Maanis-depressiivinen äiti?

[Haaveilenko turhaan]

Niin eli jos on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja on vuosia käyttänyt lääkkeitä ja silti tulee maanisia ja depressiivisiä vaiheita sykleittäin tosin laimeampana,niin mitkä on mahdollisuudet raskauden kanssa ja pienen vauva tai ylipäänsä lapsen äitinä?Joutuuko lääkityksen lopettamaan raskausaikana?

Mielipiteitä

 

[olava]

mä olen maanis-depressivinen ja nykyään pärjäilen ihan kohtuudella ilman lääkkeitä. Joskus se ilo on niin ihanaa että muilla menee hermot ja välillä mieli ihan maassa ja kaikki sekasin, mut hyvin ollaan pärjätty. Mies ymmärtää ja tukee samoin ystävät. Oma suku ei oikein ymmärrä, mutta eivät vähättele eivätkä puhu asiasta kyllä sen kanssa voi pärjätä vaikka välillä on rankkaa. Juttele vaikka neuvolassa asiasta

 

[Ninniliina]

Yleensähän se lääkitys puretaan ennen synnytystä ja alotetaan sen jälkeen taas uudelleen. Nykyään lääkärit on sitä mieltä, että lääkkeitä voi syödä raskauden aikana ja imetyksen aikana. Tosin tuttuni vauvalle ne aiheutti mahakipuja, jolloin hän lopetti imetyksen.

 

[mupeli]

Mä lopetin lääkkeiden syönnin raskauden ajaksi, aloitin taas synnytyksen jälkeen. Välillä on parempia kausia ja sitten taas huononpia (niinkuin nyt). Mutta en mä itseäni huonommaksi äidiksi tunne vaan sen takia että minulla kyseinen sairaus onkin. Tukiverkosto on kyllä hyvä olla olemassa, juuri näiden huonojen kausien aikana varsinkin.

 

[Ap]

Kaikki tuttavat pitää meitä ihan "hulluina" ku edes suunnitellaan lapsen tekoa.Lapsen tulo olis kuulema sellainen pommi että mun pää ei kestäis sitä.Anoppikin uhkaili jo valmiiksi ilmoittavansa sossuun jos lapsen teen.Ei minusta hänen mukaan äidiksi ole.

 

[Eestlanna Savanna]

Kaikki tuttavat pitää meitä ihan "hulluina" ku edes suunnitellaan lapsen tekoa.Lapsen tulo olis kuulema sellainen pommi että mun pää ei kestäis sitä.Anoppikin uhkaili jo valmiiksi ilmoittavansa sossuun jos lapsen teen.Ei minusta hänen mukaan äidiksi ole.

mikä anoppi sulla on?

 

[samperi]

Niin eli jos on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja on vuosia käyttänyt lääkkeitä ja silti tulee maanisia ja depressiivisiä vaiheita sykleittäin tosin laimeampana,niin mitkä on mahdollisuudet raskauden kanssa ja pienen vauva tai ylipäänsä lapsen äitinä?Joutuuko lääkityksen lopettamaan raskausaikana?

Mielipiteitä

Mut raskausaikanakin voi käyttää joitain lääkkeitä.
Käy kyselemässä lääkäriltä!

Ihan hyvä äiti susta tulee, anna anopin motkottaa
Ja onhan sulla "tervejärkinen (?)" mies siinä tukena

 

[Ap]

No juu....mies on sentään "normaali"

Pitänee alkaa hoitavan lääkärin kans selvittelemään asioita.Ajattelin vain kysäistä et mites muilla on mennyt.

 

[Tukea kaipaava]

olen maanisdepressiivinen (vain maniajaksoja todettu), minulla on mahdollinen raskaudenalkuvaihe menossa.. ja lääkäri käski minua noutamaan uuden reseptin (Seroguell..) apteekista. Luin reseptin ja järkytyin, mitä kaikkea se aiheuttaa jo minulle, mitä sitten sikiölle?!!

Sanoin lääkärille puhelimessa kun keskustelimme, että haluaisin selvitä ilman, mutta en ole varma selviänkö ilman lääkitystä. Hän määräsi minut heti ottamaan tätä lääkettä, joka on kylläkin mm. aivovaurioita aiheuttava yms.

Pari ystävää on jo puhunut järkeä päähäni, ettei minun kannattaisi raskausaikana syödä lääkkeitä lainkaan. Tunnen, että minusta se olisi ainoa oikea ratkaisu, ettei lapsi vaurioidu minun lääkkeistäni. Toivon, että kaikki menisi hyvin. Onkin tosi tärkeää että on hyvä ihmissuhdeverkosto ympärillä, ja uskon että poikaystäväni myös pärjää tämän asian kanssa.

Terv. tukea/opastusta/neuvoa kaipaava toisilta maanisdepressiivisiltä äideiltä.

 

["huh"]

Jospahoidatte ensin se oman pollanne kuntoon ja sitten vasta lisäännytte, sitten ihmetellään kun syntyy vaikka minkälaisia lapsia kun määrätä'än keskushermostolääkkeitä äidille joka paksuna.

 

["vieras"]

Mulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mä en ole syönyt siihen lääkkeitä koskaan. Hyvin pitkälti pärjään säännöllisellä uni- ja ateriarytmillä sekä runsaalla liikunnalla. Alkoholin käyttö ei oikein tule kysymykseen ollenkaan,se sekoittaa kaiken. Välillä vauvan syntymän jälkeen väsymys teki sen,että meinasin painua taas masennuksen puolelle,mutta onneksi on mies tukena tässäkin asiassa. Kunhan pitää huolta itsestään ja uskaltaa olla terveellä tavalla itsekäs,niin uskon että kaikki menee hyvin. Ei liikaa stressiä tai pakkosuorittamista,se ainakin mulla on erittäin suuri riski manian laukaisemiseen.

 

["hanna"]

Onko kyseinen lääkäri psykiatri vai joku terveyskeskuksen yleislääkäri? Kehottaisin ihan ensimmäisenä hakeutumaan asiansa osaavalle psykiatrille - heillä pitäisi olla ajan tasalla olevaa tietoa psyykelääkkeistä, joita voi käyttää raskaudenaikana. Ihannetilanne tietysti olisi se, ettei ihmisen tarvitsisi raskausaikana käyttää mitään lääkkeitä, mutta valitettavasti se ei aina ole mahdollista. Jotkut lääkkeet ovat ihan hyvin tutkittuja ja niitä voi raskauden aikana käyttää, lääkärin valvonnassa ja kenties pienemmällä annoksella. Se ei ole hyvä, että vain yhtäkkiä jättää lääkkeet kokonaan pois... Ei ole sinun eikä lapsen etu, jos menet lääkkeiden lopettamisen takia todella huonoon kuntoon. Jos lääkärisi on fiksu, hän keskustelee kanssasi ajan kanssa asiasta ja suunnittelee raskaudenaikaisen lääkityksesi.

 

["vieras"]

[QUOTE="huh";23749805]Jospahoidatte ensin se oman pollanne kuntoon ja sitten vasta lisäännytte, sitten ihmetellään kun syntyy vaikka minkälaisia lapsia kun määrätä'än keskushermostolääkkeitä äidille joka paksuna.[/QUOTE]

Eli siis et tiedä mistä puhut? Kannattaa ensin tarkistaa nuo perusfaktat ja sen jälkeen aukoa päätä jos vielä mieli tekee. Ensinnäkin: Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yleensä elinikäinen. Sairausjaksot eivät ole päällä kokoajan,mutta sairaudesta ei sinänsä voi parantua,se on aina siellä vaikka terveet kaudet kestäisivätkin vuosia. Keskimäärin ihmisellä on elinikänsä aikana noin seitsemän sairausjaksoa. Niiden väli voi siis olla jopa vuosikymmeniä ja niiden voimakkuus ja kesto vaihtelee. Joten kyse ei ole siitä,että "polla pitäisi hoidattaa kuntoon",kyse ei ole mistään psyykkisen trauman aiheuttamasta depressiosta,vaan yksinkertaisesti aivojen kemiallisen tasapainon häiriöstä,jota voidaan kontrolloida lääkkeillä. Lievemmissä tapauksissa ihminen voi elää myös lääkkeettä.

 

[tukea kaipaava]

Huh: todellakin tutki ensin ennen kuin hutkit. Surullista, miten vähän moni ihminen ymmärtää tästä sairaudesta. Se on todellakin elinikäinen, eikä sitä saa noin vain pois.

En todellakaan haluaisi lopettaa tuosta noin vain lääkitystä, totta kai keskustelen aiheesta lääkärin kanssa, ensi viikolla on tapaaminen sovittu, mutta myös he ovat antaneet yhteystiedot, minne soittaa, jos tulee asiaa aiheeseen liittyen. En kuitenkaan aio aloittaa tuota "Seroguell" lääkitystä, sillä se on selvää myrkkyä lapselle. Lääkäri, joka neuvoi minua on psykiatrinen lääkäri ja hänen luulisi ymmärtävän, mitä tekee, mutten ymmärrä edelleenkään miksi minua hoidettaisiin raskauden aikana vakavaan mielialahäiriöön liittyvillä lääkityksillä, sillä mielestäni en kuulu kuitenkaan juuri vakavimmista päästä oleviin. Haluaisin jonkun mahdollisimman miedon lääkityksen, jos se on pakko ottaa. Toinen vaihtoehto on juuri olla syömättä lääkitystä.. se on vaikea veto, mutta sen kyllä teen, lapseni vuoksi, ettei se tulisi kärsimään minun aiheuttamistani seuraamuksista!

Kerron tässä, kuinka minun tilanteeni jatkuu, mutta kuten kaikkia ensikertaa äidiksi tulevia, minuakin pelottaa ja se on normaalia ja tervettä. Haluan että kaikki menee hyvin.