mun mies on mun elämäni suuri rakkaus. me rakastetaan toisiamme ja kaikki on sinänsä ok. mutta... mä olen ensimmäinen pitkä suhde mikä miehellä on,mua ennen se vietti tosi railakasta poikamieselämää.. nyt on kuitenkin rauhottunu ja ollaan vakavasti alettu puhuun naimisiinmenosta. mulla on lapsia edellisestä suhteestani,miehellä ei ole lapsia. ongelmaks on nyt muodostunu se,että mies ei vietä meidän kanssa ollenkaan aikaa. mä en paljoa pyydä; yhteinen ruokahetki,ulkoilureissu tms,mut ei. se ei vaan yksinkertaisesti osaa ajatella me-muodossa,kaikki on minäminäminä. ja se ei edes pahalla tarkoita,se ei vaan tajua. mitä mä teen?? puhe ei kertakaikkiaan auta! mä yritän kertoa miltä musta tuntuu ja se kääntää asiat mun syyks,ihan kaiken ja meidän rattosasta keskustelusta tulee hirvee tappelu.
tästä ei taida tulla mitään :ashamed:
tästä ei taida tulla mitään :ashamed:
