Voi iik
Nopponen! Toivotaan, että kaikki menee hyvin, tulehan kertomaan sitten kuulumisia :heart:
Vaatteista Esikoinen syntyi alle 3-kiloisena, joten 50 cm koon vaatteet menivät pitkään ja niitä jouduin hankkimaan silloin lisää. Kaikki eivät siis välttämättä kasva kahdessa viikossa ulos ekasta koosta! Meillä menivät tuolloin 56 cm kokoiset vaatteet vielä kolmikuisena. Saas nähdä, kuinka nyt käy. Mutta kyllä niihin kauppoihin pääsee sitten vauvan syntymänkin jälkeen, niin voi tarvittaessa täydentää varastoja. Kaikkea ei tarvitse etukäteen hamstrata
Imettäminen tökki esikoisen kanssa alkuun ja maitoa tuli aika nihkeästi. Syynä taisi olla pienehkö vauva yhdistettynä pitkiin uniin eli pitkiin imetystaukoihin. Kun maitoa tuli vähän, vauva alkoi saada raivareita ja hylki rintaa. Olin ihan varma, että imetys ei jatku pitkään, mutta sitkeästi rintaa tarjoamalla ja imetyskertoja lisäämällä sekä pumppaamalla sain lisättyä maidontuloa lopulta niin hyvin, että vauva oli täysimetyksellä 6 kk, hylkäsi täysin pullon ja imetys jatkui 1,6 v. Kannustan olemaan itselleen armollinen, mutta hyväksymään myös sen, että imetys voi vaatia äidiltä jonkin verran ponnisteluita onnistuakseen. Itse olin ainakin niin hämmästynyt alkuun, että miten niin tämä ei onnistu ja maitoa ei muka tule tarpeeksi, vaikka kaikkihan me olemme kuulleet, kuinka imetys voi olla alkuun hankalaa. Silti se yllätti minut ainakin aivan täysin! Se on sitten jokaisen oma asia, jaksaako/pystyykö tai haluaako imetyksen onnistumiseen panostaa kuinka paljon. Kyllä se maito pullostakin tulee. Itse kuitenkin koin imettämisen jo käytännönkin syistä (helppous, pullorumbaan ryhtyminen kauhistutti) niin taistelemisen arvoiseksi asiaksi, että olin valmis yrittämään vaikka hampaat irvessä. Tällä kertaa osaan toivottavasti olla vaatimatta itseltäni tässä suhteessa liikoja.
Edellinen synnytys oli todella nopea, vaikka jouduinkin 41+5 käynnistykseen yliaikaisuuden ja lapsiveden vähyyden takia. Kalvojen puhkaisusta meni viisi tuntia, kun vauva oli pihalla, synnytyksen varsinaiseksi kestoksi laskettiin 4 h, josta ponnistusaika 10 min. Loppuvaihe oli aika hurja, kun avauduin tunnissa 5 cm -> 10 cm, mutta mieluummin näin päin. Pärjäsin ilokaasulla, vaikka olin jo ehtinyt anelemaan jotain vahvempaakin. Onneksi en ehtinyt saamaan, sillä koko homma oli lopulta ohi niin nopeasti, puudutteet olisivat saattaneet hidastaa touhua. Ponnistaminen oli myös tosi helppoa, kun oma kroppa kertoi koko ajan, mitä tehdä. Tällä kertaa jännittää, mitenköhän tulevan kanssa, meneekö käynnistykseen ja jos ei, niin milloin älyän lähteä sairaalaan jne.
Nukkuminen on helpottunut huomattavasti, kun hankimme uudet patjat kulahtaneiden runkopatjojen tilalle. Luulin kylkien kipeytymisen ja aamujomotusten johtuvan pelkästään raskaudesta, mutta taisi olla sängyn kunnollakin tekemistä asian kanssa! Itse nukun parhaiten vasemmalla kyljellä, joka taidettiin mainita myös vau.fi-sivuilla fysiologisesti suositelluimmaksi nukkuma-asennoksi. Välillä nukun alin jalka suorana ja ylempi koukussa, tuettuna tyynyllä. Vessassa joutuu käymään 1-2 krt yöllä.
(.) Vielä ensi viikko töitä ja sitten jään lomalle. Ihanaa! Odotan kovasti, että saan viettää esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa ennen vauvan tuloa. Olemme yhdessä laittaneet vauvan vaatteita kaappiin ja viritelleet pinnasänkyä. Tänään mieheltä tuli tekstari töihin, että esikoinen oli sanonut: Minä rakastan minun pikkuveljeä, meidän vauvaa :heart: Voi nyyh, ihan tuli tippa linssiin! Pari päivää sitten hän myös totesi, että: Pikkusisko saa tulla yökylään minun huoneeseeni. Ja kuten tästä voimme päätellä, sukupuoli ei ole meillä selvillä ja esikoinen pohtii vauvaa vuoroin tyttönä, vuoroin poikana
Viikonloppuja kaikille!
kwaidan ja Puh 33+2