Heipä hei, täällä on kahdesta yövuorosta selvitty. Kumma kyllä viime yönä ei nukuttanut ollenkaan ja tänä aamuna kun tulin kotiin, en meinannut saada edes unta ja lopulta heräsinkin jo yhden aikaan. Mutta kyllä sen näkee että tuo valvominen vaikuttaa, supisteli kipeästi kun kävelin töistä kotiin ja piti pysähdellä välillä..
Nyt on taas uus etappi saavutettu, nimittäin tänään tunsin eka kerran vauvan
liikkeet mahan päältä kädellä! Melkeen säikähdin!
Varsin ajattelin vaan kokeilla että tuntuiskohan ja jytinä kävi!
Taas kohtu kipuilee, ei kumminkaan supistele. Varmaan jotain kasvukipuja taas. Ja ilmaa tulee ja röyhtäyttää ja ei kärsi mitään raskaampaa (eli esim. peruna) syödä kun tulee niin ähky. Mut ei kai tää loppupeleissä voi olla terveellistä pelkillä hedelmillä ja jogurtilla elää.. Tai emmä tiiä.
Marrille ja Urholiinalle tsempitykset, toivon niin kovasti että kaikki kääntyis parhain päin! :hug:
Teto, voi ei, varmaan tosi ikävää nähdä mummon kuihtuvan tolleen.. Mua pelottaa se hetki kun oma rakas mummo menee tosi huonoon kuntoon. Ja sitten töissä näkee aina noita vanhuksia joilla elämä on jo loppusuoralla. Musta on ihana hoitaa heitä, kunnioituksella ja lämmöllä. :heart:
Mummosta muutenkin, että hän on mulle tosi rakas, melkeen kun toinen äiti. Ihanaa että hän kerkeää nähdä ekan lapsenlapsenlapsensa *koputtaa puuta* Siis eihän sitä vielä tiedä, mutta mummo on nyt suht hyväkuntoinen, asuu vielä kotonaan jne.
Nii jo ja
viinirypäleelle piti sano että tervetuloa tänne höpötteleen
dindei: Mua jännitti ihan ylipaljon mennä eka kertaa psykologille. Melkeen käännyin ovella pois. Ja kyllähän siinä muutama kerta menikin ennen kuin siellä uskalsi vapautua. Mutta tykkäsin kyllä käydä
Mä oon miettinyt että haluaisin iteki ehkä psykologille tai johonkin. Mulla on nyt auennut aika paljon kaikki juttuja mitä olis kiva päästä purkamaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa. En mä siis masentuneeksi itteäni tunne, mutta haluaisin päästä selvittään asioita. Ennen raskautta meinasinkin mennä, ja olisin halunnut jonkun lääkkeen ahdistuneisuuteen. Nyt raskauden myötä se ahdistus on helpottanut. En siis meinaa rauhottavia, vaan jonkun SSRI-lääkkeen pienehköllä annoksella mikä vois auttaa ahdistuneisuushäiriöön. Ennen raskautta mulle oli jälleen masennuksen merkkejä, ja punnitsin tosiaan sinne mt-toimistoon soittamista. Mutta tosiaan kun tuli raskaaksi niin elämänlaatu parani. Mutta se mietityttää että mulla varmaan on riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta en tiedä uskallanko puhua siitä neuvolassa. Jos mut heti leimataan huonoksi ja heti soitetaan sossuun ja mua kytätään kun oon yh jne. Mut mä pahasti sairastaneena tunnistan kyllä ne merkit heti itessäni. Neuvolassa kysyttiin onko mulla on ollut mielenterveysongelmia ja sanoin että joskus masennus ja se kuitattiin sillä.
Nyt ei tosiaan ole masennusoireita mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä..
Mä mittasin töissä verenpaineita ja ne oli ok, jossain välissä jopa yläpaine oli 104. Mutta sitten se nousi myöhemmin 113. Mutta se huolettaa kun mun mielestä pissa on alkanut tuoksahtaan epämiellyttävälle. Pitää maanantaina soittaa neuvolaan ja jos kävis antamassa näytteen. Tai sitten se on valkovuoto joka haisee, en tiiä..
Eipä tänne kummempia, huomenna isällä käymään Oulussa
LD + Pikkunen 21+5