mä en jaksa enää

en tiedä kuuluuko tämä asia nyt tänne puolelle, mutta johonkin on pakko purkaa pahaa oloaan.

mä oon ihan loppu, en jaksa enää kaikkea. mä hoidan kodin, lapset ja eläimet. kuopus kitisee yötä päivää ja uusi vauva on tulossa. yöllä menee kaksi tuntia, että saa unen päästä uudestaan kiinni kun on joutunut pikkuherraa palvelemaan. juuri kun on nukahtanut, kitinä alkaa taas. kissoista olen jo ajatellut luopua, vaikka väärinhän se olisi heitä kohtaan.

rahaa ei ole ja eilen kun olin taikonut pakastimesta ruokaa, niin isäntä kehtas sanoa ettei ole nälkä.

eilen illalla otin isännän kanssa asian puheeksi, että mä en jaksa hoitaa kaikkea, niin hän vaan tokaisi että hänenhän tässä kaikki täytyy hoitaa. olin ihan puulla päähän lyöty, että kuinka kehtaa sanoa noin. mutta hän tarkoittikin työssäkäyntiä ( ilmeisesti kuuluu sitten kaiken hoitamiseen )

päivät on jotenkin vähän helpompia kuin yöt. kun edes muksu nukkuisi öitä, niin ehkä jaksais paremmin.

tulipas sekava kirjoitus, mutta tuli vähän helpotusta oloon kun sai edes kirjoittaa asioita ulos.

ehkä päivä paistaa vielä joskus risukasaankin.

 

Hmm.. Mikähän sinua piristäisi. Voisitko pyytää jotakin ystävää kahville? Tai katsoisiko miehesi lastanne, että pääsisit jonkun luo rupattelemaan? Pieni hengähdystauko olisi varmaan aika paikallaan. Voimia :heart: :heart: :heart:

 

en tunne ketään asuinpaikkakunnalta ja kaikki mun ystävät asuu muilla paikkakunnilla. ja ei muksua voi isännän kanssa jättää, se vaan istuis töllöttämässä telkkaria tai pelais tietsikalla, eikä se kestä yhtään kitinää.

hengähdystauko olisi kyllä paikallaan, mutta minkäs teet.

kiitos kuitenkin voimatoivotuksista.

 

\

en tunne ketään asuinpaikkakunnalta ja kaikki mun ystävät asuu muilla paikkakunnilla. ja ei muksua voi isännän kanssa jättää, se vaan istuis töllöttämässä telkkaria tai pelais tietsikalla, eikä se kestä yhtään kitinää.

hengähdystauko olisi kyllä paikallaan, mutta minkäs teet.

kiitos kuitenkin voimatoivotuksista.

No voi itku. Tosi kurja tilanne. Eikös ne lapset ole kuitenkin yhteisiä, kyllä lapsi tarvii myös kahdenkeskistä aikaa isän kanssa. Teettekö yhdessä koko perhe mitään? Voisitteko lähteä käymään jossain? Entä järjestetäänkö paikkakunnallasi mitään kerhoja, joihin voisi äidit ja lapset mennä? Onko leikkipuistoja? Niissä ainakin väkisinkin tutustuu toisiin äiteihin...

 

ootko miltä paikka kunnalta?Sun kannattaa ottaa selvää et onko teijän paikka kunnalla yö kylää tai unikoulua pienenmälle!!mun ystävän lapsi oli unikoulussa ja oppi nukkumaan yöt kunnolla,meijän paikka kunnalla on yökylä päiväkoti eli:se on tarkoitettu perheille missä ei ole muuta mahdollisuutta saada lasta/lapsia hoitoon ja se on päiväkoti mut siellä voi lapset olla koko viikon lopun yökylässä ja vanhemmat saa omaa aikaa että jaksaa paremmin.mutta voimia sinulle :hug: :hug: mutta ota selvää,neuvolassa kyllä tietävät =)

 

riihimäeltä ollaan ja kyl täällä vissiin seurakunnan äiti-lapsi kerho on. ei ole voimat vaan riittäneet lähteä mukaan.

nuorin lapsista on yhteinen ja kesällä meillä oli kina juuri lasten hoitamisesta. silloin sanoin isännälle, että jos lasten hoito ja muutenkin auttaminen ei ala sujumaan vapaaehtoisesti, niin sitten väkisin ( tarkoitin eroa ). no tilanne korjaantui silloin hetkeksi, mutta vanhat kuviot on taas palanneet.

yhdessä me ei tehdä juurikaan muuta kun kaupassa käydään. harvoin käydään kylässä jossain, mutta silloinkin saa maanitella lähtemään.

täytyy ottaa selvää unikoulusta, koska ei tästä mitään tule pidemmän päälle, kun äiti ja lapsi itkee samaan aikaan.

 

Montako lapsia sitten on yhteensä? Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lähdet ihmisten ilmoille. Meillä ainakin muksut innoissaan kun pääsevät ulos ja muitten lasten kanssa leikkimään. Ehkä sinäkin löytäisit uusia ystäviä?! Nukkuuko lapset päikkäreitä? Saatko itse sillon levättyä?

 

Kokeile edes lähteä johonkin lähelle leikkipuistoon. Kun siellä on itse aktiivisena niin saa varmaan jokun keskustelu kaverin ja tulee ainakin puhuttua ihan muuta kun mikä juuri nyt mieltä painaa. Usko vaan niin piristää kummasti..... Tai kokeile pahimman inhotuksen aikaan rueta laulamaan oikein iloisia rallatuksia lasten kanssa ja saapi laittaa myös tanssiksi ja kyllä virkistää....
En millään pahalla takoita tätä mutta, jos itse olet oikein masentunut ja haluton niin voisiko sen lapsen kitinä olla sieltä peruja kun lapset vaistoaa todella hyvin vanhempien mielialan.

 

lapsia on kolme, vanhimmat ovat 10v ja 8v. kuopus täyttää kohta vuoden. vanhemmilla lapsilla on omat kaverinsa.

tuo on kyllä totta mitä ätyliini sanoi, ehkä kuopuksen kitinän osasyy on kyllä ihan minussa itsessä.

sen mitä kuopus nukkuu puolen tunnin päiväunet kaksi kertaa päivässä, käytän sen ajan kyllä ihan löhöömiseen. ja onneksi isommista lapsista on välillä seuraa pienemmällekkin.

minulla oli vuoden 03 keväällä masennus ja pelkää, että sama alkaa uudestaan. te kaikki saitte kyllä minussa pienen toivonkipinän aikaiseksi, joten enköhän ota itseäni niskasta kiinni ja lähde ihmisten ilmoille.

eiköhän asiat käänny parhain päin, kiitokset kaikille rohkaisuista ja patisteluista :flower:

 

Hienoa Upeaa!!!! Nyt kun olet sen ääneen sanonut teet sen kyllä varmasti! Ja muista kaikki mitä mielessä liikkuu ja alkaa tuntua pahalle pitää purkaa ulos vaikka vain itsekeen juttelee auttaa sekin.

 

Hyvä, pikkuhiljaa. Voimia ja halauksia sinne sinulle. Pitää vielä mainita, että minulle kun mies sanoo "ei ole nälkä" tai "söin töissä", sillon kiehahtaa. En tiedä miks, eihän se sen vika ole. Harmittaa vaan jos on tehnyt ruokaa...

 

Tuntuu että asiat on hieman päälaellaan nyt :/