huokaus raskas
Mulla on siis 1-vuotias lapsi ja olen huomannut että tää äitiys ei ole mun juttu. Lapsi syntyi vahinkona, raskaus oli jo sen verran pitkällä, että en saanut keskeytystä. Lääkäritkään eivät kuvitelleet mun voivan raskautua, sairauden jättämien jälkien vuoksi, mutta niinpä kävi silti.
Tämä siis varmasti vaikuttaa suhtautumiseeni. Mies on ollut ns. päävastuussa lapsesta, mutta nyt kun jouduin selän takia sairaslomalle kahdeksi kuukaudeksi, olen lapsen kanssa päivät yksin. En nauti tästä yhtään, pätkän vertaa. Silloin kun lapsi nukkuu tai on kiltisti, homma on ok, mutta huonompina hetkinä meinaa pää räjähtää
Olen päässyt menemään paljon itsekseni, kiitos miehen, matkoille ja päivittäin päässyt tekemään omia juttujani. Aina kun palaan kotiin, en tunne iloa juurikaa, vaan haikailen entistä elämääni päivittäin. Lähden nyt jouluksi viideksi päiväksi ystäväni luo englantiin, mikä varmasti tuulettaa mukavasti, mutta paluu ahdistaa jo valmiiksi.
Oon ihan surkea, mutta tää ei ole mua varten, ei vaikka miten yritän ja juttelen ja käsittelen asiaa. Miestä rakastan älyttömästi ja lastakin rakastan tavallani, mutta häpeäkseni voin sanoa, että jos saisin muuttaa menneisyyttä, niin poikani olisi saanut jäädä syntymättä
Tämä siis varmasti vaikuttaa suhtautumiseeni. Mies on ollut ns. päävastuussa lapsesta, mutta nyt kun jouduin selän takia sairaslomalle kahdeksi kuukaudeksi, olen lapsen kanssa päivät yksin. En nauti tästä yhtään, pätkän vertaa. Silloin kun lapsi nukkuu tai on kiltisti, homma on ok, mutta huonompina hetkinä meinaa pää räjähtää
Olen päässyt menemään paljon itsekseni, kiitos miehen, matkoille ja päivittäin päässyt tekemään omia juttujani. Aina kun palaan kotiin, en tunne iloa juurikaa, vaan haikailen entistä elämääni päivittäin. Lähden nyt jouluksi viideksi päiväksi ystäväni luo englantiin, mikä varmasti tuulettaa mukavasti, mutta paluu ahdistaa jo valmiiksi.
Oon ihan surkea, mutta tää ei ole mua varten, ei vaikka miten yritän ja juttelen ja käsittelen asiaa. Miestä rakastan älyttömästi ja lastakin rakastan tavallani, mutta häpeäkseni voin sanoa, että jos saisin muuttaa menneisyyttä, niin poikani olisi saanut jäädä syntymättä