mä en enää kestä

  • Viestiketjun aloittaja pSP
  • Ensimmäinen viesti
pSP
mä hajoan kohta ihan täysin!!!!!

meillä on 1v 6kk taapero.jota mä rakastan niin kovin.nyt kuitenkin tänään löin häntä!!!!!!!!!!mä en voi enää elää itteni kanssa.mä olen kamala,kamala ihminen ja toivon todella että joku muu olisi hänen äiti..

me ollaan 80 % koko talvesta oltu kipeitä.on tullut hampaita ,on ollut korvatulehduksia,on tullut rokotteesta ja antibiooteista mahavaivoja ja kaikki mahdolliset taudit..koko talvi ja kevät ollut pelkkää itkua,huutoa ja raivokohtauksia.kukaan ei auta, eikä usko.miehen pakko olla töissä.
meillä meni hyvin tässä jo pari viikkoa kunnes tuli taas korvatulhdus ja sitten perään rokote ja kuume..nyt ollaan tässä pisteessä.hain apua neuvolasta.ainut neuvo oli että hanki perhetyöntekijä 4h tunniksi viikossa.ei paljoa lohduta.olisin tarvinnut jonkun jolle puhua jotta jaksaisi tätä raskasta arkea mutta ei.lääkäriin turha poikaa viedä kun siellä vaan vedotaan siihen että antibiooteista tulee vatsavaivoja ja rokottteesta tulee kuumetta ja näppyjä moneksi viikoksi raivoisa taapero.mä en kestä tätä.mä inhoan meidän arkea.mä inhoan olla taaperon kanssa.koko ajan saa olla varuillaan että milloin taas alkaa. tää ei ole mitään uhmaa.koska tätä on ainoastaan silloin kun poika kipeänä.uhma on jotain muuta.sitä mitä kavereiden muksuilla.lapsi parka ei saa kehittyä ja kasvaa edes rauhassa aina jotain!!!meillä kestää toipua näistä kipeenä oloista monta viikkoa.

mä en enää tiedä mitä tehdä..
 
PSP
myöskään ei syö moneen viikkoon kunnolla kun hän kipeä.koko ajan SIIS KOKO AJAN pelkkää käninää ja kitinää ,itkua ja raivoa.puree ,potkii ja hakkaa mua koko ajan.ihan heti aamulla alkaa kauhea kiukuttelu ja räyhääminen.makaa iltaisin vaan..
 
Voi itku :hug: Tiedän millaista on kipeän ja huutavan lapsen kanssa,se ei todellakaan ole helppoa,se raastaa hermoja ihan ääripäähän ja stressi on kauhea.Kokemusta on!Meillä kans syksyllä ja talvella oli kauhee korvatulehduskierre johon lopulta saatiin putkitus ja kitarisanpoisto.Sen jälkeen tulehduksia ollut vain kaksi.Joten auttanut on.Kyllä oli vähällä ettei itse pimahtanut,kun ei sellaista arkea kukaan jaksa.Yöt ja päivät yhtä huutoa!
Mutta yritä kumminkin jotenkin hillitä itsesi,vie vaikka lapsi huutamaan sänkyynsä ja kokoa itsesi..Ja muista ettei tuo ikuisuuksia kestä.Illalla kun mies tulee töistä,niin ota itsellesi omaa aikaa..saat edes muutakin tekemistä ja ajatetavaa.
Oletko antanut maitohappobakteereita?Meillä ne auttoi jonkin verran löysään mahaan,lääkkeet pistävät masun ihan sekaisin ja se tekee kipeetä pienelle.En varmaan osaa helpottaa oloasi,mutta tiedän tarkalleen miten voimat loppuu ainaisen sairastelun myötä.Kokeile jaksaa ja hae ihmeessä keskusteluapua,ennekuin tilanne pahenee :hug: Väkivalta ei ole ratkaisu,asiat vaan pahenee,mutta se on hyvä kun itse tiedät sen ja se säikäytti sinua.
Jaksamisia :hug:
 
psp
se mua eniten kauhistuttaa millainen kamala äiti olenkaan kun taapero kuitenkin KIPEÄ!!!! ja mä täällä raivoan.. :ashamed: :ashamed: jotenkin vaan en saanut enää itteäni hillittyä.koko ajan saa olla pelko #&%?$!* alla että mitä seuraavaksi.
ajattelin niitä relatippoja tänään hakea.joskus tuntuu että hänellä voisikin pelkkiä vatsan väänteitä olla.
kukaan ei tunnu vaan ymmärtävän että jotain on vialla.jos valitan ystäville tästä tilanteesta sanovat vaan että uhmaa se on jne...mutta kun saa antibiootin tai kuurista tarpeeksi aikaa että maha taas rauhoittuu lapsi muuttuu täysin.hänen koko persoonansa muuttuu täysin.meidän koko elämä muuttuu täysin..
kiitos lohduttavista sanoista..tuntuu että olen ainut tämän asian kanssa.kaikilla muilla vaan ihan selvät sävelet muksujensa kanssa.meillä vaan tällaista pelkoa ja väsymystä huomisesta..
 
psp
siis tarkoitin tuolla antibiootilla siis sitä että aina taustalla sitten ollut kuitenkin jotain tautia just noita korvatulehduksia ym..vaikka kuinka kaikki väittävät että se on normaalia jne
 
tsempitys
Jaksamista, tutut tunteet on sinulla, mutta vaikuttaa siltä että tunteet on lyöneet vähän yli. Soita uudestaan neuvolaan ja kysy erilaisia tukimuotoja, tuo vapaan ajan järkkääminen itsellesi (!) on varmasti ihan paikallaan. Vie lapsi hoitoon ja lähde tuulettumaan tai pyydä että isä hoitaa pidemmän rupeaman. Soita vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimeen. Oletko jutellut tilanteesta miehesi kanssa?Voisiko miehesi vähentää töitä tai ottaa enemmän hoitovastuuta iltaisin / öisin? Vaikka hänellä on paljon töitä, kyllä sinun jaksamisesi on perheen kannalta ihan yhtä oleellista. Saisiko teillä kotona asioita rauhaisammaksi rutiineja muuttamalla, jos jättäisi kaiken ei-oleellisen hamaan tulevaisuuteen? Voisitko muuttaa joitain rutiineja, joista tulee aina itku ja huuto? Auttaisiko korvien putkitus?

Tsemppiä arkeen, hyvä että olet itse ymmärtänyt, että tilanteen on jotenkin muututtava. Meillä myös on jatkunut tulehduskierre marraskuulta asti, mutta nyt tilanne on rauhoittunut korvien putkitusten ja maitohappobakteerien avulla. Koitan aina vain ajatella, että tämäkin vaihe menee jossain vaiheessa ohi!
 
tsempitys
Niin hei piti vielä lisätä kun luin tuota ketjua eteenpäin, että meillä on nyt pojalla uhma päällä ja kyllä se on ihan erilaista kun kipeänä kiukuttelu. Uhmaan suhtautuu vanhempana jopa pienellä virneellä, vaikka hermo joskus meneekin, mutta sairaan lapsen kanssa olemme pojan kanssa molemmat kireitä kuin viulunkielet, itku ja harmi on ihan jatkuvaa. Uhmaa yleensä seuraa hymy ja nauru, tulehduskierteessä niitä hyviä hetkiä ei ole tai niitä ei näe... Nyt kun mietin taaksepäin tuota tulehduskierreaikaa, niin jossain vaiheessa me todella rauhoitettiin olemista rajusti, muumit kehiin ja kyläilyt ja puistokeikat vähiin. Helppoa ja kivaa, lapsen herkkuruokaa, sylittelyä, pitkiä päiväunia kaikille. Pientä hemmottelua koko perheelle. Ei lapsi siitä pilalle mene ja arki helpottuu.
 
Ja et sinä huono äiti ole,huono äiti on sellainen joka ei välitä lapsensa asioista pätkääkään.Sinä kuitenkin yrität hakea apua ja kirjoitat tännekkin että mitä on tehtävissä.Välität lapsestasi.Ja sehän se on kun rakastaa lasta niin paljon,niin tuntuu kurjalta jos itsehillintä on pettänyt.Mutta maa ei siihen kaadu,kun ei sitä tavaksi ota.Nyt vain yrität itsellesi aikaa järjestää..
Ja lapsi kun on kipeä,niin tottakai on ärtyisä yms.Ja tottakai aikuisen pitäisi ymmärtää,mutta jossainhan se raja tulee vastaan kun ei yksinkertaisesti jaksa enää ymmärtää ja väsyy totaalisesti.
Muistan itsekin kun aina sai pelätä ja oli huoli huomisesta.Toivottvasti lapsi pian paranee ja saisi terveenä olla,saatte tekin hiukan huilata.Kyllä se on niiiin erilaista terveen lapsen kanssa elellä tätä elämää..Ei sitä voi muut tajuta jotka ei oo kokenut just tuota korvatulehdus hommaa.Tsemppiä!Ja toivottavasti saatte apua. :hug:
 
Mia69
Kuulostaa todella raskaalta arjelta. Jokainen, jonka pieni lapsi on kipeä tai ei muutoin "löydä rytmiä", tietää, kuinka rankka äidin (tai isän) osa voi olla. Ymmärrän, että sinä äitinä olet väsynyt ja jaksamisesi ääriraja lienee nyt saavutettu. On kuitenkin hyvä, että itse tiedät ja tiedostat tilanteesi, koska se on ensimmäinen askel kohti parempaa päivää.

En osaa (ei kai kukaan?) antaa neuvoja, jotka varmasti auttaisivat juuri sinun ja perheesi tilanteessa, mutta ehdotan seuraavaa:

1. Soita valtakunnalliseen neuvolapuhelimeen (0600-16388, ma-pe klo 18-21.30 ja su klo 16-20), niin saat ainakin kaipaamaasi keskusteluapua. Kerro rehellisesti, millainen tilanteesi on, älä kaunistele asiaa, vaikka tuntuisi kamalalta puhua siitä. Kysy, mitä voisit tehdä ja mistä saada jatkoapua. Voit lisäksi soittaa Vanhempainpuhelimeen, joka vastaa nrossa 06001 2277 aina ma-pe klo 9-12 ja su klo 17-20.

2. En tiedä, missä asut, mutta monilla paikkakunnilla toimii Ensikoti, josta saa kriisiapua. Selvitä vaikka netistä, missä on lähin Ensikoti, johon voisit olla yhteydessä.

3. Puhu miehesi kanssa jo tänään! Pyydä häntä kuuntelemaan, on kysymys teidän lapsestanne ja hänen vaimostaan. Sinä tarvitset apua. Sopikaa yhdessä, mitä teette, jotta tilanne helpottuisi. Ja pyydä miestäsi lukemaan vaikka tämä viesti, jos hän ei muuten ymmärrä, että sinä et nyt selviä yksin.

4. Ota neuvolasi neuvo todesta, ts. tilaa perhetyöntekijä luoksenne - se on varmasti hyvä asia ja auttaa sekä sinua että poikaasi.

5. Jos vain on varaa, käykää lapsenne kanssa yksityisellä lastenlääkärillä, joka voisi ottaa kantaa kokonaisuuteen. Usein monet käynnit tk:ssa ja päivystyksessä aiheuttavat sirpaloitumisen niin, ettei kukaan oikeastaan tiedä, mitä kaikkea lapsellenne on tapahtunut sairastelukierteessä.

6. Jos vain lähiseudullanne on ns. pehmeisiin hoitoihin erikoistunut lääkäriasema, tilaa aika sieltä. Ainakin Helsingissä on upea, asiantunteva ja lämminhenkinen Sofianova (09-612 6520), josta varmasti saisitte apua niin antibioottikierteeseen kuin korvatulehdus- ja muihinkin vaivoihin. Tiesitkö, että ns. pehmeät hoidot tepsivät usein hyvin silloin, kun "kaikki on jo kokeiltu"?

7. Maitohappobakteereista oletkin jo saanut neuvon, mutta totean vain omasta kokemuksestani, että poikani (1,3v.) on syntymästään saakka käyttänyt Lactophilus-maitohappobakteeria aamuin illoin ja olemme olleet varhaisten kuukausien vatsavaivoja lukuun ottamatta hyvin terveitä. Ainakin minä olen todella herkkä antibiooteille, joten voin hyvin uskoa, että poikasi saa vaivoja toistuvista lääkekuureista.

8. Sitten, kun tilanne rauhoittuu, ja voit ajatella elämääsi eteenpäin, tilatkaa aina välillä hoitoapua vaikka Mannerheimin Lastensuojeluliitosta - parikin tuntia silloin tällöin vaikuttaa piristävästi.

9. Yritä aina muistaa, että vaikka poikasi riehuu ja puree ja itkee ja känisee, EI hän tee sitä TAHALLAAN. Hän on vielä liian pieni ymmärtämään, miksi sattuu ja mikä tekee olon huonoksi. Vanhempien (ja todellakin, tämä koskee myös sinun miestäsi!) tehtävä on sitten ottaa "iskut vastaan" (ihan konkreettisestikin) ja auttaa lasta pääsemään tasapainoon. Joskus, kun meillä ei mikään sujunut (en esim. nukkunut yhtäkään yötä yli 4 tuntia yhtäjaksoisesti ensimmäiseen kahdeksaan kuukauteen), tein mielikuvaharjoituksia siten, että asetuin vauvani asemaan ja yritin kuvitella, miten ikävältä minusta tuntuisi ja mitä eniten haluaisin. Se auttoi usein pahimman väsymys-turhautumis-raivon yli.

10. Suojele lastasi, suojele itseäsi ja suojele perhettäsi. Pyydä ja vaadi apua mieheltäsi.


Toivon sinulle voimia.


:hug: :hug: :hug:
 
Lintunen
Alko tässä mietittyttämään että mikä niitä neuvolassa oikee vaivaa. Pitääkö äidin vahingoittaa kunnolla lasta tai tehdä itselleen jotain ennen ku ne tajuaa että olisi tarvetta ihan ammattiavusta. Mulla oli ittelläni väsy tilanne, ei siis lapsien sairastelun takia mutta muuten ei vaa kiinnostanukaa enää, ni neuvolassa ei oikee tiedetty minne soittaa ja olen kuullut monesti saman tarinen muiltakin. No onneksi mentiin miehen kanssa sitten selvittämään asiat perheasianeuvojalle ja se autto.
Pakko mieheski on tajuta että jos sinä totaalisesti romahdat ni kuka sitä arkea sitten pyörittää...???
 
psp
kiitos paljon vastauksista.

mä olen miettinyt samaa että mitä pitäisi tehdä että saa apua.kerroin ainoastaan neuvolaan etten jaksa enää.sain ajan sitten juttelemaan jonkun kanssa.miten paljon esim sairaanhoitajalle voi kertoa.siis tarkoitan onko tämä vaitiolovelvollinen???

pyysin äitiäni hoitamaan lasta viikonloppuna.hän ottaa lapsen yökylään että voin hiukan "rentoutua".mutta sitten kun tämä on hoidossa ikävöin häntä niin kovin koko ajan.

miehen kanssa en tänään kerkinyt vielä jutella.perjantaina jää aikaa keskustella hänen kanssaan.sitten kun hän on kotona niin ei enää mikään vaivaakkaan.vaikka oikeasti vaivaa mutta on jotenkin niin helpottavaa kun hän on täällä.
mies ei kyllä tiedäkkään mitä kaikkea joudun kokemaan.ei hän ole koskaan joutunut olla kotona edes yhtä kokonaista päivää kipeän lapsen kanssa.saati sitten monta viikkoa.jotenkin mulla on vaan sellainen olo että äidin kuuluu lasta kipeänä hoitaa.
mutta mitäpä lapsi tekee "kipeällä" äidillä.tunteet on mulla kauhean ristiriitaisia oman jaksamisen kanssa.

joskus ottaa niin paljon nuppiin ihmisten neuvot (varsinkin sellaisten joilla ei ole lapsia).auttaisivat oikeasti eikä aina vaan lisää taakkaa tähän syyllisyyteen.tietäisitte vaan kuinka paljon muakin syyllistetään ja mistä asioista.ihan piilo v.ittuilua ihan mistä asioista tahansa..

sitten siitä neuvolasta vielä..olisin siis tahtonut jonkun jonka kanssa jutella vaikkapa viikottain ja kuka osaisi neuvoa.siis joku täysin ulkopuolinen jolle voisi kertoa ja joka oikeasti olisi vaan sen tunnin mua varten.tällaisetkin ongelmat kuin meilläkin on niin johtuvat monesta asioista ja ovat varmasti joidenkin asioiden summa ja auttaa varmasti voi vaan ammattilainen.

haluan lapselleni kuitenkin hyvän äidin ja ihanan lapsuuden.tasapainoisen äidin.tiedän kuitenkin että kaikki tekevät virheitä mutta mun raja menee tässä.tai oikeastaan jo ennen tätä.

allergiaa mietiskelin myös pari kk sitten ja ajattelinkin jättää pariksi päiväksi kaikki maitotuotteet pois mutta sitten menikin kaikki vaan ohi ennen kuin kerkesin tätä kokeilla.

anteeksi sekava teksti..


 
Kyllä sairaanhoitajat ovat ehdottoman vaitiolovelvollisia. En tiedä sitten jos lapsi on todella vaarassa, ehkä siinä tilanteessa lastensuojelulaki menee vaitiolovelvollisuuden edelle. Sinun tilanteessasi ei varmaankaan ole sellaiseen tarvetta. Silmäilin tämän ketjun läpi ja näytti siltä että kukaan ei maininnut seurakuntaa. Meillä ainakin voi ottaa yhteyttä seurakunnan (perhe)työntekijöihin ja he auttavat tosi mielellään. Ei tarvi olla uskossa, kuulua kirkkoon tai olla edes kristitty. Jos sinulla on mahdollisuus nettailla, voit kirjoittaa myös osoitteeseen www.tukinet.net. Sieltä voit pyytää keskusteluapua täysin anonyymisti. Toivon sinulle jaksamista ja uskon että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. On tästä tyhmemmätkin selvinneet, vai mitä?! ;)
 
JonnaP harmaana
Olet saanut tosi hyviä neuvoja ja hienoa että olet myös tekemässä asialle jotain.

Halusin vielä vain lisätä että antibioottikuurista saattaa jäädä heikompi vastustuskyky jopa 1 vuodeksi! Joten ole valmiudessa että saattaa tulla aika pitkä sairastelujakso... Minäkin suosittelen maitohappobakteereita ihan joka päiväseksi rutiiniksi. Ne voimistavat suoliston hyviä bakteereita jotka taas parantavat vastustuskykyä. Vältä liian sokerin antamista, millä on heikentävä (suolistossa saattaa tapahtua nk tulehtuminen eikä hyvä aineet enää imeydy) vaikutus.

Jos haluat vielä lisää hyviä neuvoja niin on olemassa sellainen kirja kun "Tulehduskierteestä eroon". Se on tosi hyvä ja toimivia neuvoja - omakohtasia kokemuksia. Mulla oli antibioottikuurin jälkeen 1 ihan hirveesti eri tulehdustauteja ja allergiaa... Luin kirjan ja pistin ruokavalionkin remonttiin ja sillä paranin.

Meillä annetaan myös 2-vuotiaalle pojalle maitohappobakteereita, eikä ole ollut kipeänä juuri ollenkaan (kop kop). Me aikuiset syödään sitä myös, eikä ole saikkua ollut. Eli uskon kyllä itse syvästi sen hyvään vaikutukseen ihmisen vastustuskykyyn. Lisäksi pestään käsiä ihan alituisesti (pöpöt tulevat usein käsien kautta).

Ja ainiin jos on nenä helposti valuva, niin sitä pitäisi tyhjentää - niistää, pestä vedellä, höyryhengitystä tai käyttää niistäjää alituisesti. Flunssapöpöt kun ovat eritteessä ja kun ne saa pois niin helpottaa oloa ja nopeuttaa paranemista. Höyryhengitystä minimissään 20 min suihkutiloissa - tämä saa nesteet valumaan!

Nämä neuvot vaatii hiukan paneutumista ja skarppaamista päivisissä rutiineissa mutta voivat tosiaan auttaa ratkaisevasti pidemmällä juoksulla!

Tsemppiä ja paljon jaksamista!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2007 klo 12:15 pSP kirjoitti:
mä hajoan kohta ihan täysin!!!!!

meillä on 1v 6kk taapero.jota mä rakastan niin kovin.nyt kuitenkin tänään löin häntä!!!!!!!!!!mä en voi enää elää itteni kanssa.mä olen kamala,kamala ihminen ja toivon todella että joku muu olisi hänen äiti..

me ollaan 80 % koko talvesta oltu kipeitä.on tullut hampaita ,on ollut korvatulehduksia,on tullut rokotteesta ja antibiooteista mahavaivoja ja kaikki mahdolliset taudit..koko talvi ja kevät ollut pelkkää itkua,huutoa ja raivokohtauksia.kukaan ei auta, eikä usko.miehen pakko olla töissä.
meillä meni hyvin tässä jo pari viikkoa kunnes tuli taas korvatulhdus ja sitten perään rokote ja kuume..nyt ollaan tässä pisteessä.hain apua neuvolasta.ainut neuvo oli että hanki perhetyöntekijä 4h tunniksi viikossa.ei paljoa lohduta.olisin tarvinnut jonkun jolle puhua jotta jaksaisi tätä raskasta arkea mutta ei.lääkäriin turha poikaa viedä kun siellä vaan vedotaan siihen että antibiooteista tulee vatsavaivoja ja rokottteesta tulee kuumetta ja näppyjä moneksi viikoksi raivoisa taapero.mä en kestä tätä.mä inhoan meidän arkea.mä inhoan olla taaperon kanssa.koko ajan saa olla varuillaan että milloin taas alkaa. tää ei ole mitään uhmaa.koska tätä on ainoastaan silloin kun poika kipeänä.uhma on jotain muuta.sitä mitä kavereiden muksuilla.lapsi parka ei saa kehittyä ja kasvaa edes rauhassa aina jotain!!!meillä kestää toipua näistä kipeenä oloista monta viikkoa.

mä en enää tiedä mitä tehdä..

Sää tarvit nyt ehdottomasti lepoa ja jotain rentoutusta! Onko esim. isovanhempia jotka voisi ottaa kokonaiseksi päiväksi hoitoon? ja itse nukut päiväunet, menet lenkille/jumppaan, hierontaan tms. Joskus masennuskin voi ilmetä uupumuksena ja raivokohtauksina? Silloin tarvit kyllä ihan lääkärin apua.
 
psp
kiitos todella hyvistä neuvoista ja kannustuksesta.

maitohappobakteerit otetaan käyttöön.

olen miettinyt myös että mahtaisikohan mulla olla jonkin asteista masennusta.muutenkin jotenkin olen koko ajan ihan kuitti.

tänään ollut taas erittäin huono päivä taaperolla.mutta tänään me mennään lääkäriin jos vaikka ne korvat kuitenkin taas kiusaa.


 
Mia69
On todella hyvä idea käydä lääkärissä puhumassa masennusoireista ja -tuntemuksista. Tutkimukset osoittavat kiistatta sen, että jatkuva univelka ja unien keskeytyminen syvän unen vaiheessa aiheuttavat masennuksen kaltaisen tilan. Eli olo on kuin sairastaisi depressiota, mutta syy ei olekaan "oikean" depression, vaan unen puutteesta johtuvan identtisen oireilun. Minäkin kävin kerran psykiatrin vastaanotolla, koska en enää ollut varma, olenko sairastunut masennukseen, vaan johtuuko kaikki jatkuvasta unen puutteesta. Tunnin käynnillä selvisi mielestäni vakuuttavasti se, etten tarvitse mitään depressiolääkitystä, vaan lähinnä lepoa ja oikeaa unta. Kun asia sitten selvisi, olo oli heti himpun verran parempi ja vielä, kun sain nukkuakin muutaman yön rauhassa (mieheni hoiti poikaamme), tunsin itseni lähes terveeksi. Toisaalta, jos on sairastunut masennukseen, tarvitsee varmasti apua - ehkä sekä lääkkeellistä että terapiaa, eli lääkärissä kannattaa ehdottomasti käydä. Voimia!
 
:hug: Onko paikkakunnallasi perheneuvolaa? Sielläkin juttelu, että saa hieman itkeä ja purkaa pahaa oloa voi auttaa. Ota ihmeessä vastaan myös jos on se 4tunnin apu saatavilla, hetken huili voi auttaa jaksamaan ainakin sen loppupäivän.
Töissä on helpompaa kuin kotona pienen lapsen kanssa, on ainakin oma mielipiteeni. Voimia sinulle toivotan!
Itse taistelen tällä hetkellä uhmakautisen lapsen kanssa ja kyllä se on niin, että jäähylle on minun itseni painuttava harva se päivä koska pinna palaa. :hug:
 
Ensiksi :hug: . Kyyneleet kihahti silmiini, kun luyin juttusi. Oli kuin minun tekstiä viime syksyltä. Meilläkin esikko sairasteli, oli uhmaa ja jatkuvaa rillaamista syömisen ja nukkumisen kanssa. Yöt nukuttiin maksimissaan 5h ja nekin pätkissä. Viime syksynä hain sitten apua mielenterveystoimistosta ja ehdottivat lääkitystä masennukseen. No, en sitä vielä halunut. Neuvolassa sain (meillä vaihtui vielä terkkarikin) sympaattisen katseen ja rohkaisun; tämä on rankkaa aikaa, jaksamista.

Koetin saada äitiäni apuun arkeen, ei tullut. Sitten tammikuussa mulla naksahti. Minä huusin, voi taivas miten minä huusin ja silloin annoin tukkapöllyä esikoiselle :ashamed: . Yli vuoden kestänyt rumpa meni mulla vaan yli. Soitin saman tien neuvolaan tälle samalle tädille joka ei ollut minua vakavasti ottanut ja itkin ja kiroilin hänelle kuin tukkijätkä minkälaisessa pisteessä on lapset, äiti ja isä ja että kohtaan tästä perheestä lähtee joku eri osoitteeseen jos ei apua saa. Saimme ajan lääkärille joka ohjasi perheneuvolaan. Samaan syssyyn soitin äidille ja kiroilin ja itkin hänellekin ja hänelle jotenkin avautui tämä meidän tilanne. Hän tuli kahdeksi yöksi ja meillä saatiin tilanne vähäksi aikaa poikki.

Nyt on alkanut pikkuhiljaa arki mennä ja jaksaa taas paremmin lasten sairastelut, uhmat ja arjen. Totta kai sitä väsyy nytkin, mutta se on sellaista normaalia väsymistä.

Minusta on ollut järkyttävää huomata miten vähän neuvolat puuttuu perheen uupumiseen. Et ole yksin asian kanssa. Ja on hienoa, että tunnet omantunnon pistoksen tekosi jälkeen. Kun pinna seuraavan kerran kiristyy, niin muista tuo tunne. Se auttoi minulle. Nykyään kannan kiukuttelevan taaperon eteiseen jäähylle. Taapero rauhoittuu oven toisella puolella ja äiti oven toisella puolella. Luottamus on palanut omaan jaksamiseen. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja pistä kuulumisia, että miten alkaa mennä.
 
:hug:

Mulle tuli mieleen että kun lapsi nukkuu päiväunta niin yritä ottaa itse ihan rennosti sen aikaa. Levätä ja tehdä pikkusiivoiksia jos huvittaa. Ja muista syödä terveellisesti tai ainakin joka päivä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.04.2007 klo 21:27 Karpalo kirjoitti:
Ensiksi :hug: . Kyyneleet kihahti silmiini, kun luyin juttusi. Oli kuin minun tekstiä viime syksyltä. Meilläkin esikko sairasteli, oli uhmaa ja jatkuvaa rillaamista syömisen ja nukkumisen kanssa. Yöt nukuttiin maksimissaan 5h ja nekin pätkissä. Viime syksynä hain sitten apua mielenterveystoimistosta ja ehdottivat lääkitystä masennukseen. No, en sitä vielä halunut. Neuvolassa sain (meillä vaihtui vielä terkkarikin) sympaattisen katseen ja rohkaisun; tämä on rankkaa aikaa, jaksamista.

Koetin saada äitiäni apuun arkeen, ei tullut. Sitten tammikuussa mulla naksahti. Minä huusin, voi taivas miten minä huusin ja silloin annoin tukkapöllyä esikoiselle :ashamed: . Yli vuoden kestänyt rumpa meni mulla vaan yli. Soitin saman tien neuvolaan tälle samalle tädille joka ei ollut minua vakavasti ottanut ja itkin ja kiroilin hänelle kuin tukkijätkä minkälaisessa pisteessä on lapset, äiti ja isä ja että kohtaan tästä perheestä lähtee joku eri osoitteeseen jos ei apua saa. Saimme ajan lääkärille joka ohjasi perheneuvolaan. Samaan syssyyn soitin äidille ja kiroilin ja itkin hänellekin ja hänelle jotenkin avautui tämä meidän tilanne. Hän tuli kahdeksi yöksi ja meillä saatiin tilanne vähäksi aikaa poikki.

Nyt on alkanut pikkuhiljaa arki mennä ja jaksaa taas paremmin lasten sairastelut, uhmat ja arjen. Totta kai sitä väsyy nytkin, mutta se on sellaista normaalia väsymistä.

Minusta on ollut järkyttävää huomata miten vähän neuvolat puuttuu perheen uupumiseen. Et ole yksin asian kanssa. Ja on hienoa, että tunnet omantunnon pistoksen tekosi jälkeen. Kun pinna seuraavan kerran kiristyy, niin muista tuo tunne. Se auttoi minulle. Nykyään kannan kiukuttelevan taaperon eteiseen jäähylle. Taapero rauhoittuu oven toisella puolella ja äiti oven toisella puolella. Luottamus on palanut omaan jaksamiseen. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja pistä kuulumisia, että miten alkaa mennä.
Ihan kuin meillä, mutten ole vielä päässyt sinne räjähdyspisteeseen... :ashamed:
 
:hug: Muistuta itseäsi päivittäin että myös sinun hyvinvointisi on tärkeää.Lepää,anna kotitöiden odottaa vaikka se voi olla järjestyksen ystävälle vaikeaa =) Tapaa ystäviäsi,käy kävelyllä.lähde kotoa edes hetkeksi kun miehesi on kotona.sinä olet lapsesi paras hoitaja mutta vain jos voit itse hyvin.

Ja ne rela tipat lapselle,voi olla että menee vikkoja ennen kun alkavat tehoamaan mutta auttavat ainakin vatsavaivoihin mikä todella voi helpottaa huomattavasti pikkuisen vointia.

Paljon voimia ja reipasta mieltä
 
psp
kiitos jälleen kannustuksesta ja neuvoista.

pääsin juttelemaan ammattilaiselle.hän totesi lievän masennuksen.lupasi viikottaiset tapaamiset.toivotaan että tämä auttaa.nyt tuntuu taas paremmalta kun joku tietoinen mitä meillä kotona tapahtuu.sanoinkin siellä että tahdon että joku tietää ettei tämä enää tämän pidemmälle mene.vaan voidaan aloittaa paraneminen minä henkisesti ja taapero fyysisesti.

olen sitä mieltä että meillä ei fyysistä kuritusta ollenkaan käytetään vaan olen noita jäähyjä kokeillut.sitten sellaisiin oikeisiin uhmatilanteisiin.siksi pelästyinkin todella kovin tätä omaa käytöstäni kun en kuitenkaan ole sellainen ihminen joka lastaan lyö(näköjään kuitenkin olen :ashamed: )

halauksia myös muille ja jaksamista tässä pienten lasten arjessa.
 

Yhteistyössä