokeeko mies elämän oikeesti hyväks? yrittäkää saaha puheltua :|

 

Oletteko ajatelleet, että miehenne voisi olla masentunut. Minä olen yrittänyt keskustella tästä, mutta hän ei suostu puhumaan.

Mies ei kans koskaan suostu puhumaan, sanoo vaan että ei mikään vaivaa, kun kysyn. Sitten kai jankutan, kun kyselen moneen kertaan.
Miksei voi sanoa, että jos joku vaivaa??
Mies ei vaan sano, eikä puhu. Mä kyllä ilmotan, jos joku on päin persettä.

 

Oletteko ajatelleet, että miehenne voisi olla masentunut. Minä olen yrittänyt keskustella tästä, mutta hän ei suostu puhumaan.

Mies ei kans koskaan suostu puhumaan, sanoo vaan että ei mikään vaivaa, kun kysyn. Sitten kai jankutan, kun kyselen moneen kertaan.
Miksei voi sanoa, että jos joku vaivaa??
Mies ei vaan sano, eikä puhu. Mä kyllä ilmotan, jos joku on päin persettä.

Minulla mies sanoo kans noin. Myöhemmin ottaessani asian uudelleen esille niin saattaa jotain puhua, mutta minusta silloinkin pidättelee.

 

Tässä pidemmän päälle varmasti lapset, ainakin tuo poika, ihan varmasti alkaa huomaamaan ettei kaikki ihan ole ok. Meillä ei siis välttämättä tapella, meillä ei puhuta mitään. Lapset ovat ihan hirveästi mun perään, vaikka varsinkin tuo tyttö on ollut paljon isänsä kanssa sen jälkeen kun aloitin työt.
En mä sitä sano, että mä olisin mikään itse täydellisyys, mutta mä haluaisin normaalia perhe-elämää, sitä että ollaan perhe. Eikä sitä, että mä olen lasten kanssa perhe, vaikka mies asuukin saman katon alla.

 

Nyt mies tuli kotiin, oli ollut kai vanhemmillaan. Ei sitten tullut mieleen mulle ilmoittaa, kun pyysin lähtemään mun ja tytön kanssa luistelemaan...
Nyt kyseli kovasti että onko mulla nälkä ja tekeekö hän sitä ja tätä. Nyt siis taas ei mitään ongelmaa... Ihmettelee mikä mulla on. Mä en haluaisi lasten aikana alkaa selvittään tätä asiaa...

 

Nyt mies tuli kotiin, oli ollut kai vanhemmillaan. Ei sitten tullut mieleen mulle ilmoittaa, kun pyysin lähtemään mun ja tytön kanssa luistelemaan...
Nyt kyseli kovasti että onko mulla nälkä ja tekeekö hän sitä ja tätä. Nyt siis taas ei mitään ongelmaa... Ihmettelee mikä mulla on. Mä en haluaisi lasten aikana alkaa selvittään tätä asiaa...

Miehesi vain täytyisi ymmärtää, että asioista voi puhua. Jos lähtee jonnekin, on ihan kohteliasta jättää jonkinlainen viesti tai muuta, ettei toisten tarvitse olla huolissaan. Kaikki ei vaan aina osaa ajatella asioita toisten kannalta. Kyllä miehesikin sen varmasti ymmärtää, kunhan saat otettua asian puheeksi asiallisesti ja syyllistämättä. Jos heti yrittää tivata mieheltä, miksi hän tekee niin, mies todennäköisesti sulkeutuu täysin. Voit yrittää esim. ihan hyväntahtoisesti puolivitsin muodossa sanoa, miten kiva olis että hän ilmottais jos häipyy jonnekin ettei tarvi sairaaloita soitella läpi. Ja edelleen syyllistämättä. Syyttely yleensä pilaa kaikki keskustelut.

 

Nyt mies tuli kotiin, oli ollut kai vanhemmillaan. Ei sitten tullut mieleen mulle ilmoittaa, kun pyysin lähtemään mun ja tytön kanssa luistelemaan...
Nyt kyseli kovasti että onko mulla nälkä ja tekeekö hän sitä ja tätä. Nyt siis taas ei mitään ongelmaa... Ihmettelee mikä mulla on. Mä en haluaisi lasten aikana alkaa selvittään tätä asiaa...

Oletko sä töissä itse? tarvitset muuta duunia kuin kodin ja sen asioiden miettimisen. Asiat näyttää erilaiselta jos saa vähän etäisyyttä.

Ehkä heillä on perheessä jotain vaikeaa nyt eikä hän ymmärrä jakaa sitä sinun kanssa tai halua kuormittaa sillä sinua+