OT, mutta kun tää meni noihin unikouluihin ja muihinkin... Niin mietin siis, että olenko joku ihan harvinaisuus, kun en kokenut yöimetyksiä koskaan erityisen raskaiksi - lukuunottamatta ihan alkuaikoja, kun lapsi söi monta kertaa yössä. Siinä se nukkui käden ulottuvilla ja helppo oli yöllä vähän antaa maitoa ja jatkaa sitten unia.
Olin itse asiassa jo aloittanut töissä (lapsi oli kotona isän kanssa) ja vielä imetin 1,5-vuotiasta 3-4 krt/vrk: aamulla, vapaapäivinä ennen päiväunia, illalla ennen nukahtamista ja kerran yöllä. Hyvin kasvoi ja ruokakin maistui ihan hyvin. Sitten vaan alkoi imetys vähän tylsistyttää, lapsikaan ei jaksanut enää niin keskittyä ja lopetettiin kerralla koko homma (pohjustin asiaa kertomalla, että kohta maito loppuu tissistä, mutta mukista voi sitten juoda). Meille tuo oli parempi ratkaisu, kuin vähitellen vähentäminen tai mitkään unikoulut. Ekana yönä (isä oli rauhoittamassa, en mennyt häiritsemään tisseineni) oli reilu puoli tuntia itkua, tokana yönä enää 10 min. ja kolmantena yönä pieni oli ilmeisesti jo hyväksynyt, että mukista sitten vaan.
En oikein tajua, miksi kaikilla on niin kiire saada lapsi "irti rinnasta" ja "itsenäistymään" ja mitä ikinä vai onko se imetys ja etenkin yöimetys kaikille muille niin kamalan rasittavaa? Rintamaitohan on sitä paitsi vallan mainiota ravintoa ja WHO:n imetyssuosituskin puhuu jopa 1 vuoden täysimetyksestä ja 2 v. osittaisimetyksestä.
