Ihana kuulla vauva-arjesta,
Mam_87,
Posteljooni ja
Minx82! Unien kanssa tai ilman, niin sitähän me kaikki täällä jo kovasti odotellaan omallekin kohdalle
*muoks* ja
Nopponen! kanssa!
HP ihmetteli kotikonsteja kääntämiseen. Minulle sanottiin, että asennoissa olisi hyvä viettää pitkähköjä aikoja kerralla (mikäli vain tuntuu hyvältä), eli siksi eivät varsinaisesti sovellu tehtäväksi esim. neuvolakäyntien yhteydessä. Pylly pystyssä makaaminen tai kontillaan olo eivät sinällään ole mitään aktiivista kääntämistoimintaa, vaan mahdollistavat vauvalle paremmin tilaa lähteä kääntymään itsekseen. Koska asennoissa ei tehdä mitään muuta kuin olla, minun on vaikea kuvitella, että niillä voisi aiheuttaa jotain vaaratilannetta itselle tai vauvalle. Päältä päin taas en itse lähtisi väkisin kääntelemään, siinä kun tuntuisi olevan jo omat riskinsä. Minulle ei kukaan kyllä edes suositellut tuota mahan päältä kääntelemistä. Monethan sanovat, että nuo kotikonstit ovat ihan huuhaata ja ei niillä vauvaa saa kääntymään, mutta ajattelin, että ei kai kokeilusta mitään haittaakaan voi olla!
Comolle tsemppiä tulevaan koitokseen ja harmi, että vauva ei suostunut yhteistyöhön kääntämisyrityksessä. Näin olen kuullut, että jos on jo laskeutunut, niin mahdollisuudet kääntymiselle ovat melko olemattomat. Onneksi nykyään nämä asiat tiedetään etukäteen, niin itselle on varmasti helpompi, kun osaa hyvissä ajoin varautua tulevaan :heart: Toivotaan, että
Könkkänän vauvalla olisi vielä aikaa kääntyä.
Mukava kuulla
Alisa84, että jaksat edelleen hyvin liikkua ja viime yöt ovat sujuneet unisissa merkeissä. Itselläni ihan sama homma. Toisaalta odottelen kärsimättömästi, eikö jo jossain vaiheessa alkaisi tulla merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Näin meni myös viime kerralla, kävin vielä 1 1/2 h kävelylenkillä iltana ennen käynnistystä ja ensimmäiset supistukset tuntuivat vasta sitten kalvojen puhkaisun jälkeen synnytyssalissa. Onko omalla kohdallasi mennyt samalla tavalla kuin esikoisen loppuodotus? Millä viikoilla hän syntyi?
Sone* mekään ei tiedetä vauvan sukupuolta, kuten ei viime kerrallakaan. Oliko teillä tietoinen päätös, vai eikö tulokas suostunut näyttämään sitä ultrassa?
Piula ja
Nippatäti pohtivat toiveiden huomioimista synnytyksessä. Totta on, että liian ehdottomia tai yksityiskohtaisia suunnitelmia ei etukäteen kannata tehdä, mutta kyllä äidin oma tahto tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon synnytyksessä. Omalla kohdallani kaikki meni juuri niin päinvastoin, kuin olin toivonut siinä mielessä, että luonnonmukaisuus vaihtui käynnistykseksi, enkä voinut vauvan huonojen sydänäänien vuoksi päästä juurikaan liikkumaan tai veteen/suihkuun, koska olin koko ajan kiinni sydänäänikäyrillä. Ponnistusasentokin oli puoli-istuva juuri huonoista sydänäänistä johtuen. Kaikki kuitenkin selitettiin minulle ja olin koko ajan selvillä, miksi näin tehdään, eikä tullut sellainen olo, että minulta kielletään jotain ihan huvikseen tai rutiinilla. Tästä johtuen oma kokemukseni edellisestä synnytyksestä on erittäin positiivinen. Tiedän, että toimenpiteillä varmistettiin vauvan hyvinvointi. Kätilö oli todella hyvin lukenut synnytystoiveistani ja itsekin pahoitteli, että hän ei voi kyllä nyt minua päästä suihkuun eikä jakkaralle johtuen siitä ja tästä. Lääkäri, joka pari kertaa pyörähti synnytyssalissa alkoi tuputtaa epiduraalia suurinpiirtein heti ensimmäisten supistusten alettua. Kätilö oli onneksi tosi hyvin puolellani ja kertoi, että äidin toiveena on mahdollisimman lääkkeetön synnytys ja hän kyllä jaksaa vielä. Lääkärin toistuvista kehotuksista huolimatta epiduraalia ei tarvittu ja koko toimitus oli ohi neljässä tunnissa. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa pyytää/kehottaa tukihenkilöä pyytämään, että hoitohenkilökunta selittää milloin mitäkin tapahtuu ja miksi. Joitain toiveita/pelkoja voi olla hyvä listata etukäteen ja varmistaa, että tukihenkilö on näistä myös tietoinen. Toivottavasti mahdollisimman monen kohdalle sattuu huomioonottavaa, yhteistyöhaluista ja ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa synnytyksen aikana! Sen toki pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille meille.
greentea1 kyseli pinnasängyn suojaamisesta. Olen aiemminkin kertonut, mutta meidän kohdalla ainakaan kissat eivät ole viihtyneet vauvan sängyssä enää syntymän jälkeen. Ennen sitä majailivat pinniksessä ahkerastikin. Vauvan tultua kissat eivät menneet kertaakaan sänkyyn, eivätkä mene nykyäänkään. Kenelläkään tutullani ei ole kissasuojaa sängyn päällä, enkä ole kuullut keltään kokemuksia, että kissa olisi mennyt pinnikseen vauvan viereen/päälle nukkumaan. Ehkä kannattaisi katsoa, miten kissat reagoivat vauvan synnyttyä ja hankkia suojus tarvittaessa vasta siinä vaiheessa, jos kissat tosiaan menevät edelleen ahkerasti pinnikseen? Tietenkin on ikävää, jos täytyy stressailla ja miettiä koko ajan, voiko vauvaa jättää sänkyyn hetkeksikään valvomatta kissojen takia. Mutta meidän kohdalla ainakin kissat osoittivat heti selkeästi, että eivät ole sänkyyn enää menossa, joten huoli jäi hyvin lyhytaikaiseksi.
*muoks*
Mammutille ja sintille roppakaupalla tsemppiä huomiselle! Teillä sitten jo pian nuuskutellaan vastasyntynyttä :heart:
kwaidan ja Puh *OHO!!! poks, poks* 37+0