Moikka taas! Tuossa päivällä kun lueskelin ketjua ja joku mainitsi ensimmäisenä sen tokson, googlailin hieman ja luin miehellekin mitä kaikkea siitä voi tulla.. Meillä kun on 2 kissaa ja koiriakin useampi, kissat kulkevat ulkona vapaasti, koirat aidatulla pihalla. Mies aloitti samantien oma-alotteisesti suursiivouksen. Pesi saunan ja kylppärin, vessan ja takkahuoneen ja desinfioi kissojen hiekkalaatikon. 4h se puuhasteli ja tupisi mennessään kuinka kissat ei saa enää kulkea pöydillä tai nukkua meidän laudeliinoilla tai tassutella minun kaulaa tai mitään mitä ne nyt yleensä tekee lupaa kysymättä.
Luin siis että se voi tarttua myös limakalvojen välityksellä..Miehellä on ennestään jo yksi kehitysvammainen poika jonka vammautumiseen syytä ei tiedetä, tuntematon aivovamma joka aiheuttaa että poju ei tee mitään itse. Istuu ja huutaa vaan, leikkii elektronisilla pimputusleluilla (pianoilla ja tyyliin muumitietokoneilla, käyttää vaippoja yötä päivää ja on tosiaan jo kohta 11v.
Pelko on siis aiheellinen vaikka suuremmalla todennäköisyydellä hänen vammansa on peräisin jostain aivan muusta kuin toksosta. Toista vammaista lasta ei kuitenkaan haluta jos asia on mitenkään vältettävissä joten ymmärrän mieheni huolen tuossa asiassa.
Niin, huolestuin kyllä itsekin ja soitin samantien neuvolaan. Neuvolantäti sanoi että minulla ei varsinaisesti ole huolta koska kissat ovat olleet meillä jo 3 vuotta ja minulla luultavasti on ollut tokso ja täten myös vasta-aineet. Hän sanoi myös että alkuraskaudessa sikiön "tartuttamisriski" on vain 10% luokkaa kun taas loppuraskaudessa riski on huomattavasti suurempi ja että voimme seuraavalla neuvolakerralla puhua asiasta enemmän ja miettiä josko myöhemmin minut testattaisiin sen varalta. Flunssaisia oireita on kyllä ollut jo kuukauden verran muttei kukaan lääkäri ole noteerannut saati sitten hoitanut asiaa mitenkään.
Terveydenhoitaja sanoi myös että tokso on tosi harvinainen ja ettei ketään automaattisesti testata alkuraskaudessa. Vain jos epäillään jotain.
Kerrottiin miehen vanhemmille viime viikon torstaina vauvauutiset samantien kun tultiin ultrasta. Mies lähetti kuvaviestissä 3d kuvan ja kohta tulikin puhelinsoitto tulevalta mummilta. Vastaanotto oli kuitenkin tosi nuiva ja tuli vaan ihmetteleviä kysymyksiä että miten te nyt lapsen teette ja onko edes oikea aikakaan ja kun meillä on lemmikkejäkin (siis what??? mies on jo 41v, minä 28, pitäiskö meidän odottaa että lemmikit kuolla kupsahtaa vanhuuteen ennenku sais ajatella perheenlisäystä. Huhhuh, siihen menis sitten ainakin vielä 15v.:headwall
Miehen isästä ei ole kuulunu mitään vaikka hänkin tietää asiasta, tänään soitti ja ajattelin että no nyt vihdoin tulee onnitteluja ja että edes jotenkin kuulostaisi että olisi iloinen asiasta. Ei sanallakaan maininnu koko vauvaa puhelussa. Ihan kun asiaa ei olis olemassakaan. Uskomatonta!!!!! Tämä on jotain niin käsittämätöntä. Minä/me luultiin kokoajan että he ihan odottaa vauvauutisia ja toivovat uutta lastenlasta ja nyt sitten käykin näin. :'(
No, sitten tietysti oli vielä minun vanhemmat. Päätettiin että teetetään ultrakuvista suurennokset ja lähetetään kirjeitse ne yllätyksenä. Sisko oli vastasyntyneen vauvansa kanssa meidän vanhempien luona ja aikoi pitää huolen että kun posti tulee, kahvit on keitettynä ja ukki ja mummo istutettuna pöydän ääreen avaamaan sitten kirjettä. Kohta tuli tekstari että äitin täytyy miettiä asiaa. No, antaahan miettiä. Onhan tuo iso uutinen ja paljon sulattelemista.
Illalla nyt sitten isä soitti minulle ja onnitteli meidän hienosta uutisesta ja kerto kuinka mukava juttu se on ja selvästi äänestä kuuli että odottaakin innolla uutta pikkuista perheeseen. Tosiaan siskollani on nyt 2kk ikäinen poika johon isovanhemmat on aivan rakastuneet.
Ja äiti soitti kohta perästä ja puhuttiin pitkään puhelimessa. Oli niin onnellinen meidän puolesta ja kertoili omia kokemuksiaan. Ihmetteli miten niinkin pienestä otuksesta saa niin tarkkoja kuvia jo tässä vaiheessa, ei tienny että semmosia laitteita on olemassa.. Aikoi alkaa neulomaan töppösiä valmiiksi maaliskuuta varten :heart: Haen mummolasta oman vanhan kehtoni sitten myöhemmin vauvalle kakkossängyksi, ah tätä nostalgian tunnetta
Olin jo tosi pahalla miehellä noiden miehen vanhempien takia mut onneksi omat vanhempani ovatkin iloisia asiasta.
Mieskään ei ymmärrä miks tämä on minulle niin iso asia että ne vanhempansa ovat noin outoja ja ihan epäkohteliaitakin minusta..olipa hyvä saada tämä asia purettua mielen päältä tänne. Toivottavasti teillä muilla on vain innokkaita isovanhempia odottamassa vaavia/vaaveja.
Tänään en oo pitkästä aikaan oksentanu ollenkaan, johtuen varmaan siitä että kun heräsin 6 maissa niin söin sängyssä yhden croisantin eikä vatsa siis ollu muutamaa tuntia myöhemmin ylös noustessa ehkä aivan tyhjä..tosin eipä sitten koko päivänä maistunukaan mikään muu kun pari viinirypälettä joten alko bauhausissa käydessä jo heikottaa ja pyörryttää..
Jotenkin on niin paska fiilis ollu koko päivän ja nyt kun luin teidän tämän loppupäivän kirjotukset niin unohtu jo kaikki mistä minun piti mainita tämän oman paasauksen takia.
Niin siitä tukivyöstä piti se sanoa että hankin itse kovien selkäkipujen takia viime viikolla Anitan tukivyön, sen missä on vatsan kohdalla se "pussukka", sehän se siis nyt vielä on kun omat rasvavarannot ei ihan sitä kokonaan täytä eikä vauvamahaa vielä näy eikä tunnu. Hyvä se vyö kyllä on ja tukee ihan tosissaan selkää ja vatsaa mutta jos joutuu paljon liikkumaan ja tekemään kiertoliikkeitä esim työssä niin alkaa varmaan kyljistä hankaamaan. Kun tulee vaatteiden alle. Vai lieneekö se vaan minun tapauksessa. Pitäneepä itsekin hankkia tuo jonkun suosittelema tuubitukihommeli, se olis varmaan mulle kätevämpi.
Sori tätä purkausta. Minä minä minä.. :headwall: Jospa huomenna olis parempi päivä.
Jadeza+ruipelo 13+5 (n.25min kuluttua jo 13+6) :wave:
