Yöt on kyl aika *ittumaisia nyt jo.. Kiva sitten loppumetreillä, ei ne tästä ainakaan parane. Mie pien yhtä tyynyy jalkojen välissä ja kahta tyynyä halaan ja rönötän puoliks niitten päällä. Aamuyöllä nukuttaa huonosti vessareissun jälkeen.1-2 kertaa käytävä vessas. Ja miehen kuorsaus on yks ongelma omien huonojen unien lisäks!
*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Tammikuussa
- Viestiketjun aloittaja Jemimi
- Ensimmäinen viesti
Heippa tänne!
tulin hiukan omanapaisesti tänne kun tuli mietittyä mistähän sitä tietää onko lapsivettä tihkunut..
Mun siskolla tihku ihan pikku hiljaa kun odotti kolmatta ja luuli sitä vaan lorahtelevaksi valkovuodoksi kun tuli niin pieniä määriä.. Sairaalan testi oli paljastanut toista. Mulla meinaan on tällä viikolla välillä lorahdellut jotain minkä olen ajatellut olevan valkovuotoa. Ajattelin seurata tilannettta enkä panikoida turhaan. Todennäköisyys kuitenkin on, että on valkovuotoa kuitenkin
mam ja risbe 31+5
tulin hiukan omanapaisesti tänne kun tuli mietittyä mistähän sitä tietää onko lapsivettä tihkunut..
Mun siskolla tihku ihan pikku hiljaa kun odotti kolmatta ja luuli sitä vaan lorahtelevaksi valkovuodoksi kun tuli niin pieniä määriä.. Sairaalan testi oli paljastanut toista. Mulla meinaan on tällä viikolla välillä lorahdellut jotain minkä olen ajatellut olevan valkovuotoa. Ajattelin seurata tilannettta enkä panikoida turhaan. Todennäköisyys kuitenkin on, että on valkovuotoa kuitenkin mam ja risbe 31+5
Sone Jep, tutulta kuulostaa. Oon sortunu joskus siihen itekin ja nyt aion olla googlailematta, ku tiedän, että sieltä tulis ne kaikkein pahimmat diagnoosit ja niitä en nyt todellakaan kaipaa ;D
sahi ei kannata tuntea ulkopuolista oloa, vaikka viikkoja onkin vähemmän. Edellisessä raskaudessa olin itse myös kuun viimeisiä odottajia ja tuntui, että kaikki menee niin vauhdilla eteenpäin. Kuitenkin täällä saattaa olla puolen kuun odottajat vielä hyvinkin yhdessä kasassa kuun lopussa, joten kyllä ne hommat tasoittuu sitten lopussa
Onko muilla sellasta oloa, ku joku istuis keuhkojen päällä? Mulla on välillä sellanen olo, siis useemman kerran päivässä, että henkee pitää oikein "haukata", että sais hapen riittämään. Mulla on rinnassa/keuhkoissa sellanen jännä paineen tunne välillä, ettei tosiaan happi kule kunnolla. ehkä matala hb:kin tätä tunnetta pitää yllä?
omppulimu määkään en oo laittanu vauvalle yhtään mitään. Tänään sitten ajan kuluksi katoin mitä pieniä vaatteita löydän kaapeista/laatikoista ja heti alko ahdistus, että ihan turhaan näitä tässä laitan, jos koko homma meneekin puihin :ashamed:
Niittyvilla Paranemisia sinne ja toivottavasti olo muutenkin helpottuu :hug:
Nanna ehdottomasti lepäilet, jos noinkin paljon supistelee. Koiotat välillä tehdä lyhyitä lenkkejä ja jos supitukset yltyy tai pysyy yllä, niin jätät nekin pienet mahdollisimman vähään. :hug:
mam meillä ainakin neuvolassa on niitä liuskoja millä voivat testata, että onko lapsvettä vai valkkaria Soitahan sinne, jos yhtäänkin vaivaa.
Nyt nukkumaan, että jaksan huomenna herätä ennen kuutta.. Ja jotenkin taas selviäisin yhdestä työpäivästä.. Öitä! :wave:
sahi ei kannata tuntea ulkopuolista oloa, vaikka viikkoja onkin vähemmän. Edellisessä raskaudessa olin itse myös kuun viimeisiä odottajia ja tuntui, että kaikki menee niin vauhdilla eteenpäin. Kuitenkin täällä saattaa olla puolen kuun odottajat vielä hyvinkin yhdessä kasassa kuun lopussa, joten kyllä ne hommat tasoittuu sitten lopussa
Onko muilla sellasta oloa, ku joku istuis keuhkojen päällä?
Mulla on välillä sellanen olo, siis useemman kerran päivässä, että henkee pitää oikein "haukata", että sais hapen riittämään. Mulla on rinnassa/keuhkoissa sellanen jännä paineen tunne välillä, ettei tosiaan happi kule kunnolla. ehkä matala hb:kin tätä tunnetta pitää yllä?omppulimu määkään en oo laittanu vauvalle yhtään mitään. Tänään sitten ajan kuluksi katoin mitä pieniä vaatteita löydän kaapeista/laatikoista ja heti alko ahdistus, että ihan turhaan näitä tässä laitan, jos koko homma meneekin puihin :ashamed:
Niittyvilla Paranemisia sinne ja toivottavasti olo muutenkin helpottuu :hug:
Nanna ehdottomasti lepäilet, jos noinkin paljon supistelee. Koiotat välillä tehdä lyhyitä lenkkejä ja jos supitukset yltyy tai pysyy yllä, niin jätät nekin pienet mahdollisimman vähään. :hug:
mam meillä ainakin neuvolassa on niitä liuskoja millä voivat testata, että onko lapsvettä vai valkkaria
Soitahan sinne, jos yhtäänkin vaivaa.Nyt nukkumaan, että jaksan huomenna herätä ennen kuutta.. Ja jotenkin taas selviäisin yhdestä työpäivästä.. Öitä! :wave:
Hyvää tätä vuotta kaikille maalismammoille ja Jeminille kiitos uudesta pinosta!
Onnea Nannalle naimisiinmenon johdosta. Mekin käytiin aikanaan esikoista odottaessa vaan kahdestaan maistraatissa ja ravintolassa syömässä, ja sitten seuraavana kesänä vasta järjestettiin juhlat
Tikuliinalle, Nopposelle ja Minxille paljon voimia ja jaksamista tilanteissanne.
Tsempit myös uniongelmaisille. Itselläni oli reilu kuukausi sitten viikon mittainen jakso, jolloin sain nukuttua maksimissaan 5 tuntia yössä, 0,5-2 tunnin levottomissa pätkissä. Silloin oli pakko lähteä yhtenä päivänä töistä kesken päivän, kun en yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Seuraavankin päivän olin vielä pois, koska päivällä kuitenkin pystyi nukkumaan. Sairauslomapäivien pitämisestä nukkumattomuuden tai flunssan takia ei todellakaan kannata potea mun mielestä huonoa omaatuntoa. Tässä tilassa on ajateltava omaa ja vauvan parasta, eikä välittää työnantajan mietteistä.
Synnytystä on tullut viime aikoina pohdiskeltua täälläkin, ja varsinkin kaikkia siihen liittyviä toimenpiteitä. Esikoisen olen synnyttänyt isossa yliopistosairaalassa (TAYS), jossa todellakin oli vähän liukuhihnameininki. Kakkonen syntyi pienemmässä keskussairaalassa, ja jotenkin jäi paljon inhimillisempi olo. Tätä kolmatta olen menossa synnyttämään samaan keskussairaalaan. Esikoista synnyttäessä niitä rutiinitoimia ei osannut jotenkin kyseenalaistaa. Eniten vaivaa edelleen silloin, neljä vuotta sitten, tehty episiotomia, jota pidän näin jälkikäteen täysin tarpeettomana ja pelkän rutiinin vuoksi tehtynä. Esikoinen painoi syntyessään alle kolme kiloa ja ponnistusvaihe kesti n. 10 minuuttia, joten olisi varmasti tullut suht vaivatta ulos ilman välilihan saksimistakin. Episiotomian takia en pystynyt istumaan kunnolla kahteen viikkoon ja tosiaan edelleenkin arpi kiristää satunnaisesti. Kakkosen synnytyksessä kätilö ei moista toimenpidettä edes ehdottanut ja tuli vain pieniä nirhaumia ja istuin vielä samana iltana, vaikka pari tikkiä laitettiinkin. Olen siis sitä mieltä, että rutiinitoimia kannattaa vastustaa, jos niille ei ole hyvin perusteltua tarvetta.
Haluaisin myös päästä mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen pois sairaalasta. Viimeksi olin muistaakseni kaksi yötä, mutta nyt toivoisin kotiutuvani vieläkin nopeammin. Sairaalakassia en ole vielä isommin miettinyt, mutta omia vaatteita aion ottaa mukaan. Sairaalan pitkät yöpaidat ahdistaa mua ja hikoilun takia on ollut hankala nukkua niissä, joten omat kevyemmät vaatteet helpottavat oloa.
Rintapumppu mulla on Aventin käsikäyttöinen. On ihan toimiva ja mielestäni ehdoton hankinta. Esikoisen aikana ei ollut etukäteen hankittuna ja ensimmäisenä kotonaolopäivänä piti lähettää mies pumppuostoksille, kun maito nousi oikein kunnolla ja rinnat olivat kivikovat ja kipeät, ja vauva söi vielä kovin vähän.
Kantoliinoistakin joku kyseli. Mulla on ollut vastasyntyneiden kanssa käytössä pitkä trikooliina, jonka sitomisen opetteleminen ei ollut mun mielestä kovin vaikeaa, kun mukana tuli hyvät ohjeet. Trikooliina tosin löystyy helposti, joten nyt olen suunnitellut kudotun liinan hankkimista. Myös Manducan kantoreppu on ollut meillä ahkerassa käytössä, jossain vaiheessaa se oli ainoa keino saada kakkonen nukahtamaan sisätiloissa, ja samalla pystyi tekemään muutakin kuin vain kanniskelemaan lasta. Ja reissussa sillä kannettiin viime kesänä vielä 2-vuotiastakin.
Loppuun vielä kuulumisia tän päivän lääkärineuvolasta:
painonmuutos/vko +183g, alusta tullut nyt yhteensä reilu 5kg
RR 121/67
Hb 110 (lisärauta pitää aloittaa)
SF-mitta 24cm
Vauvan sykkeet 148
Pieni oli sillä hetkellä perätilassa, mutta pyörii kyllä vielä aika paljon, koska vielä eilen oli selvästi poikittain. Lääkäri sanoikin, että näillä viikoilla saa olla vielä miten päin vain. Muistelen, että aikaisemmat ovat kääntyneet pää alaspäin vasta 30 viikon paremmalla puolella. Ainoa asia, joka jäi lääkärikäynnistä vaivaamaan, oli se, että lääkäri totesi ikäänkuin ohimennen, että emättimen suulla on sisäpuolella rakkula, jossa on nestettä sisällä, mutta "sille ei tarvi tehdä mitään". En siinä sitten tullut kysyneeksi, mikä se oikein on, mistä tullut, häviääkö itsestään, ja nyt vaivaa. Nuo lääkärikäynnit on aina semmosia muutaman minuutin "mitä kuuluu, ota housut pois, kaikki ok, onko mitään kysyttävää, hyvää päivänjatkoa"-tyyppisiä, joten ainkain mulla tulee kaikki kysymykset mieleen vasta jälkikäteen.. Googlailinkin vähän, mutta enpä juuri viisastunut. Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Ehkä tässä oli taas vuodatusta tarpeeksi yhdellä kertaa.
Piikunen 27+4
Onnea Nannalle naimisiinmenon johdosta. Mekin käytiin aikanaan esikoista odottaessa vaan kahdestaan maistraatissa ja ravintolassa syömässä, ja sitten seuraavana kesänä vasta järjestettiin juhlat
Tikuliinalle, Nopposelle ja Minxille paljon voimia ja jaksamista tilanteissanne.
Tsempit myös uniongelmaisille. Itselläni oli reilu kuukausi sitten viikon mittainen jakso, jolloin sain nukuttua maksimissaan 5 tuntia yössä, 0,5-2 tunnin levottomissa pätkissä. Silloin oli pakko lähteä yhtenä päivänä töistä kesken päivän, kun en yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Seuraavankin päivän olin vielä pois, koska päivällä kuitenkin pystyi nukkumaan. Sairauslomapäivien pitämisestä nukkumattomuuden tai flunssan takia ei todellakaan kannata potea mun mielestä huonoa omaatuntoa. Tässä tilassa on ajateltava omaa ja vauvan parasta, eikä välittää työnantajan mietteistä.
Synnytystä on tullut viime aikoina pohdiskeltua täälläkin, ja varsinkin kaikkia siihen liittyviä toimenpiteitä. Esikoisen olen synnyttänyt isossa yliopistosairaalassa (TAYS), jossa todellakin oli vähän liukuhihnameininki. Kakkonen syntyi pienemmässä keskussairaalassa, ja jotenkin jäi paljon inhimillisempi olo. Tätä kolmatta olen menossa synnyttämään samaan keskussairaalaan. Esikoista synnyttäessä niitä rutiinitoimia ei osannut jotenkin kyseenalaistaa. Eniten vaivaa edelleen silloin, neljä vuotta sitten, tehty episiotomia, jota pidän näin jälkikäteen täysin tarpeettomana ja pelkän rutiinin vuoksi tehtynä. Esikoinen painoi syntyessään alle kolme kiloa ja ponnistusvaihe kesti n. 10 minuuttia, joten olisi varmasti tullut suht vaivatta ulos ilman välilihan saksimistakin. Episiotomian takia en pystynyt istumaan kunnolla kahteen viikkoon ja tosiaan edelleenkin arpi kiristää satunnaisesti. Kakkosen synnytyksessä kätilö ei moista toimenpidettä edes ehdottanut ja tuli vain pieniä nirhaumia ja istuin vielä samana iltana, vaikka pari tikkiä laitettiinkin. Olen siis sitä mieltä, että rutiinitoimia kannattaa vastustaa, jos niille ei ole hyvin perusteltua tarvetta.
Haluaisin myös päästä mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen pois sairaalasta. Viimeksi olin muistaakseni kaksi yötä, mutta nyt toivoisin kotiutuvani vieläkin nopeammin. Sairaalakassia en ole vielä isommin miettinyt, mutta omia vaatteita aion ottaa mukaan. Sairaalan pitkät yöpaidat ahdistaa mua ja hikoilun takia on ollut hankala nukkua niissä, joten omat kevyemmät vaatteet helpottavat oloa.
Rintapumppu mulla on Aventin käsikäyttöinen. On ihan toimiva ja mielestäni ehdoton hankinta. Esikoisen aikana ei ollut etukäteen hankittuna ja ensimmäisenä kotonaolopäivänä piti lähettää mies pumppuostoksille, kun maito nousi oikein kunnolla ja rinnat olivat kivikovat ja kipeät, ja vauva söi vielä kovin vähän.
Kantoliinoistakin joku kyseli. Mulla on ollut vastasyntyneiden kanssa käytössä pitkä trikooliina, jonka sitomisen opetteleminen ei ollut mun mielestä kovin vaikeaa, kun mukana tuli hyvät ohjeet. Trikooliina tosin löystyy helposti, joten nyt olen suunnitellut kudotun liinan hankkimista. Myös Manducan kantoreppu on ollut meillä ahkerassa käytössä, jossain vaiheessaa se oli ainoa keino saada kakkonen nukahtamaan sisätiloissa, ja samalla pystyi tekemään muutakin kuin vain kanniskelemaan lasta. Ja reissussa sillä kannettiin viime kesänä vielä 2-vuotiastakin.
Loppuun vielä kuulumisia tän päivän lääkärineuvolasta:
painonmuutos/vko +183g, alusta tullut nyt yhteensä reilu 5kg
RR 121/67
Hb 110 (lisärauta pitää aloittaa)
SF-mitta 24cm
Vauvan sykkeet 148
Pieni oli sillä hetkellä perätilassa, mutta pyörii kyllä vielä aika paljon, koska vielä eilen oli selvästi poikittain. Lääkäri sanoikin, että näillä viikoilla saa olla vielä miten päin vain. Muistelen, että aikaisemmat ovat kääntyneet pää alaspäin vasta 30 viikon paremmalla puolella. Ainoa asia, joka jäi lääkärikäynnistä vaivaamaan, oli se, että lääkäri totesi ikäänkuin ohimennen, että emättimen suulla on sisäpuolella rakkula, jossa on nestettä sisällä, mutta "sille ei tarvi tehdä mitään". En siinä sitten tullut kysyneeksi, mikä se oikein on, mistä tullut, häviääkö itsestään, ja nyt vaivaa. Nuo lääkärikäynnit on aina semmosia muutaman minuutin "mitä kuuluu, ota housut pois, kaikki ok, onko mitään kysyttävää, hyvää päivänjatkoa"-tyyppisiä, joten ainkain mulla tulee kaikki kysymykset mieleen vasta jälkikäteen.. Googlailinkin vähän, mutta enpä juuri viisastunut. Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Ehkä tässä oli taas vuodatusta tarpeeksi yhdellä kertaa.
Piikunen 27+4
Mam-87: mulla samaa vaivaa jälleen. Pitäis vissiin sinne neuvolaan soittaa. Lapsivettä tuskin mulla tulee, mutta noita ns sukkapuikko tuntemuksia tulee turhan tiehään ja supistellutkin. muutenkin tuo lapsi mökeltää tuolla niin, että välillä tuikkaa jollain tuonne alakertaan niin, että vihlaisee pissaputkea myöten. En tiiä mitä touhuaa, mutta isolta tuntuu tämäkin vauva kun on ylhäällä ja alhaalla. sitä 32 rv painoarviota kauhulla odotellessa.
Sone: sun yöt kuulostaa mun öiltä kaikkine tyynyineen ja huonoine asentoineen ja sulla ja Alisella samaa tyyliä pohdinnoissa, jotta mikähän mulla nyt on, varmaan teen vähintäänkin kuolemaa. mut tää johtuu tuosta mun aikaisemmasta masennuksesta ja muutenkin olen tuon viimeisen huonosti menneen synnytyksen jälkeen säikähtänyt kaikkea mahdollista, joten tää on mun päässä myös.
Minx, Nopponen tsemppiä teille! tuota tilannetta pelkään, että supistelut tekee jotain ja joudun vielä täyslepoon. Pitäis varmaan todellakin ottaa yhtetyttä sinne neuvolaan, mutta mikä siinä onkaan niin vaikeaa, tuntuu, että mä vaan kuvittelen. =/ saaohan noita sukkapuikko tuntemuksia olla jo näillä viikoilla, mua vaivaa ihan pirusti. tää saattaa kyllä olla taas viikkojaan isompi ja johtuisko nää vaan siitä koosta. arg tätä odotusta kans tällä hetkellä!
pitää mennä lukemaan tuo edellinen pino loppuun kun on vissiin jääny vähän lukematta.
Leo rv 28+6
Sone: sun yöt kuulostaa mun öiltä kaikkine tyynyineen ja huonoine asentoineen ja sulla ja Alisella samaa tyyliä pohdinnoissa, jotta mikähän mulla nyt on, varmaan teen vähintäänkin kuolemaa. mut tää johtuu tuosta mun aikaisemmasta masennuksesta ja muutenkin olen tuon viimeisen huonosti menneen synnytyksen jälkeen säikähtänyt kaikkea mahdollista, joten tää on mun päässä myös.
Minx, Nopponen tsemppiä teille! tuota tilannetta pelkään, että supistelut tekee jotain ja joudun vielä täyslepoon. Pitäis varmaan todellakin ottaa yhtetyttä sinne neuvolaan, mutta mikä siinä onkaan niin vaikeaa, tuntuu, että mä vaan kuvittelen. =/ saaohan noita sukkapuikko tuntemuksia olla jo näillä viikoilla, mua vaivaa ihan pirusti. tää saattaa kyllä olla taas viikkojaan isompi ja johtuisko nää vaan siitä koosta. arg tätä odotusta kans tällä hetkellä!
pitää mennä lukemaan tuo edellinen pino loppuun kun on vissiin jääny vähän lukematta.
Leo rv 28+6
Joo kiitos vastauksista, kun mainitsin tosta epäröivästä olosta välillä, että meneekö kaikki hyvin jne ja kuinka vieläkin tuntuu aikaselle laittaa vauvalle sisustusta tms. Kai sitä sit vaan ollaan tällasia huolehtijoita.
Pihlaja kyseli nukkumisasennosita. Yks mikä itellä toimii niin kyljellään ja joku peitto tai tyyny haarojen välissä, tai sit jotenki tukeudun miestä vasten.
Joo, täällä kaikki ok siitä tuhruläntistä huolimatta. Kanavaa jäljellä 4 cm, pehmentyny kuten näinä viikkoina yleensäkki, paikat kiinni. Kohdunkaula kuulemma aran näkönen. Vauva myös ultrattiin mutten ite päässy näkemään ku lääkäri vaa näki monitorin Ja tää on nyt sairaan noloa mutta en ookkaa enää satavarma vaikka se tuhruläntti olis tullu peräpäästä :ashamed: Mulla on nimittäin tänään tullu kakkaa puoliks vetenä, mut enhä mä sitä aamulla tajunnut et se vois sieltäkin olla, kun ei illalla/yöllä ollu mitään puolivetisiä kakkoja tai oikein mitään siihen viittaavaa :ashamed: En kyllä tiedä että itkeäkö vai nauraa jos se ei nyt sit ollukkaan verta vaan jotai ihan muuta, ja turhaan kävin siel sairaalalla asti.
Neuvolakuulumiset muuten:
31+1
paino 62.9
verenpaine 115/77
hemppa 118 (jee nyt voin olla ilman rautaa)
Sf 27
RT
syke +140
liikkeet ++
Ja ultrassa painoarvio 1,8 ja en saa selvää mitä perässä lukee mut ei ne muutakaa voi olla ku kiloja oli kuulemma kaikki kunnossa.
Pihlaja kyseli nukkumisasennosita. Yks mikä itellä toimii niin kyljellään ja joku peitto tai tyyny haarojen välissä, tai sit jotenki tukeudun miestä vasten.
Joo, täällä kaikki ok siitä tuhruläntistä huolimatta. Kanavaa jäljellä 4 cm, pehmentyny kuten näinä viikkoina yleensäkki, paikat kiinni. Kohdunkaula kuulemma aran näkönen. Vauva myös ultrattiin mutten ite päässy näkemään ku lääkäri vaa näki monitorin
Ja tää on nyt sairaan noloa mutta en ookkaa enää satavarma vaikka se tuhruläntti olis tullu peräpäästä :ashamed: Mulla on nimittäin tänään tullu kakkaa puoliks vetenä, mut enhä mä sitä aamulla tajunnut et se vois sieltäkin olla, kun ei illalla/yöllä ollu mitään puolivetisiä kakkoja tai oikein mitään siihen viittaavaa :ashamed: En kyllä tiedä että itkeäkö vai nauraa jos se ei nyt sit ollukkaan verta vaan jotai ihan muuta, ja turhaan kävin siel sairaalalla asti. Neuvolakuulumiset muuten:
31+1
paino 62.9
verenpaine 115/77
hemppa 118 (jee nyt voin olla ilman rautaa)
Sf 27
RT
syke +140
liikkeet ++
Ja ultrassa painoarvio 1,8 ja en saa selvää mitä perässä lukee mut ei ne muutakaa voi olla ku kiloja
oli kuulemma kaikki kunnossa.Valitusvirsi: Ei ole tarvinnut lääkärissä itkeä vuosikausiin. Eilen tuli poikkeus, kun oli törkeyden ja nöyryytyksen huippu. Teen siis istumatyötä toimistossa, mutten pysty enää aamupäivän jälkeen istumaan. Eilen nostin koneen kokeamman hyllyn päälle, ja seisoskelin siinä. Vauva ja kohtu painaa kylkiluita niin, et tuntuu et ne rusentuu, etenkin istuessa. Lisänä tietty supistukset ja liitoskivut.
No, varasin illaksi lääkärin, kun autossa istuminenkin teki tiukkaa ja mutkalla piti ajaa. Lääkäri sanoi, ettei katso kohdun suuta, ettei ärsytä enempää. Ja että ei tälle oikein mitään voi, et varmaan vointi huononee lähiviikkoina. Mutta koita köydä töissä ja etsi vaan hyviä asentoja. " on varmaan vaikea löytää sijaistakin, jos kirjoitan sulle sairauslomaa" . Eli ei kirjoittanut ensin, vaikka kysyin, että seisonko kaapin vieressä päivät vai vienkö patjan lattialle? Suututti ja nöyryytti niin paljon, että rupesin itkemään. Lääkäri sanoi, että kai nyt ymmärrät, ettei voi mulle äitiysvapaan alkuun asti sairauslomaa kirjoittaa, jos tilanne vaikka paraneekin. Sanoin, että silloin menen tietysti töihin. 2 viikkoa kirjoitti pitkin hampain, ja minä itkin kotimatkan ja kotona vielä tuota, josta piti vielä maksaakin. Lähtiessä ilkesi kysyä, että onhan esikoinen hoidossa, että saan varmasti levättyä? :'( Uskomatonta :'(
Kommentoin tänään myöhemmin enemmän, nyt jo iso hali vaivojen kanssa kärvisteleville,
T. Marais ja nuppunen 28+5
No, varasin illaksi lääkärin, kun autossa istuminenkin teki tiukkaa ja mutkalla piti ajaa. Lääkäri sanoi, ettei katso kohdun suuta, ettei ärsytä enempää. Ja että ei tälle oikein mitään voi, et varmaan vointi huononee lähiviikkoina. Mutta koita köydä töissä ja etsi vaan hyviä asentoja. " on varmaan vaikea löytää sijaistakin, jos kirjoitan sulle sairauslomaa" . Eli ei kirjoittanut ensin, vaikka kysyin, että seisonko kaapin vieressä päivät vai vienkö patjan lattialle? Suututti ja nöyryytti niin paljon, että rupesin itkemään. Lääkäri sanoi, että kai nyt ymmärrät, ettei voi mulle äitiysvapaan alkuun asti sairauslomaa kirjoittaa, jos tilanne vaikka paraneekin. Sanoin, että silloin menen tietysti töihin. 2 viikkoa kirjoitti pitkin hampain, ja minä itkin kotimatkan ja kotona vielä tuota, josta piti vielä maksaakin. Lähtiessä ilkesi kysyä, että onhan esikoinen hoidossa, että saan varmasti levättyä? :'( Uskomatonta :'(
Kommentoin tänään myöhemmin enemmän, nyt jo iso hali vaivojen kanssa kärvisteleville,
T. Marais ja nuppunen 28+5
Viimeksi muokattu:
marais Oisin varmaan tintannu sitä lääkäriä sinuna, ihan todella törkeetä kohtelua. Siis ihan älytöntä miten vähän odottavia äitejä välillä arvostetaan, pitäs oikeesti olla joku hemmetin kaiken jaksava ja uhrautuva robotti. Jotkut lääkärit on vaan niin vittumaisia! Miehän olen lähdössä kohta lääkäriin, saa nähdä millanen käynti ittelle tulee...
Leo Mie kans säikähtelen vähän joka asiaa paniikkihäiriötaustan takia.. :/ Kerään itelleni ahdistuksia, joutuu ihan työtä tehdä sen asian eteen ettei oikeesti ala vainoharhailee liikaa. Joitain huonoja päiviä on sillontällön mutta suurimmaksi osaksi on mennyt kuitenkin ihan ok. Iltasin iskee pelkotiloja synnytyksestä ja varsinkin niistä ekoista päivistä sen jälkeen. Pelottaa että meneekö olo ylikierroksille ja saako nukuttua, alkaako hormonipiikit tehä paniikkikohtauksia kun maito nousee. Ja ne jälkisupparit, hirvittää valmiiks kun viimeekskin oli jo yhtä pahat kun synnytyspoltot, ja kuulemma ne vaan kovenee aina joka lapsesta! :0
Eilen ystäväni synnytti pitkään ja kivuliaasti, joten tässä elän vahvasti niissä tunnelmissa nyt, ja ihan hyvä että on viel 2kk aikaa odottaa niin kerkee henkisesti kypsyy vauvan tuloon vielä, vaikka tää raskaus jo kypsyttääkin henkisesti sekä fyysisesti. Huhhuh, helpottipas kun sai nuo ahdistuksenpeikot ulos
sahi Mie olin kans viime odotuksessa loppupäässä, ja kyllähän se tuntui että muut oli kilometrin päässä. Viimemetreillä se sitten tasottui kun monella meni yli ja monella tuli ennempään vauva ja oireilut oli hyvin pitkälle kaikilla samaa
Tuikkimiset Täällä kanssa tuikki kohdunsuulle, kai se ihan kuuluu asiaan.. Supparit on kyllä onneks vähentyneet nyt!
Sone ja Paavo 30+4
Leo Mie kans säikähtelen vähän joka asiaa paniikkihäiriötaustan takia.. :/ Kerään itelleni ahdistuksia, joutuu ihan työtä tehdä sen asian eteen ettei oikeesti ala vainoharhailee liikaa. Joitain huonoja päiviä on sillontällön mutta suurimmaksi osaksi on mennyt kuitenkin ihan ok. Iltasin iskee pelkotiloja synnytyksestä ja varsinkin niistä ekoista päivistä sen jälkeen. Pelottaa että meneekö olo ylikierroksille ja saako nukuttua, alkaako hormonipiikit tehä paniikkikohtauksia kun maito nousee. Ja ne jälkisupparit, hirvittää valmiiks kun viimeekskin oli jo yhtä pahat kun synnytyspoltot, ja kuulemma ne vaan kovenee aina joka lapsesta! :0
Eilen ystäväni synnytti pitkään ja kivuliaasti, joten tässä elän vahvasti niissä tunnelmissa nyt, ja ihan hyvä että on viel 2kk aikaa odottaa niin kerkee henkisesti kypsyy vauvan tuloon vielä, vaikka tää raskaus jo kypsyttääkin henkisesti sekä fyysisesti. Huhhuh, helpottipas kun sai nuo ahdistuksenpeikot ulos
sahi Mie olin kans viime odotuksessa loppupäässä, ja kyllähän se tuntui että muut oli kilometrin päässä. Viimemetreillä se sitten tasottui kun monella meni yli ja monella tuli ennempään vauva ja oireilut oli hyvin pitkälle kaikilla samaa
Tuikkimiset Täällä kanssa tuikki kohdunsuulle, kai se ihan kuuluu asiaan.. Supparit on kyllä onneks vähentyneet nyt!
Sone ja Paavo 30+4
Heipparallaa,
ilmottautuisin myös mukaan näin maalismahana vaikka vähän hävettää/harmittaa ettei tätä ole aikaisemmin tullut tehtyä. Jotenkin sitä on ollut hirvittävän saamaton, vaikka eihän tuo rekisteröityminen nyt niin ollut vaikeaa. Juttujanne oon lukenut jo pitemmän aikaa ja elänyt niissä mukana kaikessa hiljaisuudessa. Kiitos niistä vain kaikille! (Viimeksi tänä aamuna rupesi kiehuttamaan Maraisin juttu lääkäristä, miten tolloja ne lääkärit oikeesti voivatkaan olla??!!)
Itsestäni: Ensimmäistä odotetaan ja en oikein osaa sanoa onko tämä ollut helppoa vaiko vaikeaa, kun ei aikaisempaa omaa kokemusta ole. Alusta asti olen ollut kauhean väsynyt, kun kävin vielä töissä meinasin nukahtaa useamman kerran työn ääreen, nyt vasta alkanut välillä olemaan parempia päiviä ettei ihan koko aikaa palloile muissa maailmoissa. Selkä alkoi oireilemaan jo aivan alkutaipaleilla ja olenkin ollut sairaslomalla syyskuusta asti. Teen fyysisesti aika raskasta työtä (itse asiassa CandleLight taidetaan olla kollegoita ), ja sairaslomani on määrännyt työpaikkalääkärini, joka on mielestäni paras arvioimaan työkykyni tietäen työni luonteen (minulla on myös aikaisempia selän ongelmia ollut). En osaa potea huonoa omaa tuntoa siitä että olen joutunut olemaan pois töistä, ajattelen kuitenkin kaiken olevan parhaaksi itselleni ja maha-asukille. Mutta voin kertoa, olen niiiiiin kypsä olemaan saikulla jo ties monetta kuukautta peräkkäin. Asumme pääkaupunkiseudulla, ja kaikki ystäväni ovat pohjoisessa Suomessa, joten aika yksinäistä tämä nyky elo meinaa välillä olla ja seinät on yrittäneet jo kaatua päälle useamman kerran, mieskin kun on päivät töissä. Joten voisin haluta tämän maha-asukin jo ihan oikeaksi kaveriksi näihin päiviin
Hankintoja on jo tehty, kärryt hommattu ja sitterit tilattu, leikkimatot saatu sekä vaatteita toi joulupukkikin pienelle jo melkoisesti ja itse tullut syksyllä osteltua ulkomaanmatkoilta myös , tosin pitäähän tuota vielä vaikka mitä hommata kun katsoo tuota puutoslistaa mitä oon väsännyt.
Vanhempainrahapäätöstä odottelen jännityksellä minä myös yhä, vaikka ne paperit kiikutinkin kelaan jo joskus marraskuun puolella. Aika syvältähän tämä on kun ei tiedä yhtään tulevaisuudesta paljonko sitä rahaa tulee ja kun työnantajakin maksaa sen kolme ekaa kuukautta niin eipä ole siitäkään mitään hajua mitä meinaa maksella, joten aika vaikeaa suunnitella elämää kovin pitkälle vielä. Älomakin alkaa jo tasan kk päästä.
En eläissäni ole aikaisemmin kirjoitellut mihinkään tällaisiin nettipalstoihin, joten yritän nyt opetella ja toivottavasti opin käyttämään noita lihavointeja, värejä ja hymynaamoja, suokaa anteeks jos nää tekstit näyttää ihan yybertyperiltä
11.3. - Marionetti - 1.lapsi - NKL
ilmottautuisin myös mukaan näin maalismahana vaikka vähän hävettää/harmittaa ettei tätä ole aikaisemmin tullut tehtyä. Jotenkin sitä on ollut hirvittävän saamaton, vaikka eihän tuo rekisteröityminen nyt niin ollut vaikeaa. Juttujanne oon lukenut jo pitemmän aikaa ja elänyt niissä mukana kaikessa hiljaisuudessa. Kiitos niistä vain kaikille! (Viimeksi tänä aamuna rupesi kiehuttamaan Maraisin juttu lääkäristä, miten tolloja ne lääkärit oikeesti voivatkaan olla??!!)
Itsestäni: Ensimmäistä odotetaan ja en oikein osaa sanoa onko tämä ollut helppoa vaiko vaikeaa, kun ei aikaisempaa omaa kokemusta ole. Alusta asti olen ollut kauhean väsynyt, kun kävin vielä töissä meinasin nukahtaa useamman kerran työn ääreen, nyt vasta alkanut välillä olemaan parempia päiviä ettei ihan koko aikaa palloile muissa maailmoissa. Selkä alkoi oireilemaan jo aivan alkutaipaleilla ja olenkin ollut sairaslomalla syyskuusta asti. Teen fyysisesti aika raskasta työtä (itse asiassa CandleLight taidetaan olla kollegoita
), ja sairaslomani on määrännyt työpaikkalääkärini, joka on mielestäni paras arvioimaan työkykyni tietäen työni luonteen (minulla on myös aikaisempia selän ongelmia ollut). En osaa potea huonoa omaa tuntoa siitä että olen joutunut olemaan pois töistä, ajattelen kuitenkin kaiken olevan parhaaksi itselleni ja maha-asukille. Mutta voin kertoa, olen niiiiiin kypsä olemaan saikulla jo ties monetta kuukautta peräkkäin. Asumme pääkaupunkiseudulla, ja kaikki ystäväni ovat pohjoisessa Suomessa, joten aika yksinäistä tämä nyky elo meinaa välillä olla ja seinät on yrittäneet jo kaatua päälle useamman kerran, mieskin kun on päivät töissä. Joten voisin haluta tämän maha-asukin jo ihan oikeaksi kaveriksi näihin päiviin Hankintoja on jo tehty, kärryt hommattu ja sitterit tilattu, leikkimatot saatu sekä vaatteita toi joulupukkikin pienelle jo melkoisesti ja itse tullut syksyllä osteltua ulkomaanmatkoilta myös , tosin pitäähän tuota vielä vaikka mitä hommata kun katsoo tuota puutoslistaa mitä oon väsännyt.
Vanhempainrahapäätöstä odottelen jännityksellä minä myös yhä, vaikka ne paperit kiikutinkin kelaan jo joskus marraskuun puolella. Aika syvältähän tämä on kun ei tiedä yhtään tulevaisuudesta paljonko sitä rahaa tulee ja kun työnantajakin maksaa sen kolme ekaa kuukautta niin eipä ole siitäkään mitään hajua mitä meinaa maksella, joten aika vaikeaa suunnitella elämää kovin pitkälle vielä. Älomakin alkaa jo tasan kk päästä.
En eläissäni ole aikaisemmin kirjoitellut mihinkään tällaisiin nettipalstoihin, joten yritän nyt opetella ja toivottavasti opin käyttämään noita lihavointeja, värejä ja hymynaamoja, suokaa anteeks jos nää tekstit näyttää ihan yybertyperiltä
11.3. - Marionetti - 1.lapsi - NKL
Heippa mammat!
Jaksamista kaikille sitä tarvitseville!
Marais törkeää käytöstä lääkäriltä!
Tervetuloa Marionetti! Hauska törmätä kollegaan, pieni maailma!
Äitiysrahapäätöstä odotellaan täällä vieläkin. Juuri äsken soittivat Kelasta, että haluavat vielä palkkatodistuksen mun vikasta työpäivästä 6kk taaksepäin. Eli se päätös viivästyy jonnekin helmikuulle saakka vaikka äitiysloma alkaa 28.1.
Kantoliinaa olen hieman miettinyt, esikoisen kanssa minulla ei sellaista ollut. Ajattelin sitten kuitenkin, että tuskin sitä tulee loppupelissä meikäläisellä kovasti käytettyä. Toisaalta kyllä haluaisin sellaisen!
Nukkumisasennoista Parhaiten tällä hetkellä tunnun nukkuvani selälläni, usein aamulla herään selältäni. Kyljelläni nukkuessa pitää kyllä olla tyyny tai peitto jalkojen välissä ja pari tyynyä pään ja hartoiden alla. Yöllä välillä tuntuu, niin kuin joku jo mainitsikin, kuin vauva työntäisi itseään kohti keuhkojani ja tuntuu painetta keuhkojen luona. Heräilen pari kertaa yössä vessaan ja sängystä ylös nouseminen tuntuu vaikealta. Unta on välillä vaikea saada uudelleen.
Synnytystä on kyllä mietitty täällä kovasti. Esikoisen synnytystä en osannut jännittää, ajattelin että se menee painollaan. Nyt kun on siitä sitten kokemusta, niin jännitän. Eniten mietityttää, että jos se on aivan täysin päin vastainen kuin esikoisen syntymä ja saan kokea kaikki kivut ja vaivat ja mahdolliset ongelmat, tai että joudunkin jostain syystä sektioon. Leikkaus pelottaa enemmän kuin alatiesynnytys, en oikein tiedä miksi. Pohdin myös, että jos vauva tuleekin nopeammin kuin esikoinen ja syntyykin jo matkalla keskellä talvea. Meiltä on pidempi matka sairaalaan (n. 30-45 min liikenteestä riippuen) kuin esikoisen aikaan. Pitää vaan koittaa suhtautua siihen niin kuin ekalla kerralla, että se menee painollaan. Minäkään en halua, että tehdään mitään turhia toimenpiteitä, vaan kaikki mikä on tarpeen.
(.) Täällä on flunssa hieman hellittänyt. Räkää tosin kyllä edelleen riittää ja ääni on vähän käheänä, mutta onneksi ei enää yskitä. Vauvakin on kova mekastamaan ja pyöriskelemään. Muutamia viikkoja sitten tuntui, että liikkeet olivat vähentyneet, niin nyt ne kyllä ovat palanneet edellisiin määriinsä, ellei jopa enemmän. Taitaa syntyä oikein pikku jalkapalloilija nappikset valmiiksi jalassa.
Tälläinen aivan ihana lumiukkopuku saatiin mun siskolta joululahjaksi. Kokeilin sitä tytön BabyBornin päälle ja isohan se sillekin oli vaikka niin pieneltä puvulta näyttää! Voi vaan kuvitella, miten iso se on vauvalle jahka syntyy. Mutta taitaa pikkuinen silti tulla se päällään pois sairaalsta.
Enää 1 työvuoro perjantaina ja jään lomalle!!
CandleLight ja poju 31+4
Jaksamista kaikille sitä tarvitseville!
Marais törkeää käytöstä lääkäriltä!
Tervetuloa Marionetti! Hauska törmätä kollegaan, pieni maailma!
Äitiysrahapäätöstä odotellaan täällä vieläkin. Juuri äsken soittivat Kelasta, että haluavat vielä palkkatodistuksen mun vikasta työpäivästä 6kk taaksepäin. Eli se päätös viivästyy jonnekin helmikuulle saakka vaikka äitiysloma alkaa 28.1.
Kantoliinaa olen hieman miettinyt, esikoisen kanssa minulla ei sellaista ollut. Ajattelin sitten kuitenkin, että tuskin sitä tulee loppupelissä meikäläisellä kovasti käytettyä. Toisaalta kyllä haluaisin sellaisen!
Nukkumisasennoista Parhaiten tällä hetkellä tunnun nukkuvani selälläni, usein aamulla herään selältäni. Kyljelläni nukkuessa pitää kyllä olla tyyny tai peitto jalkojen välissä ja pari tyynyä pään ja hartoiden alla. Yöllä välillä tuntuu, niin kuin joku jo mainitsikin, kuin vauva työntäisi itseään kohti keuhkojani ja tuntuu painetta keuhkojen luona. Heräilen pari kertaa yössä vessaan ja sängystä ylös nouseminen tuntuu vaikealta. Unta on välillä vaikea saada uudelleen.
Synnytystä on kyllä mietitty täällä kovasti. Esikoisen synnytystä en osannut jännittää, ajattelin että se menee painollaan. Nyt kun on siitä sitten kokemusta, niin jännitän. Eniten mietityttää, että jos se on aivan täysin päin vastainen kuin esikoisen syntymä ja saan kokea kaikki kivut ja vaivat ja mahdolliset ongelmat, tai että joudunkin jostain syystä sektioon. Leikkaus pelottaa enemmän kuin alatiesynnytys, en oikein tiedä miksi. Pohdin myös, että jos vauva tuleekin nopeammin kuin esikoinen ja syntyykin jo matkalla keskellä talvea. Meiltä on pidempi matka sairaalaan (n. 30-45 min liikenteestä riippuen) kuin esikoisen aikaan. Pitää vaan koittaa suhtautua siihen niin kuin ekalla kerralla, että se menee painollaan. Minäkään en halua, että tehdään mitään turhia toimenpiteitä, vaan kaikki mikä on tarpeen.
(.) Täällä on flunssa hieman hellittänyt. Räkää tosin kyllä edelleen riittää ja ääni on vähän käheänä, mutta onneksi ei enää yskitä. Vauvakin on kova mekastamaan ja pyöriskelemään. Muutamia viikkoja sitten tuntui, että liikkeet olivat vähentyneet, niin nyt ne kyllä ovat palanneet edellisiin määriinsä, ellei jopa enemmän. Taitaa syntyä oikein pikku jalkapalloilija nappikset valmiiksi jalassa.
Tälläinen aivan ihana lumiukkopuku saatiin mun siskolta joululahjaksi. Kokeilin sitä tytön BabyBornin päälle ja isohan se sillekin oli vaikka niin pieneltä puvulta näyttää! Voi vaan kuvitella, miten iso se on vauvalle jahka syntyy. Mutta taitaa pikkuinen silti tulla se päällään pois sairaalsta.
Enää 1 työvuoro perjantaina ja jään lomalle!!
CandleLight ja poju 31+4
Viimeksi muokattu:
Kiitos Jemimille taas uudesta pinosta :flower: Nannalle onnittelut :flower: ja tervetuloa uusille
Synnytystä en ole kauheasti miettinyt, mutta edellisen kohdalla tiesin haluavani synnyttää mahdollisimman luomuna piikkikammon vuoksi. Tässä sama homma. Viimeksi kokeilin ilokaasua, mutta en osannut sitä ottaa, koska vasta ponnistusvaiheessa pääsin synnytyssaliin eli aikaa ei ollut opetella sen käyttöä. Ilokaasua aion nyt käyttää, jos on tarve. Uskon siihen, että pystyn paremmin hallitsemaan synnytystä, jos en ole täysin turtana. Epparia en halua. Muita ajatuksia mulla ei ole synnytyksestä näin etukäteen. Sairaalasta ei ole kiire pois. Koen turvalliseksi, että apu on lähellä, jos sitä tarvitaan.
Sahi olet yhtä toivottu täällä, vaikka la onkin loppukuusta. Sen takia ei ainakaan tarvitse tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Ties vaikka lapsesi syntyy muutaman viikon etuajassa (kuitenkin täysiaikaisena), silloin et ole enää häntäpäässä. Onnittelut sokeriraituksen läpäisemisestä.
Nopponen onnittelut yhden etapin saavuttamisesta. Pienin askelin me kuin myös Tikuiina päästään maaliin. Nyt kohti seuraavaa tavoitetta. Rankka on matka, mutta ehkä me osataan tämän jälkeen arvostaa taas pieniä asioita entistä enemmän. Me jaksetaan hyvin, ollaanhan me jo tänne asti päästy. Toivotaan, ettei meitä enää paljon säikyteltäisiin, vaan saatais nyt kerätä voimia tulevaa koitosta varten.
Leo jos yhtään huolestuttaa, niin käy lääkärissä. Saat sillä mielenrauhan tai sitten muutokset huomataan ajoissa ja sille voidaan tehdä jotain. Tuskin mistään vakavasta on kyse, mutta turha murehtia, kun asian voi selvittää. Turha rehkiminen kannattaa jättää pois.
Mam onko kaikki hyvin? Saitko selvyyttä lapsivesiasiaan?
Nukkumminen onnistuu yleensä suht hyvin, mutta viime aikoina on ollut vaikea nukahtaa. Silloin yöt menneet huonommin. Kun on stressiä, niin tuntuu, ettei hyvää asentoa löydy. Mulla on tyyny polvien välissä tai toisen polven alla. Se auttaa jonkun verran.
Omppis mun mielestä tuollaiset fiilikset ovat normaaleja. Varmaan useampi äiti, etenkin ensisynnyttäjä käy läpi samanlaisia ajatuksia. Harvoille kuitenkaan käy niin kuin lukemallesi perheelle. Eiköhän kaikki mene sinun kohdallasi hyvin. Uskotaan siihen.
Niittyvillalle paranemisa ja voimia supistuksista kärsiville!
Millaisia fiiliksiä teillä on, joille tämä raskaus on todennäköisesti viimeinen? Olen aika vähän miettinyt asiaa, mutta hieman harmittaa, että haluan tämän loppuvan, koska tuskin uusiksi enää koen samaa. Vauvan synnyttyä voi olla haikeampaa, kun siihen ei liity ristiriitaisia fiiliksiä niin kuin raskauteen. Kaikista kurjinta on, että en tavallaa itse voi tehdä päätöstä, että tämä on viimeinen, vaan raskauden rankkuus tekee sen mun puolesta. Lopullisuus tuntuu vaikeealta asialta, vaikka tuskin edes haluaisin enempää lapsia.
(.) Neuvola takana ja kaikki on niin kuin pitääkin. Oma vointikin on jo parempi. Kiitos teille kannustuksista 3 viikkoa vielä vuodelepoa ja sitten voin liikkua enemmän. Nyt tuo aika alkaa tuntua lyhyeltä, kun pitkä taival on takana.
Voikaa hyvin masumammat!
Minx 31+0 POKS, POKS ja POKS!
Synnytystä en ole kauheasti miettinyt, mutta edellisen kohdalla tiesin haluavani synnyttää mahdollisimman luomuna piikkikammon vuoksi. Tässä sama homma. Viimeksi kokeilin ilokaasua, mutta en osannut sitä ottaa, koska vasta ponnistusvaiheessa pääsin synnytyssaliin eli aikaa ei ollut opetella sen käyttöä. Ilokaasua aion nyt käyttää, jos on tarve. Uskon siihen, että pystyn paremmin hallitsemaan synnytystä, jos en ole täysin turtana. Epparia en halua. Muita ajatuksia mulla ei ole synnytyksestä näin etukäteen. Sairaalasta ei ole kiire pois. Koen turvalliseksi, että apu on lähellä, jos sitä tarvitaan.
Sahi olet yhtä toivottu täällä, vaikka la onkin loppukuusta. Sen takia ei ainakaan tarvitse tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Ties vaikka lapsesi syntyy muutaman viikon etuajassa (kuitenkin täysiaikaisena), silloin et ole enää häntäpäässä. Onnittelut sokeriraituksen läpäisemisestä.
Nopponen onnittelut yhden etapin saavuttamisesta. Pienin askelin me kuin myös Tikuiina päästään maaliin. Nyt kohti seuraavaa tavoitetta. Rankka on matka, mutta ehkä me osataan tämän jälkeen arvostaa taas pieniä asioita entistä enemmän. Me jaksetaan hyvin, ollaanhan me jo tänne asti päästy. Toivotaan, ettei meitä enää paljon säikyteltäisiin, vaan saatais nyt kerätä voimia tulevaa koitosta varten.
Leo jos yhtään huolestuttaa, niin käy lääkärissä. Saat sillä mielenrauhan tai sitten muutokset huomataan ajoissa ja sille voidaan tehdä jotain. Tuskin mistään vakavasta on kyse, mutta turha murehtia, kun asian voi selvittää. Turha rehkiminen kannattaa jättää pois.
Mam onko kaikki hyvin? Saitko selvyyttä lapsivesiasiaan?
Nukkumminen onnistuu yleensä suht hyvin, mutta viime aikoina on ollut vaikea nukahtaa. Silloin yöt menneet huonommin. Kun on stressiä, niin tuntuu, ettei hyvää asentoa löydy. Mulla on tyyny polvien välissä tai toisen polven alla. Se auttaa jonkun verran.
Omppis mun mielestä tuollaiset fiilikset ovat normaaleja. Varmaan useampi äiti, etenkin ensisynnyttäjä käy läpi samanlaisia ajatuksia. Harvoille kuitenkaan käy niin kuin lukemallesi perheelle. Eiköhän kaikki mene sinun kohdallasi hyvin. Uskotaan siihen.
Niittyvillalle paranemisa ja voimia supistuksista kärsiville!
Millaisia fiiliksiä teillä on, joille tämä raskaus on todennäköisesti viimeinen? Olen aika vähän miettinyt asiaa, mutta hieman harmittaa, että haluan tämän loppuvan, koska tuskin uusiksi enää koen samaa. Vauvan synnyttyä voi olla haikeampaa, kun siihen ei liity ristiriitaisia fiiliksiä niin kuin raskauteen. Kaikista kurjinta on, että en tavallaa itse voi tehdä päätöstä, että tämä on viimeinen, vaan raskauden rankkuus tekee sen mun puolesta. Lopullisuus tuntuu vaikeealta asialta, vaikka tuskin edes haluaisin enempää lapsia.
(.) Neuvola takana ja kaikki on niin kuin pitääkin. Oma vointikin on jo parempi. Kiitos teille kannustuksista
3 viikkoa vielä vuodelepoa ja sitten voin liikkua enemmän. Nyt tuo aika alkaa tuntua lyhyeltä, kun pitkä taival on takana. Voikaa hyvin masumammat!
Minx 31+0 POKS, POKS ja POKS!
Tervehdys mahailijat!
Ekaksi tervetuloa uusille, ihana että päätitte kirjoittaa tänne, mukava on aina kuulla erilaisia kokemuksia!
Mam toivotaan että olis ihan vaan valkovuotoa. Kerrohan miten käy. Voimia muutenkin oloon ja loppuodotukseen, vaikka onkin pelkoja ja vaivoja ja ahdistusta. Kyllä se tästä!
Nopponen, hyvä että taas selvittiin säikähdyksellä, Siulla on kuule sitkeä vauva masussa! Ei se sieltä halua mihinkään lähteä :hug:
Minx, harmittaa eettä sinulla on niin paha olla. Toivotaan että tämä vuosi tosiaan aukeis mukavissa merkeissä, tulossa on mukavia asioita, siihen on vaan pakko luottaa. Olisko jotain sellasta mistä nautit, mitä voisit nyt alkaa puuhastelemaan. Miulla on oikee verstas kuule täällä kotona nykyään, tuntuu että tässä tilanteessa ompelu ja askartelu on ainoa mitä saa ja voi tehdä ihan vaikka vähän liiallisissa määrin! Voidaan vaikka jakaa vinkkejä täällä, mitä puuhaillaan kaikki tahoillamme että aika menee ja fiilis pysyy korkealla?
Tikuliina, tsemppiä sinnekin! Luulis, että alkais sinun osuus huonosta onnesta olemaan jo täynnä.
Marais sattunu emäpaska lekuri kyllä nyt siulla. Nyt relaat ja vaikka vähän mielikuvitusmonotat jalkain väliin kyseistä tohtoria!
Kantoliinat, mie oon nyt muutaman rengasliinan tehny itse vanhoista hienoista pussilakanoista ja sellasista vahvoista metallisista rannerenkaista. Oon kiinnostunut niitä käyttämään, meillä kun on aika huget nuo vaunut, niin ei niiden kanssa kehtaa joka paikkaan lähtiä, sitten kulettaa mussukkaa liinalla. Ajattelin että kokeilen noita rengasliinoja ja sitten jos tekisin sellaisen pitkän liinan kanssa. Onko muut tehny ite noita? Mielelläni ottaisin kaavoja ja ohjeita ja jakaisin omanikin!
Äititysraha, sain päätöksen ja rupesin laskemaan meidän perheen tuloja, niin itkuhan siinä tuli. Opiskelijalle kun lasketaan automaattisesti minimiäitiysraha ja jos saa opintotukea, veroa otetaan siitä minimistäkin 40 %. Tuntu niin kohtuuttomalta, että tollasesta summasta vielä otetaan noin paljon veroa! Onneks menin Kelaan ja peruin opintotuen ja sain ne laskemaan opintojeni ohessa tekemäni työtulon perusteella tuon äitiysrahan. Rahasumma tuplaantu, kun tajusin tuon tehdä. Harmittaa että Kelassa eivät neuvo asiakkaita, olisivat sanoneet että hyvä lapsi, peru se opintotuki. Jos ei ite tajua aina olla tarkkana, niin kyllä voi mennä näköjään pieleen nuo.
Miehen kanssa ollaan sovittu, että hän nyt lopettaa osa-aikaiset työnsä ensi kuussa. Nyt se jo ehdotteli että jos hän jatkais kokoaikaisena töissä ja keskeyttäis opinnot. Miusta ajatus tuntuu ihan kamalalta, eihän se valmistui ikinä! Mieluummin kitkutan tälleen lapsen alkuelämästä, ennen kun tulee sitten kaikkea isompaa tarvetta. Nyt voi kitsastella ja tehdä ite ja käyttää kestovaippoja yms. Sitteen kun mies valmistuu kauppiksesta, on varmasti taloustilanne meillä hieman eri.
Oma fiilis on paska, en lähde valehtelemaan. Raskausdiabetes onkin miun kohdalla vaikeampi vastus, ensi viikolla saan kuulemma insuliinit. Ravitsemusterapeutilla kävin eilen ja se sanoi, ettei voi mitään neuvoa antaa millä saisin tilanteen kuriin. Ja sit se vaan sano, että miun ruokavalion hiilarimäärä on liian pieni nyt, ja että en saa kaikkia hivenaineita mitä vauva tarvii. Tämä nainen oli ensimmäinen joka ei jotenkin oletusarvoisesti olettanu, että mie puhun paskaa. Lisäksi se sano, että ei sille paastoarvolle voi mitään, jos se on korkea niin on mahdotonta kuulemma muuttaa sitä ruokavaliolla.
Neuvolalääkäri oli. SF-mitta oli korkea, 32 cm, toisaalta tiedossa on että tää vauva on jo iso. Lääkäri oli huolissaan siitä , että on ollu painontunnetta alapäässä ja mahassa ja vihlontoja kohdunsuulla. Kohdunsuu oli niin pehmeä ja vauvan pää on poraantunu jo niin alas, että pisti kiireellisen lähetteen äitiyspolille. Kielsi sitten liikunnan, mikä aiheuttaa supistuksia. Eli pystyn koiraa matelemalla käyttämään korttelin ympäri. Se olikin sitten se viimeinen ilo, mitä miulla tässä raskaudessa oli. Oon nauttinu pitkistä kävelylenkeistä tosi paljon ja painanu menemään supistuksista välittämättä.:ashamed:
Äidin kanssa on myös taas vaikeaa, se pääsi sairaalasta viimeksi joku kolme viikkoa sitten ja rupes taas dokaamaan. Kiva kun saa siitäkin olla huolissaan koko ajan. Vituttaa, että se ei voi olla meidän tukena ja että viina kiinnostaa sitä paljon enemmän kun meidän vointi.
No, nyt mie lopetan valitusvirteni ja meen kahville.
Parempia oloja teille kaikille ja haleja ja rutistuksia ympäriinsä!
Nippa ja Pavel 30+5
Ekaksi tervetuloa uusille, ihana että päätitte kirjoittaa tänne, mukava on aina kuulla erilaisia kokemuksia!
Mam toivotaan että olis ihan vaan valkovuotoa. Kerrohan miten käy. Voimia muutenkin oloon ja loppuodotukseen, vaikka onkin pelkoja ja vaivoja ja ahdistusta. Kyllä se tästä!
Nopponen, hyvä että taas selvittiin säikähdyksellä, Siulla on kuule sitkeä vauva masussa! Ei se sieltä halua mihinkään lähteä :hug:
Minx, harmittaa eettä sinulla on niin paha olla. Toivotaan että tämä vuosi tosiaan aukeis mukavissa merkeissä, tulossa on mukavia asioita, siihen on vaan pakko luottaa. Olisko jotain sellasta mistä nautit, mitä voisit nyt alkaa puuhastelemaan. Miulla on oikee verstas kuule täällä kotona nykyään, tuntuu että tässä tilanteessa ompelu ja askartelu on ainoa mitä saa ja voi tehdä ihan vaikka vähän liiallisissa määrin! Voidaan vaikka jakaa vinkkejä täällä, mitä puuhaillaan kaikki tahoillamme että aika menee ja fiilis pysyy korkealla?
Tikuliina, tsemppiä sinnekin! Luulis, että alkais sinun osuus huonosta onnesta olemaan jo täynnä.
Marais sattunu emäpaska lekuri kyllä nyt siulla. Nyt relaat ja vaikka vähän mielikuvitusmonotat jalkain väliin kyseistä tohtoria!
Kantoliinat, mie oon nyt muutaman rengasliinan tehny itse vanhoista hienoista pussilakanoista ja sellasista vahvoista metallisista rannerenkaista. Oon kiinnostunut niitä käyttämään, meillä kun on aika huget nuo vaunut, niin ei niiden kanssa kehtaa joka paikkaan lähtiä, sitten kulettaa mussukkaa liinalla. Ajattelin että kokeilen noita rengasliinoja ja sitten jos tekisin sellaisen pitkän liinan kanssa. Onko muut tehny ite noita? Mielelläni ottaisin kaavoja ja ohjeita ja jakaisin omanikin!
Äititysraha, sain päätöksen ja rupesin laskemaan meidän perheen tuloja, niin itkuhan siinä tuli. Opiskelijalle kun lasketaan automaattisesti minimiäitiysraha ja jos saa opintotukea, veroa otetaan siitä minimistäkin 40 %. Tuntu niin kohtuuttomalta, että tollasesta summasta vielä otetaan noin paljon veroa! Onneks menin Kelaan ja peruin opintotuen ja sain ne laskemaan opintojeni ohessa tekemäni työtulon perusteella tuon äitiysrahan. Rahasumma tuplaantu, kun tajusin tuon tehdä. Harmittaa että Kelassa eivät neuvo asiakkaita, olisivat sanoneet että hyvä lapsi, peru se opintotuki. Jos ei ite tajua aina olla tarkkana, niin kyllä voi mennä näköjään pieleen nuo.
Miehen kanssa ollaan sovittu, että hän nyt lopettaa osa-aikaiset työnsä ensi kuussa. Nyt se jo ehdotteli että jos hän jatkais kokoaikaisena töissä ja keskeyttäis opinnot. Miusta ajatus tuntuu ihan kamalalta, eihän se valmistui ikinä! Mieluummin kitkutan tälleen lapsen alkuelämästä, ennen kun tulee sitten kaikkea isompaa tarvetta. Nyt voi kitsastella ja tehdä ite ja käyttää kestovaippoja yms. Sitteen kun mies valmistuu kauppiksesta, on varmasti taloustilanne meillä hieman eri.
Oma fiilis on paska, en lähde valehtelemaan. Raskausdiabetes onkin miun kohdalla vaikeampi vastus, ensi viikolla saan kuulemma insuliinit. Ravitsemusterapeutilla kävin eilen ja se sanoi, ettei voi mitään neuvoa antaa millä saisin tilanteen kuriin. Ja sit se vaan sano, että miun ruokavalion hiilarimäärä on liian pieni nyt, ja että en saa kaikkia hivenaineita mitä vauva tarvii. Tämä nainen oli ensimmäinen joka ei jotenkin oletusarvoisesti olettanu, että mie puhun paskaa. Lisäksi se sano, että ei sille paastoarvolle voi mitään, jos se on korkea niin on mahdotonta kuulemma muuttaa sitä ruokavaliolla.
Neuvolalääkäri oli. SF-mitta oli korkea, 32 cm, toisaalta tiedossa on että tää vauva on jo iso. Lääkäri oli huolissaan siitä , että on ollu painontunnetta alapäässä ja mahassa ja vihlontoja kohdunsuulla. Kohdunsuu oli niin pehmeä ja vauvan pää on poraantunu jo niin alas, että pisti kiireellisen lähetteen äitiyspolille. Kielsi sitten liikunnan, mikä aiheuttaa supistuksia. Eli pystyn koiraa matelemalla käyttämään korttelin ympäri. Se olikin sitten se viimeinen ilo, mitä miulla tässä raskaudessa oli. Oon nauttinu pitkistä kävelylenkeistä tosi paljon ja painanu menemään supistuksista välittämättä.:ashamed:
Äidin kanssa on myös taas vaikeaa, se pääsi sairaalasta viimeksi joku kolme viikkoa sitten ja rupes taas dokaamaan. Kiva kun saa siitäkin olla huolissaan koko ajan. Vituttaa, että se ei voi olla meidän tukena ja että viina kiinnostaa sitä paljon enemmän kun meidän vointi.
No, nyt mie lopetan valitusvirteni ja meen kahville.
Parempia oloja teille kaikille ja haleja ja rutistuksia ympäriinsä!
Nippa ja Pavel 30+5
Ainiin ja piti sanoa noista rintapumpuista, että mie huusin huuto.netistä sellaisen. Alkaa olla sille kohta jo tarvetta, nimittäin miulla tulee niin paljon jo nyt maitoa, että ajattelin ruveta muutaman viikon päästä sitä ottamaan talteen. Meillä kun kerta on vauvalla sokereissa mahdollisesti häikkää kun syntyy, niin onpahan vararavinnoksi hälle.
nopsaa kännyl
Lääkärissä löyty supareille syy, vauvan pää täälläkin porautunu niin alas. Kohdunsuu sisäsuu kiinni ja ulkosuu auki, vähän pehmenny, mut muuten kanavaa hyvin vielä 2,5cm. 3-4 viikon päästä tsekataan uudelleen jos tarvii. Saikku äitiyslomaan asti, tosin yrittäjänä se on mahdotonta olla täysin lomalla, kevyitä töitä saa tehdä ja likuntaa saa harrastaa jatkossakin. Kehoitti kuuntelemaan mistä tulee suppareita ja hölläilemään tarpeen mukaan.
Sf-mitta oli nyt (viimeeks 26) 27, ja kuulemma olis voinu kutistuakkin kun vauva niin alhaalla näille viikoille.
Lääkärissä löyty supareille syy, vauvan pää täälläkin porautunu niin alas. Kohdunsuu sisäsuu kiinni ja ulkosuu auki, vähän pehmenny, mut muuten kanavaa hyvin vielä 2,5cm. 3-4 viikon päästä tsekataan uudelleen jos tarvii. Saikku äitiyslomaan asti, tosin yrittäjänä se on mahdotonta olla täysin lomalla, kevyitä töitä saa tehdä ja likuntaa saa harrastaa jatkossakin. Kehoitti kuuntelemaan mistä tulee suppareita ja hölläilemään tarpeen mukaan.
Sf-mitta oli nyt (viimeeks 26) 27, ja kuulemma olis voinu kutistuakkin kun vauva niin alhaalla näille viikoille.
Viimeksi muokattu:
Marais oon tosi pahoillani että jouduit kokemaan tuollaista p*skaa lääkäriltä. Onneksi lopulta suostui kirjoittamaan saikkua! Eipä siellä tosiaan voi kone kaapin päällä töitä paiskia pidemmän päälle ja monet raskaudenaikaiset selkävaivat ym. on sellaisia että lepo auttaa ja sitten pystyy taas töihin. Omassakin kunnossa huomasin ennen joulua, että viikonlopun "palautuminen" ei enää riitä.
En tiedä mikä nihkeys sairasloman kirjoittamiseen joillain on, itsehän en saanut syksyllä seulahälytyksen jälkeen päivääkään saikkua, vaikka olin ihan shokissa. Pyysin yhtä päivää, että olisin voinut kotona vetää vähän henkeä ja kasata itseäni. Äitipolin lekuri tokaisi vaan, että "et ole sairas, se olisi sairasloman väärinkäyttöä, menehän nyt vaan töihin". Olin henkisesti p*skana ja lääkärin syytökset työpaikkapinnauksesta ei tosiaan parantanut oloa.
Nippatäti tsemppiä sen diabeteksen kanssa. Aina automaattisesti oletetaan ruokavalion olevan päin persettä jos sokerit on koholla, mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Keljuttaa se syyllistäminen. Miten koholla sulla se paastoarvo on, ei ole toki pakko vastata jos et halua?
Mä en ole jaksanut nyt sairaana mittailla sokereita, maanantaina mittasin viimeksi ja jospa viikonloppuna olis parempi olo niin jaksaisi sählätä mittareiden kans. Käskettiin mitata 3 x viikossa, eli ma, la ja su täyttää vielä kriteerit vaikka nyt pidänkin taukoo. En saa oikein verta tulemaan sormesta ja joudun välillä pistämään useita kertoja, nyt kun olo ons uht hirveä koko ajan mutenkin niin ei ole hermoja siihen touhuun.
Flunssa ei tunnu hellittävän yhtään. En tiedä oikein miten huomisen kanssa teen, väännynkö töihin vai työterveyteen...
Tänään poksahti 31
ja monet raskaudenaikaiset selkävaivat ym. on sellaisia että lepo auttaa ja sitten pystyy taas töihin. Omassakin kunnossa huomasin ennen joulua, että viikonlopun "palautuminen" ei enää riitä. En tiedä mikä nihkeys sairasloman kirjoittamiseen joillain on, itsehän en saanut syksyllä seulahälytyksen jälkeen päivääkään saikkua, vaikka olin ihan shokissa. Pyysin yhtä päivää, että olisin voinut kotona vetää vähän henkeä ja kasata itseäni. Äitipolin lekuri tokaisi vaan, että "et ole sairas, se olisi sairasloman väärinkäyttöä, menehän nyt vaan töihin". Olin henkisesti p*skana ja lääkärin syytökset työpaikkapinnauksesta ei tosiaan parantanut oloa.
Nippatäti tsemppiä sen diabeteksen kanssa. Aina automaattisesti oletetaan ruokavalion olevan päin persettä jos sokerit on koholla, mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Keljuttaa se syyllistäminen
. Miten koholla sulla se paastoarvo on, ei ole toki pakko vastata jos et halua? Mä en ole jaksanut nyt sairaana mittailla sokereita, maanantaina mittasin viimeksi ja jospa viikonloppuna olis parempi olo niin jaksaisi sählätä mittareiden kans. Käskettiin mitata 3 x viikossa, eli ma, la ja su täyttää vielä kriteerit vaikka nyt pidänkin taukoo. En saa oikein verta tulemaan sormesta ja joudun välillä pistämään useita kertoja, nyt kun olo ons uht hirveä koko ajan mutenkin niin ei ole hermoja siihen touhuun.
Flunssa ei tunnu hellittävän yhtään. En tiedä oikein miten huomisen kanssa teen, väännynkö töihin vai työterveyteen...
Tänään poksahti 31
Niittyvilla miulla on se paastosokeri yleensä siinä 6,1 15 minuutin kuluttua heräämisestä. Heti heräämisen jälkeen se huitelee siellä 7 tietämillä ja aamuyöllä on usein yli 7. Eli se heittelee aika rajustikin välillä, usein on korkeempi kun aterian jälkeiset.. Ei kipeenä niitä kannata mitatakaan, kun sillon ne on muutenkin korkeemmat ja keho tarvii hiilihydraattia ja sokeria parantuakseen. Lepäile ja mittaa sitten kun oot terve. Miulla on muuten kanssa sormet ihan sikakipeet, niin kauan oon joutunu jo mittaa joka päivä vähintään neljä arvoa.
Rintapumppu löytyy, mutta en ole juurikaan sitä aikaisemmin käyttänyt. Tarvinnut vain sairaalassaoloaikana oikeastaan ja siellä käytin sairaalan automaattista.
Hoitopöytä meillä on sellainen pinnasängyn päälle nostettava hoitotaso. Tila alkaa olla kortilla, joten sinänsä meille hyvä ratkaisu.
Synnytystä en ole kauheasti vielä miettinyt. Käynnistykseen menee kuitenkin, niin tuntuu että mitäpä sitä suunnittelemaan, yhtä kipeä ja tahdoton olen varmaan kuin viimeksikin. Pitempi sairaalassaolo ei muuten harmita, mutta kurja olla erossa muusta perheestä. Mutta siellä on hyvät ruuat ja saa tutustua rauhassa vauvaan Viimeksi olin sairaalassa yhteensä 11 päivää. Eväitä vaan pitää muistaa vähän varata, kun se viimeinen ruokailu on niin kovin aikaisin
Eilen käytiin 4D-ultrassa. Vauva piti koko ajan jalkojaan naaman edessä, mutta saatiin näpättyä pari kasvokuvaakin Kaikki oli vauvalla hyvin, minä sain painonnoususta ja verenpaineesta vähän noottia...
Hoitopöytä meillä on sellainen pinnasängyn päälle nostettava hoitotaso. Tila alkaa olla kortilla, joten sinänsä meille hyvä ratkaisu.
Synnytystä en ole kauheasti vielä miettinyt. Käynnistykseen menee kuitenkin, niin tuntuu että mitäpä sitä suunnittelemaan, yhtä kipeä ja tahdoton olen varmaan kuin viimeksikin. Pitempi sairaalassaolo ei muuten harmita, mutta kurja olla erossa muusta perheestä. Mutta siellä on hyvät ruuat ja saa tutustua rauhassa vauvaan
Viimeksi olin sairaalassa yhteensä 11 päivää. Eväitä vaan pitää muistaa vähän varata, kun se viimeinen ruokailu on niin kovin aikaisin Eilen käytiin 4D-ultrassa. Vauva piti koko ajan jalkojaan naaman edessä, mutta saatiin näpättyä pari kasvokuvaakin
Kaikki oli vauvalla hyvin, minä sain painonnoususta ja verenpaineesta vähän noottia...Piti tulla purkamaan! Kävi ahdistamaan kun Kelalta ilmoitettiin, että äitiysrahapäätöksen saamisessa vielä kestää. Rahaa kun ei ole liikaa muutenkaan niin sitten vielä kestää ptikään, hyvässä lykyssä päätöksen saa ensi kuun puolessa välissä. Ja se, että joudun pyytämään töistä lisää papereita. :/ Kuulemma asumistukipäätöskin odottelee sitä äitiysrahapäätöstä.. Pelottaa, että ollaan kohta ihan vararikossa. Inhoan rahahuolia!!
Jotain positiivista, tilattiin juuri HobbyHallista pikkuiselle turvakaukalo ja hoitotaso, saatiin ihan edullisestikin. Marraskuun alussa tilattiin uudet puhelimet ja nyt tuli vihdoin ilmoitus, että puhelimet tulevat ensi viikolla! On noita odotettukin, viivästyivät kun ei maahantuoja osannut antaa oikeaa saapumistietoa. Oltaisiin varmaan jo hommattu jotkut muut, mutta ei löydetty vastaavaa puhelinta, joka olisi kiinnostanut.
CandleLight ja poju 31+4
Inhoan rahahuolia!! Jotain positiivista, tilattiin juuri HobbyHallista pikkuiselle turvakaukalo ja hoitotaso, saatiin ihan edullisestikin.
Marraskuun alussa tilattiin uudet puhelimet ja nyt tuli vihdoin ilmoitus, että puhelimet tulevat ensi viikolla! On noita odotettukin, viivästyivät kun ei maahantuoja osannut antaa oikeaa saapumistietoa. Oltaisiin varmaan jo hommattu jotkut muut, mutta ei löydetty vastaavaa puhelinta, joka olisi kiinnostanut.CandleLight ja poju 31+4
Liitoskivut ja tyyny jalkojen välissä nukkuminen Mä tykkäsin nukkua tyyny jalkojen välissä ennen kuin nää liitoskivut paheni. Joskus oon lukenut, että tyynystä olis hyötyä kipujen kanssa. Mut vähän aikaa sitten luin taas, että tyyny jalkojen välissä pahentaa noita liitoskipuja (liitokset on jotenkin enemmän erillään tuossa asennossa). Osaisikohan joku valaista miten tää asia oikeasti on? Mulla noi liitoskivut on niin kamalat, etten halua todellakaan pahentaa niitä!
Nippatäti Tsemppiä! Ikävää, että joudut aloittamaan insuliinin käytön, mutta kaikkesi olet varmasti yrittänyt :hug: Mulla sf-mitta oli 30+4 33cm ja luultavasti myös iso vauva tulossa (esikoinen oli myös iso ilman mitään selvää syytä, joten oli arvattavissakin).
Tervetuloa myös uusille :wave:
Synnytys Mullahan on synnytyspelkoa, mutta oon yrittänyt vältellä synnytyksen ajattelua. Eilen th lupaili, että pääsen puhumaan toiselle terkkarille mun synnytyspelosta kun tiedetään onko edessä sektio vai alatiesynnytys.
Nallu ja pikkuveli 30+5
Nippatäti Tsemppiä! Ikävää, että joudut aloittamaan insuliinin käytön, mutta kaikkesi olet varmasti yrittänyt :hug: Mulla sf-mitta oli 30+4 33cm ja luultavasti myös iso vauva tulossa (esikoinen oli myös iso ilman mitään selvää syytä, joten oli arvattavissakin).
Tervetuloa myös uusille :wave:
Synnytys Mullahan on synnytyspelkoa, mutta oon yrittänyt vältellä synnytyksen ajattelua. Eilen th lupaili, että pääsen puhumaan toiselle terkkarille mun synnytyspelosta kun tiedetään onko edessä sektio vai alatiesynnytys.
Nallu ja pikkuveli 30+5
Heippa ja hyvää vuoden alkua
Esikoinen joutui sairaalaan kun flunssa iski, pikku keskoslapsille ja minun pojam sairsuksien vuoksi TODELLA huono juttu. Poika lepäilee siellä ja autetaan hapen saantis vielä maanantaihin.Toivon todella paljon että poika olisi terve!!
Säryt ei ne nyt viekä niiin pahasti häiritse on kyllä selkä ja lonkkasärkyjä. Selkä on todella kipeä! Tai ei sitä tässä tohinass nii kerkee ns. Sairastamaan
Candlelight aivan valloittava puku!
Ultra huomenna täytyy mennä kun on alkanut painetta olemaan ja silloin tällöim kipeitä supistuksia ja mulla se on huono juttu aiemma takia
Hankinnat on vielä vähä retuperällä, ei ole oikein aikaa hakea ja katsella. Viikonloppuna ehkä. Vaunuja oon selaillu. Nyt kysynkin Kuinka moni on hankkinut vaunut?? Millaiset ja mistä??
Töissä olin pitkästä aikaa!! Kun äitini viettää sairaalassa pojan kanssa aikaa. Ihanaa olla vielä töissä ja kerkiin tekee pari vuoroa, kauaa en pysty itsenikään takia työ vaatii paljon liikkuvuutta mm. Kyykkykä ym. Ja tää painee tunne ei oo hyvä juttu..
Juli ja Ensku 31+5
Esikoinen joutui sairaalaan kun flunssa iski, pikku keskoslapsille ja minun pojam sairsuksien vuoksi TODELLA huono juttu. Poika lepäilee siellä ja autetaan hapen saantis vielä maanantaihin.Toivon todella paljon että poika olisi terve!!
Säryt ei ne nyt viekä niiin pahasti häiritse on kyllä selkä ja lonkkasärkyjä. Selkä on todella kipeä! Tai ei sitä tässä tohinass nii kerkee ns. Sairastamaan
Candlelight aivan valloittava puku!
Ultra huomenna täytyy mennä kun on alkanut painetta olemaan ja silloin tällöim kipeitä supistuksia ja mulla se on huono juttu aiemma takia
Hankinnat on vielä vähä retuperällä, ei ole oikein aikaa hakea ja katsella. Viikonloppuna ehkä. Vaunuja oon selaillu. Nyt kysynkin Kuinka moni on hankkinut vaunut?? Millaiset ja mistä??
Töissä olin pitkästä aikaa!! Kun äitini viettää sairaalassa pojan kanssa aikaa. Ihanaa olla vielä töissä ja kerkiin tekee pari vuoroa, kauaa en pysty itsenikään takia työ vaatii paljon liikkuvuutta mm. Kyykkykä ym. Ja tää painee tunne ei oo hyvä juttu..
Juli ja Ensku 31+5
Viimeksi muokattu:
Candlelight:Täällä myös rahahuolia joten tiedän miltä tuntuu niin voimia nyt sinne huolien keskellä :hug:
juli87:Pojalle paranemisia :hug: Mulla ja selkä ihan rikki.. : / Vaunut ovat täälläkin vielä työnalla. Saan todennäköisesti siskolta vähän käytetyt emmaljungan vaunut.
Sone*:Sulla on sitten sama tilanne alakerrassa kuin mulla
( . ):Lääkärissä käyty ja tilanne sama kuin viikko sitten synnäri
päivystyksessä, mutta menin nyt lääkäriin kun se oli mulle varattu. Mä niin toivon, että viikot menis nopsaan. Mulla niin vaivainen olo ettei tosikaan.. Ruokahalukin on vähentynyt puolella siitä mitä se oli. Kerran päivässä syön ison annoksen ruokaa, mutta muuten se on aika vähäistä. Sitten on näitä ketkä kysyy koska on laskettuaika ja kerron viikkoja olevan 32 niin jotenkin saan sääliviä katseita.. Näytän vissiin niin vaivaiselta ja isolta, että saan myötätuntoa jo siitä
Mam ja risbe 31+6.. huomenna poksutaan taas
juli87:Pojalle paranemisia :hug: Mulla ja selkä ihan rikki.. : / Vaunut ovat täälläkin vielä työnalla. Saan todennäköisesti siskolta vähän käytetyt emmaljungan vaunut.
Sone*:Sulla on sitten sama tilanne alakerrassa kuin mulla
( . ):Lääkärissä käyty ja tilanne sama kuin viikko sitten synnäri
päivystyksessä, mutta menin nyt lääkäriin kun se oli mulle varattu. Mä niin toivon, että viikot menis nopsaan. Mulla niin vaivainen olo ettei tosikaan..
Ruokahalukin on vähentynyt puolella siitä mitä se oli. Kerran päivässä syön ison annoksen ruokaa, mutta muuten se on aika vähäistä. Sitten on näitä ketkä kysyy koska on laskettuaika ja kerron viikkoja olevan 32 niin jotenkin saan sääliviä katseita.. Näytän vissiin niin vaivaiselta ja isolta, että saan myötätuntoa jo siitä Mam ja risbe 31+6.. huomenna poksutaan taas
Heissan ja kiitos kaikille tervetulleeksi toivotelleille!
Olin tänään neuvolassa. Tenavalla oli kaikki hyvin ja sf-mittakin oli kasvanut sopivasti. Mulla sen sijaan oli paino pudonnut parissa viikossa kilon verran, johtuen varmaan joulun jälkeen sairastamastani mahataudista, Terkkarin ohje oli syödä ja levätä. Otin neuvosta vaarin ja kirjoitan tätä avattu konvehtirasia vieressä =)
Eilen saimme veljen perheestä pinnasängyn tänne meille. Samassa sängyssä olen nukkunut minäkin ja noin kymmenkunta muuta sukulaista, isommat lapsemme mukaanlukien. Joissain hankinnoissa siis pääsemme helpolla, vauvan korisänky olisi myös haettavissa toisen sukulaisen varastosta.
Hoitopöytänä meillä on ollut sopivan korkuinen vanha kaappi, jonka päälle siis pitäisi vielä jostain hommata pehmeä alusta. Kaapin sisään sopivat vauvan vaatteet ja vaipat (käytämme kestoja). Systeemi on toiminut hyvin ainakin aiempien ipanoiden kohdalla, kaipa se toimii nytkin.
Vaunut olen hankkinut jokunen viikko sitten. Nettikirpputorilta löytyi siistit käytetyt Brion yhdistelmät. Nekin ovat aika lailla samanlaiset kuin mitä meillä joskus oli noitten isompien lasten kanssa. Tärkeää mulle oli, että vaunut kulkevat hyvin isoilla pyörillä, ja että koppa ei ole ihan pieni, niin että siihen mahtuu nukkumaan sen aikaa kun lapsi vaunuissa haluaa nukkua. Ja löytyi kivan väriset, monet kun tuntuu olevan mustia / harmaita, ja minä halusin vähän väriä elämään.
Mulla maha ei ole kovin iso, eli nukkuminen on toistaiseksi onnistunut kohtuullisen hyvin. Tänä aamuna olin unissani juhlimassa naapureiden pihalla, eilen heräsin keskellä Linnanmäki-seikkailua. Mielikuvitus tuntuu ainakin olevan liikkeellä!
Hyvää vuodenalkua kaikille - niistä lukuisista vaivoista huolimatta!
Terv. Posteljooni, 31+5
ps. Jumppasin aika kauan ennen kuin sain tämän viestin julkaistuksi. Osaisiko joku neuvoa, miten voi kirjautua ennen kuin lähettää viestin? Mulla se kysyy vasta viestin lähettämisen jälkeen kirjautumista, ja sitten kun kirjautuu, pitää reloadata tämä sivu, jolloin kone hukkaa kirjoitetun viestin, ja se pitää kirjoittaa uudestan (ellei ole kopsannut sitä talteen). On varmaan joku yksinkertaisempikin tapa? Vai toimiiko tämä jollain selaimella paremmin kuin toisilla?
(eiku löytyhän se kirjautumispaikka tuolta ylhäältä, oli vaan niin sulautunut mainokseen että ei heti eka yrittämällä löytynyt)
Olin tänään neuvolassa. Tenavalla oli kaikki hyvin ja sf-mittakin oli kasvanut sopivasti. Mulla sen sijaan oli paino pudonnut parissa viikossa kilon verran, johtuen varmaan joulun jälkeen sairastamastani mahataudista, Terkkarin ohje oli syödä ja levätä. Otin neuvosta vaarin ja kirjoitan tätä avattu konvehtirasia vieressä =)
Eilen saimme veljen perheestä pinnasängyn tänne meille. Samassa sängyssä olen nukkunut minäkin ja noin kymmenkunta muuta sukulaista, isommat lapsemme mukaanlukien. Joissain hankinnoissa siis pääsemme helpolla, vauvan korisänky olisi myös haettavissa toisen sukulaisen varastosta.
Hoitopöytänä meillä on ollut sopivan korkuinen vanha kaappi, jonka päälle siis pitäisi vielä jostain hommata pehmeä alusta. Kaapin sisään sopivat vauvan vaatteet ja vaipat (käytämme kestoja). Systeemi on toiminut hyvin ainakin aiempien ipanoiden kohdalla, kaipa se toimii nytkin.
Vaunut olen hankkinut jokunen viikko sitten. Nettikirpputorilta löytyi siistit käytetyt Brion yhdistelmät. Nekin ovat aika lailla samanlaiset kuin mitä meillä joskus oli noitten isompien lasten kanssa. Tärkeää mulle oli, että vaunut kulkevat hyvin isoilla pyörillä, ja että koppa ei ole ihan pieni, niin että siihen mahtuu nukkumaan sen aikaa kun lapsi vaunuissa haluaa nukkua. Ja löytyi kivan väriset, monet kun tuntuu olevan mustia / harmaita, ja minä halusin vähän väriä elämään.
Mulla maha ei ole kovin iso, eli nukkuminen on toistaiseksi onnistunut kohtuullisen hyvin. Tänä aamuna olin unissani juhlimassa naapureiden pihalla, eilen heräsin keskellä Linnanmäki-seikkailua. Mielikuvitus tuntuu ainakin olevan liikkeellä!
Hyvää vuodenalkua kaikille - niistä lukuisista vaivoista huolimatta!
Terv. Posteljooni, 31+5
ps. Jumppasin aika kauan ennen kuin sain tämän viestin julkaistuksi. Osaisiko joku neuvoa, miten voi kirjautua ennen kuin lähettää viestin? Mulla se kysyy vasta viestin lähettämisen jälkeen kirjautumista, ja sitten kun kirjautuu, pitää reloadata tämä sivu, jolloin kone hukkaa kirjoitetun viestin, ja se pitää kirjoittaa uudestan (ellei ole kopsannut sitä talteen). On varmaan joku yksinkertaisempikin tapa? Vai toimiiko tämä jollain selaimella paremmin kuin toisilla?
(eiku löytyhän se kirjautumispaikka tuolta ylhäältä, oli vaan niin sulautunut mainokseen että ei heti eka yrittämällä löytynyt)
Viimeksi muokattu: