Pikaisesti kuulumisia, meille syntyi aivan ihana poika 14.3 viikoilla 40+1.
Kirskis ja Kaiku-poika
Kirskis ja Kaiku-poika
Maaliskuun Muruset 2012 *MAALISKUUSSA*
- Viestiketjun aloittaja Mariaja
- Ensimmäinen viesti
Lämpimät onnittelut kaikille vauvoista!!
Milani, ihan älytöntä tuollanen nimen "omistaminen". Ja mitä sitten vaikka olisittekin ottaneet nimen palstalta (vaikka ette ole), ei pitäs julkistaa nimeä, jos sitä haluaa "suojella". Meidänkin tytöllä harvinaisempi nimi, mutta johtuu siitä että on kansainvälinen suomalaisen suuhun kun ulkomailla asutaan.
En oo kerinnyt kirjoitella, ei oo yksinkertaisesti sellasta aikaa että jaksaisi keskittyä kirjoitteluun. Tyttö on jo 4.5 vkoa, mahaansa itkee aika paljon varsinkin iltaisin, puklailee paljon ja muutenkin on varsinainen sylikissa. Esikoinen 2v on ihan vauhdissa, tosi kivasti suhtautuu siskoon, mutta vaatii koko ajan leikkimään ja huomiota, välillä hermot menee. Ja kun vielä on ihana uhma päällä, niin onhan tää ollut paljon raskaampaa kun pelkästään esikoisen kanssa. Yöt menee vaihtelevasti, 3-4 syötöllä, välillä pitää valvoa ja istua tyttö sylissä ja esikoinen herää seiskalta. Joten aika vähissä unet on. Väsyttää siis älyttömästi. Ollaan ulkoiltu paljon, meillä on jo kesäkelit, se on ihanaa. P&T:t ovat olleet ihan ehdottomat, en uskalla lähteä silleen et vauva ois vaan yksösrattaissa eli meille ovat olleet todella tarpeellinen hankinta.
Onko mulla mennyt ihan ohi, jatketaanko juttua jossain toisessa ketjussa? Ja toisekseen, oisko kenelläkään (pääkaupunkiseudulta/Helsingissä) halua treffeille (ollaan siis pian muuttamassa sinne)? Mulla ei oo juuri kavereita päivisin kotona, ois kiva tutustua uusiin ihmisiin, saada seuraa niin itselle kun esikoisellekin!
Nyt käsky käy, prinsessa heräsi ja ruokaa on saatava!
Viola ja prinsessa 4.5 vkoa
Milani, ihan älytöntä tuollanen nimen "omistaminen". Ja mitä sitten vaikka olisittekin ottaneet nimen palstalta (vaikka ette ole), ei pitäs julkistaa nimeä, jos sitä haluaa "suojella". Meidänkin tytöllä harvinaisempi nimi, mutta johtuu siitä että on kansainvälinen suomalaisen suuhun kun ulkomailla asutaan.
En oo kerinnyt kirjoitella, ei oo yksinkertaisesti sellasta aikaa että jaksaisi keskittyä kirjoitteluun. Tyttö on jo 4.5 vkoa, mahaansa itkee aika paljon varsinkin iltaisin, puklailee paljon ja muutenkin on varsinainen sylikissa. Esikoinen 2v on ihan vauhdissa, tosi kivasti suhtautuu siskoon, mutta vaatii koko ajan leikkimään ja huomiota, välillä hermot menee. Ja kun vielä on ihana uhma päällä, niin onhan tää ollut paljon raskaampaa kun pelkästään esikoisen kanssa. Yöt menee vaihtelevasti, 3-4 syötöllä, välillä pitää valvoa ja istua tyttö sylissä ja esikoinen herää seiskalta. Joten aika vähissä unet on. Väsyttää siis älyttömästi. Ollaan ulkoiltu paljon, meillä on jo kesäkelit, se on ihanaa. P&T:t ovat olleet ihan ehdottomat, en uskalla lähteä silleen et vauva ois vaan yksösrattaissa eli meille ovat olleet todella tarpeellinen hankinta.
Onko mulla mennyt ihan ohi, jatketaanko juttua jossain toisessa ketjussa? Ja toisekseen, oisko kenelläkään (pääkaupunkiseudulta/Helsingissä) halua treffeille (ollaan siis pian muuttamassa sinne)? Mulla ei oo juuri kavereita päivisin kotona, ois kiva tutustua uusiin ihmisiin, saada seuraa niin itselle kun esikoisellekin!
Nyt käsky käy, prinsessa heräsi ja ruokaa on saatava!
Viola ja prinsessa 4.5 vkoa
Viimeksi muokattu:
Sipsunen IKÄVÖIN !! oli niin kova ikävä,etten kyenny pojan kans puhelimessa höpöttää kun itku tuli heti 
tulivat meitä sitten katsomaan sairaalaan sunnuntaina,poika ei suostunu mulle puhumaan ja ei antanu edes halata.. sitten kun oltiin hetki oltu ja tarjosin pojalle lakun niin äitin syli kelpas taas maanantaina kun tultiin kotiin niin poika vähän oli hiljainen eikä oikeen osannu olla mun kanssa,mut nyt jo normaali siskoa tykkää halia ja pussailla,ei oo mustasukkanen !! mut uhmaa nyt enemmän kun ikinä.. ilmeisesti kuitenkin jotenkin on mustis kun haluaa huomioo enemmän,vaikka sit pahalla jos ei muuten...
sunniee ja tyttö 1 viikon !
tulivat meitä sitten katsomaan sairaalaan sunnuntaina,poika ei suostunu mulle puhumaan ja ei antanu edes halata.. sitten kun oltiin hetki oltu ja tarjosin pojalle lakun niin äitin syli kelpas taas maanantaina kun tultiin kotiin niin poika vähän oli hiljainen eikä oikeen osannu olla mun kanssa,mut nyt jo normaali siskoa tykkää halia ja pussailla,ei oo mustasukkanen !! mut uhmaa nyt enemmän kun ikinä.. ilmeisesti kuitenkin jotenkin on mustis kun haluaa huomioo enemmän,vaikka sit pahalla jos ei muuten...sunniee ja tyttö 1 viikon !
Hei pitkästä aikaa kaikille. Hiljaiselolla olen ollut 11.3 klo 20.15 pitkä odotukseni palkittiin, viikkoja kasassa 40+4. POJALLAMME mittaa oli 4180g ja 53 cm, lääkärin arvio ei tule nelikiloista ei sitten paikkaansa pitäny. Synnytys oli oikein ihana, lähes täydellinen vieläkään en oikein ymmärrä miten siinä niin kävi miehenikin sanoi juuri tänään että ajattele huomenna tulee jo viikko täyteen toisaalta tuntui kun murunen olisi eilen syntynyt ja toisaalta ihan kun se aina olisi ollut tuossa rinnallani.
Onnen tunne joka tuntuu rinnassa asti pakahduttavasti on aivan valtava. En uskonutkaan kuinka paljon äitin sydämessä rakkautta voi riittää ei se ainenkaan jakamalla ole vähentynyt. Kirjaan hhieman synnytystarinaa ekaksi taustaa:
- Tilannehan oli se että olin käynyt pelkopolikätilöllä edellisen vauhdikkaan synnytyksen takia ja ohjeistus oli että heti sairaalaan ja ambulanssilla kun alkaa supistelemaan... no jo hyvissä ajoissa päätin etten ambulanssilla mene vaan lähdetään sitten sen verran aikaisemmin matkaa 40 km tai jos nyt niin mahdottomaks supparit menee ni soittaa sitten kaupungista ampparia vastaan.
Pe ja La öinä olin heränny suppareihin jotka alkoi 1-2 aikaa ja loppui 5-6 aikaan ei kovin kivuliaita aika tuskainen jo olin ja luulin että joku on vialla kun vain levossa on supistuksia ja ne loppuvat aina ylös noustessa. Googlettemalla löysin että joku oli kokenut samoja ja synnytys olis sitten siitä parin päivän päästä lähtenyt. Lauantaina olin seesteinen kävin lasten kanssa hiihtämässä ja jotenkin fiilikset oli että synnytys lähenee, oli hyvä olla no ylläri ylläri eihän se autuus tunne jakunut kuin lauantai iltaan ja kamalassa vitutuksessa menin nukkumaan jo puoli yhdeksän kun niin paljon turhautti kun synnytys ei ala. Itkuhan siinä pääsi pää peiton alla...
No sunnuntai aamuun heräsin muutamalla menkkajomotuksella ja miehelleni sanoin että olisikohan tänään se päivä että nyt on uudenlaisia tuntemuksia. Veljeni soitteli miestäni pilkille mutta mieheni sanoi ettei voi oikein lähteä et kun mulla on tuntemuksia ni veljeni toi sitten muun perheensä meille. Olin äidilleni aiemmin maininnu tuntemuksista ja äitini tulikin käymään ja päästi minut mieheni kanssa koirien kanssa lenkille kun olin sanonut miehelleni että käytetään koirat poikkeuksellisesti jo heti aamupäivästä lenkillä normaalisti 4-6 välillä. Sitten laitoin porukalle ruoan seurusteltiin jne. sitten laittelin päiväkahvit ja leipoilin porukalle. Veljeni perhe teki lähtöä vähän vaille kolme ja äitini lähti heidän kyydissä kotiin ja tokaisi ihanan kannustavasti ovella että ei se sieltä taida kyllä syntyä ikinä !!! mie sanoin että kyllä varmaan syntyis jos mie saisin rauhassa olla ja ottaa suituksia vastaan mutta jostain syystä kun palvelin tätä herrasväkeä supitukset pysyi poissa. Väki ulos itse kävin sohvalle tuli supistus ja samakka vessahätä ja paperrin jäi runsaasti verensekaistalimaa no eihän siinä auttanut kuin pakata lasten tavarat huikkasin miehelle mene viemään koirat pissille ja aletaan pikku hiljaa lähteä supistuksia tuli mutta hyvin siedettäviä mietoja suorastaan, äidilleni soitin että nyt tuon lapsset ja nyt me sitten lähdetään. Tämä tapahtui klo 15.00
- 15.45 sairaalassa, kätilö aloitti tutkimalla paikat kun oli sitä vauhtia aiemmin ollut kohdunkaulaa 2-3 cm ja 2 sormelle pehmeästi auki ja verilimaa runsaasti, kätilö kysyi mihin aikaan tuntemukset on alkanu että jos synnytys nyt on käynnissä ni laitetaan se synnytyksen aloitukseksi eli klo 15.00 on merkattu synnytyksen aluksi. Käyrää ajeltiin supistuksia tuli 4 minuutin välein kesto 30 sek. siirryttiin osastolle jotta pystyisimme liikkumaan synnytyssaleilla ei ole henkilökuntaa ja olisimme olleet nakelissa ja kätilö ei ollut ihan vakuuttunut että synnytykseni on käynnissä... 17.00 osastolle aloimme katsomaan ampuma hiihtoa siinä samalla supistuksia tuli tasaisesti ei kovin kipeästi mutta tuntuvasti. Ampumahiihdon jälkeen käytiin mieheni kanssa hieman kävelemässä ja supistukset oli saanut jo vähän potkua. Vieruskaverilta otettiin käyrää ja kätilö oli aiemmin maininnut että miun supistukset on liian lyhyitä siihen että niillä tehoa olisi ni kysyin kuinka pitkiä ne supistukset sitten pitäisi olla että kun minusta nämä on koko aika tuntuvmpia, no kätilö sanoi että otetaan miultakin käyrä ja katsotaan tilanne sitten. Supistuksia piirtyi kahden minuutin välein 30 sekunttia kestäviä käyrä oikein hyvää. Vaavilla kaikki oikein hyvin. Kätilö tutki ja ilmoitti että mennään synnytysssaliin jotta ehditään (kun toivoin jonkinlaista puudutetta kohdunkaulanpuudutteeseen päädyimme yhteisestä suunnitelmasta ) 3-4 cm auki ja todella pehmeää venyttämällä saisi vaikka kuinka auki.
Synnytyssalissa klo 19.00 menin suihkuun se vei supistuksilta kären kokonaan pois.
klo 19.15 lääkäri tutki 5-6 cm auki, puhkaisi kalvot, ilmeni lapsivesivihreää joten lääkäri ei ennen kunnon käyränajoa anna puudutetta. Tovi kalvojen puhkaisun jälkeen alkoi supistukset tuntua kovempina mieheni piti lämpötyynyä alaselälläni joka auttoi. Käyrälle synnytyssalissa ei piirtynyt yhtäkään supistusta, kätilö pyysi sittenb että sanoisin aina milloin alkaa ja loppuu hän kyllä uskoo että minua supistaa !!!
19.43 alettiin kohdunkaulan puudutetta laittamaan ja supistukset alkoi olla jo todella tuntuvia hyppäsin joka supistuksella ylös seisomaan ja varpailleni kamlasti jännitin joka supistuksella tavallaan niin kuin kipua vastaan. Piikki saatiin laitetuksi kun hyvä rako sille katsottiin suppistusten välissä. Toista piikki lääkäri aloitti laittamaan mutta supitukset oli jo niin tuntuvia että oli kamaln vaikea löytää sopivaa rakoa ja siinä vaiheessa ku lääkäri olisi sen laittanut olin 9, 5 cm auki ponnistus vaihe alkoi 19.55 ja siitä se helvetti alkoi...
klo 19.55 ponnistuvaihe, hieman olin ymmälläni kuinka nopeasti tähän oli tultu aikaisemmista synnytyksistä ponnistusvaihe oli se kiva juttu ja nyt se ei ollutkaan paineen tunne oli valtava ja ponnistustarve ei kuitenkaan ollut onnistuin hengittelemällä väistämään ponnistukset ja siinä sitten anteeks pyytelin miten huono olen synnyttäjänä kun en ponnista jne. kätilöt tsemppas tosi paljon. Muutaman ponnistuksen harjoittelin ja tuntui että repiän ja ratkean ja melkein murusenkin sain pahaan pinteeseen kätilöt olivat aivan ihania lopulta tilanne meni niin että jo hieman komentaen kätilö sanoi että nyt on ponnistettava laittoivat koroketta takapuoleni alle ja tarrasin miehestäni ja ponnistin ja ponnistin ja niin vihdoin 20.15 poika oli ulkona. Napanuora kahdesti kaulan ympärillä. Tämä synnytys oli ensimmäinen jossa päästiin mieheni myös minun kipuuni pyysin häneltä apua. Ja niin mieheni pääsi leikkaamaan napanuoran ensimäistä kertaa.
Kaikki meni oikein ihanasti ja sopivalla aikataululla vaikka ihmeissäni olin synnytyksen etenemisestä ja alun kivuttomuudesta.
Vaihe 1. 15-19.55 4h 55 min
Vaihe 2. 20 min
vaihe 3. 5 min
Istukka 825g napanuora 102 cm
Mutta tuo tuhiseva palkinto tuossa sille ei sitten mittoja olekkaan. Tarinaa taisi tulla taas kerrakseen, kotona nyt sitten opetellaan imetystä toinen rinnanpää on jo haavoilla ja sitä koetan säästellä ja hoidella ja vielä toistaiseksi imetys on kivuliasta. Toivon vainettä alku nyt menisi hyvin ni pääsisin itsekkin nauttimaan imetyksestä.
Paljon onnea kaikille jo jakautuneille ja paljon voimia loppu odotukseen vielä odottaville. Joku päivä pureudeun palstan teksteihin paremmin viime päivinää keskittyminen mihinkään on ollu aika heikkoa.
Minnarun& pikku-ukko 6 vrk :heart:
Onnen tunne joka tuntuu rinnassa asti pakahduttavasti on aivan valtava. En uskonutkaan kuinka paljon äitin sydämessä rakkautta voi riittää ei se ainenkaan jakamalla ole vähentynyt. Kirjaan hhieman synnytystarinaa ekaksi taustaa:
- Tilannehan oli se että olin käynyt pelkopolikätilöllä edellisen vauhdikkaan synnytyksen takia ja ohjeistus oli että heti sairaalaan ja ambulanssilla kun alkaa supistelemaan... no jo hyvissä ajoissa päätin etten ambulanssilla mene vaan lähdetään sitten sen verran aikaisemmin matkaa 40 km tai jos nyt niin mahdottomaks supparit menee ni soittaa sitten kaupungista ampparia vastaan.
Pe ja La öinä olin heränny suppareihin jotka alkoi 1-2 aikaa ja loppui 5-6 aikaan ei kovin kivuliaita aika tuskainen jo olin ja luulin että joku on vialla kun vain levossa on supistuksia ja ne loppuvat aina ylös noustessa. Googlettemalla löysin että joku oli kokenut samoja ja synnytys olis sitten siitä parin päivän päästä lähtenyt. Lauantaina olin seesteinen kävin lasten kanssa hiihtämässä ja jotenkin fiilikset oli että synnytys lähenee, oli hyvä olla no ylläri ylläri eihän se autuus tunne jakunut kuin lauantai iltaan ja kamalassa vitutuksessa menin nukkumaan jo puoli yhdeksän kun niin paljon turhautti kun synnytys ei ala. Itkuhan siinä pääsi pää peiton alla...
No sunnuntai aamuun heräsin muutamalla menkkajomotuksella ja miehelleni sanoin että olisikohan tänään se päivä että nyt on uudenlaisia tuntemuksia. Veljeni soitteli miestäni pilkille mutta mieheni sanoi ettei voi oikein lähteä et kun mulla on tuntemuksia ni veljeni toi sitten muun perheensä meille. Olin äidilleni aiemmin maininnu tuntemuksista ja äitini tulikin käymään ja päästi minut mieheni kanssa koirien kanssa lenkille kun olin sanonut miehelleni että käytetään koirat poikkeuksellisesti jo heti aamupäivästä lenkillä normaalisti 4-6 välillä. Sitten laitoin porukalle ruoan seurusteltiin jne. sitten laittelin päiväkahvit ja leipoilin porukalle. Veljeni perhe teki lähtöä vähän vaille kolme ja äitini lähti heidän kyydissä kotiin ja tokaisi ihanan kannustavasti ovella että ei se sieltä taida kyllä syntyä ikinä !!! mie sanoin että kyllä varmaan syntyis jos mie saisin rauhassa olla ja ottaa suituksia vastaan mutta jostain syystä kun palvelin tätä herrasväkeä supitukset pysyi poissa. Väki ulos itse kävin sohvalle tuli supistus ja samakka vessahätä ja paperrin jäi runsaasti verensekaistalimaa no eihän siinä auttanut kuin pakata lasten tavarat huikkasin miehelle mene viemään koirat pissille ja aletaan pikku hiljaa lähteä supistuksia tuli mutta hyvin siedettäviä mietoja suorastaan, äidilleni soitin että nyt tuon lapsset ja nyt me sitten lähdetään. Tämä tapahtui klo 15.00
- 15.45 sairaalassa, kätilö aloitti tutkimalla paikat kun oli sitä vauhtia aiemmin ollut kohdunkaulaa 2-3 cm ja 2 sormelle pehmeästi auki ja verilimaa runsaasti, kätilö kysyi mihin aikaan tuntemukset on alkanu että jos synnytys nyt on käynnissä ni laitetaan se synnytyksen aloitukseksi eli klo 15.00 on merkattu synnytyksen aluksi. Käyrää ajeltiin supistuksia tuli 4 minuutin välein kesto 30 sek. siirryttiin osastolle jotta pystyisimme liikkumaan synnytyssaleilla ei ole henkilökuntaa ja olisimme olleet nakelissa ja kätilö ei ollut ihan vakuuttunut että synnytykseni on käynnissä... 17.00 osastolle aloimme katsomaan ampuma hiihtoa siinä samalla supistuksia tuli tasaisesti ei kovin kipeästi mutta tuntuvasti. Ampumahiihdon jälkeen käytiin mieheni kanssa hieman kävelemässä ja supistukset oli saanut jo vähän potkua. Vieruskaverilta otettiin käyrää ja kätilö oli aiemmin maininnut että miun supistukset on liian lyhyitä siihen että niillä tehoa olisi ni kysyin kuinka pitkiä ne supistukset sitten pitäisi olla että kun minusta nämä on koko aika tuntuvmpia, no kätilö sanoi että otetaan miultakin käyrä ja katsotaan tilanne sitten. Supistuksia piirtyi kahden minuutin välein 30 sekunttia kestäviä käyrä oikein hyvää. Vaavilla kaikki oikein hyvin. Kätilö tutki ja ilmoitti että mennään synnytysssaliin jotta ehditään (kun toivoin jonkinlaista puudutetta kohdunkaulanpuudutteeseen päädyimme yhteisestä suunnitelmasta ) 3-4 cm auki ja todella pehmeää venyttämällä saisi vaikka kuinka auki.
Synnytyssalissa klo 19.00 menin suihkuun se vei supistuksilta kären kokonaan pois.
klo 19.15 lääkäri tutki 5-6 cm auki, puhkaisi kalvot, ilmeni lapsivesivihreää joten lääkäri ei ennen kunnon käyränajoa anna puudutetta. Tovi kalvojen puhkaisun jälkeen alkoi supistukset tuntua kovempina mieheni piti lämpötyynyä alaselälläni joka auttoi. Käyrälle synnytyssalissa ei piirtynyt yhtäkään supistusta, kätilö pyysi sittenb että sanoisin aina milloin alkaa ja loppuu hän kyllä uskoo että minua supistaa !!!
19.43 alettiin kohdunkaulan puudutetta laittamaan ja supistukset alkoi olla jo todella tuntuvia hyppäsin joka supistuksella ylös seisomaan ja varpailleni kamlasti jännitin joka supistuksella tavallaan niin kuin kipua vastaan. Piikki saatiin laitetuksi kun hyvä rako sille katsottiin suppistusten välissä. Toista piikki lääkäri aloitti laittamaan mutta supitukset oli jo niin tuntuvia että oli kamaln vaikea löytää sopivaa rakoa ja siinä vaiheessa ku lääkäri olisi sen laittanut olin 9, 5 cm auki ponnistus vaihe alkoi 19.55 ja siitä se helvetti alkoi...
klo 19.55 ponnistuvaihe, hieman olin ymmälläni kuinka nopeasti tähän oli tultu aikaisemmista synnytyksistä ponnistusvaihe oli se kiva juttu ja nyt se ei ollutkaan paineen tunne oli valtava ja ponnistustarve ei kuitenkaan ollut onnistuin hengittelemällä väistämään ponnistukset ja siinä sitten anteeks pyytelin miten huono olen synnyttäjänä kun en ponnista jne. kätilöt tsemppas tosi paljon. Muutaman ponnistuksen harjoittelin ja tuntui että repiän ja ratkean ja melkein murusenkin sain pahaan pinteeseen kätilöt olivat aivan ihania lopulta tilanne meni niin että jo hieman komentaen kätilö sanoi että nyt on ponnistettava laittoivat koroketta takapuoleni alle ja tarrasin miehestäni ja ponnistin ja ponnistin ja niin vihdoin 20.15 poika oli ulkona. Napanuora kahdesti kaulan ympärillä. Tämä synnytys oli ensimmäinen jossa päästiin mieheni myös minun kipuuni pyysin häneltä apua. Ja niin mieheni pääsi leikkaamaan napanuoran ensimäistä kertaa.
Kaikki meni oikein ihanasti ja sopivalla aikataululla vaikka ihmeissäni olin synnytyksen etenemisestä ja alun kivuttomuudesta.
Vaihe 1. 15-19.55 4h 55 min
Vaihe 2. 20 min
vaihe 3. 5 min
Istukka 825g napanuora 102 cm
Mutta tuo tuhiseva palkinto tuossa sille ei sitten mittoja olekkaan. Tarinaa taisi tulla taas kerrakseen, kotona nyt sitten opetellaan imetystä toinen rinnanpää on jo haavoilla ja sitä koetan säästellä ja hoidella ja vielä toistaiseksi imetys on kivuliasta. Toivon vainettä alku nyt menisi hyvin ni pääsisin itsekkin nauttimaan imetyksestä.
Paljon onnea kaikille jo jakautuneille ja paljon voimia loppu odotukseen vielä odottaville. Joku päivä pureudeun palstan teksteihin paremmin viime päivinää keskittyminen mihinkään on ollu aika heikkoa.
Minnarun& pikku-ukko 6 vrk :heart:
osaako joku neuvoa..
onko avautumisvaiheen kipu jatkuvaa vatsakipua, siis myös supistusten välissä koskee? no, mitäänhän ei vielä ole tapahtunut (40+5,ja sais jo tapahtua!!) mutta aamupäivällä pari tuntia ja iltapäivällä tunti oli kipeitä supistuksia, mutta välillä kyllä koski aika kipeästi mahaan ja selkään myös silloin kun maha ei ollut kova eli ei supistanut.
vauva kyllä liikkuu normaaliin tapaan ja koska kovat kuukautiskivut ynnä muut on karaistanut itseäni siinä määrin, niin siedän suht kovaakin kipua enkä jaksais vaan näytille lähteä sairaalaan ja tulla kohta takas. matkaa kun on edestakaisin 150km.
nyt ei taas supista, eikä koske muutenkaan. aina kun nuo supistelut alkaa niin niiden välissä siis kivut muutenkin, ja sanoisin että sellasta keskivahvaa kuukautiskipua, miten sen kukakin tulkitsee, mutta ihan hengittelemiseen sai keskittyä
onko avautumisvaiheen kipu jatkuvaa vatsakipua, siis myös supistusten välissä koskee? no, mitäänhän ei vielä ole tapahtunut (40+5,ja sais jo tapahtua!!) mutta aamupäivällä pari tuntia ja iltapäivällä tunti oli kipeitä supistuksia, mutta välillä kyllä koski aika kipeästi mahaan ja selkään myös silloin kun maha ei ollut kova eli ei supistanut.
vauva kyllä liikkuu normaaliin tapaan ja koska kovat kuukautiskivut ynnä muut on karaistanut itseäni siinä määrin, niin siedän suht kovaakin kipua enkä jaksais vaan näytille lähteä sairaalaan ja tulla kohta takas. matkaa kun on edestakaisin 150km.
nyt ei taas supista, eikä koske muutenkaan. aina kun nuo supistelut alkaa niin niiden välissä siis kivut muutenkin, ja sanoisin että sellasta keskivahvaa kuukautiskipua, miten sen kukakin tulkitsee, mutta ihan hengittelemiseen sai keskittyä
17.3 klo 19:49 syntyi perheeseemme tyttö mitoin 52cm 4060g ja py 36cm rv 42+1
Äiti on kipeä, mutta onnellinen. Tuossa se nyt nukkuu kainalossa maailman suloisin olento.
Tarinaa vähän myöhemmin, nyt itsekkin aika pihalla tapahtuneesta
Äiti on kipeä, mutta onnellinen. Tuossa se nyt nukkuu kainalossa maailman suloisin olento.
Tarinaa vähän myöhemmin, nyt itsekkin aika pihalla tapahtuneesta
Viimeksi muokattu:
Eilen 17.3. rv 40+1 meille syntyi ihastuttava pieni pojanpallero (3850 g ja 52 cm). Synnytys oli kovin kivulias, ja tyttöoletus muuttuikin siis yllättäen ilmieläväksi pojaksi, mutta heti pojan maailmaan väännettyäni ja pienen ihmeen nähtyäni kaikki tuntui olevan juuri mallillaan ja ihanasti. Tällä hetkellä olo on edelleen onnellisen euforinen ja vauvahöperöinen. Makaan sairaalassa pieni nyytti vierelläni. :heart:
Onnittelut synnyttäneille ja Tsempit odottajille loppuodotukseen ja synnytykseen!
Loretta
Onnittelut synnyttäneille ja Tsempit odottajille loppuodotukseen ja synnytykseen!
Loretta
Päivitänpä, vaikken tänne paljon olekaan kirjoitellut mutta kun kuitenkin listalla olen, että meille syntyi pieni tyttövauva 25.2. 3010 g ja 41 cm. :heart:
Samalla onnittelen kaikkia vauvan saaneita ja toivon kaikille vielä odottaville hyvää vointia!
Terkuin onnellinen syysmama.
Samalla onnittelen kaikkia vauvan saaneita ja toivon kaikille vielä odottaville hyvää vointia!
Terkuin onnellinen syysmama.
Tulenpas taas onnittelemaan kaikkia, jotka vauvan ovat saaneet, Paljon Onnea )
Meidän pimu on jo huomenna 3 viikkoa. Nyt on alkanut masuvaivat vähän vaivaamaan, mutta onneks yöt on mennyt vielä tähän asti suht hyvin...
Päivät on enemmän itkusia, mutta toivottavasti saadaan menee pian ohi..
Nimeä ei ole vielä keksitty, tosin nyt ei olla edes pahemmin sitä mietitty.
Mutta eipä tässä vielä kiire ole, esikoisenkin nimi päätettiin vasta kun pappi tuli vierailulle ristiäisviikolla =)
Jenduka & Typy 3vko
)Meidän pimu on jo huomenna 3 viikkoa. Nyt on alkanut masuvaivat vähän vaivaamaan, mutta onneks yöt on mennyt vielä tähän asti suht hyvin...
Päivät on enemmän itkusia, mutta toivottavasti saadaan menee pian ohi..
Nimeä ei ole vielä keksitty, tosin nyt ei olla edes pahemmin sitä mietitty.
Mutta eipä tässä vielä kiire ole, esikoisenkin nimi päätettiin vasta kun pappi tuli vierailulle ristiäisviikolla =)
Jenduka & Typy 3vko
Oho.. kylläpä tänne taas sadellut paljon ihania vauvauutisia - ISOT ONNITTELUT kaikille uusille tulokkaille siis!! :heart:
Loretta: Osasitteko yhtään olettaa, että voisi olla poika vaikka tyttöä teille ilmeisesti ultrassa lupailtu? Mulle just toi kyseinen tapahtuma nimittäin yks jota jännitän tosi kovasti synnytyksen yhteydessä. Kun meille kahdessa ultrassa nyt sanottu "ilmiselvä tyttö" olisi kauheata jos sieltä tulisikin poika. Meillä kun on kaikki sisustettu ja laitettu tytölle..ja nimikin on vaan tytölle olemassa. Pelkään etten ollenkaan pystyisi ottamaan vastaan poikaa, masentuisin ja kaikki muuttuisi painajaiseksi. Kerro siis toki enemmän omista fiiliksistäsi jos jaksat ja kerkeät.
Täällä tänään 40+0!! Eilen illalla mahassa oli sellainen tunne ja kipuja alapäässä, että ehkäpä neiti haluaisi maailmaan tulla täsmällisesti laskettuna.. mutta tänään herättyäni siellä se iloisesti yhä masussa polskuttaa. Olen kyllä nyt kahtena yönä nähnyt unta just synnytyksestä ja siitä miten vauvanhoito sujuu. Yhtenä yönä näin unta, että vauva vaati päästä imetettäväksi ja itse olin ihan kiukkusena, että miten se voi rintaa vaatia kun ei ole vielä edes syntynytkään.. eli sanoin, että saa valita haluaisko ensiks kuitenkin syntyä - ja sit huomasin, että sehän olikin jo syntynyt! Eli tosi epäloogiset ja hassut unet.
Miten teillä muilla muuten neuvolan kanssa toimitaan vauvan synnyttyä? Tuleeko teille joku kotikäynnille kun lapsi on parin viikon ikäinen? Mulla viimeks neuvolatäti sanoi, että joku neuvolasta tulee tekemään kotikäynnin pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Mä kun olen tällainen perfektionisti alko heti vähän pipoa kiristämään. Siis mä kun en yleensäkkään halua, että kukaan tulee meille käymään jos mä en ole todella hienoksi kämppää laittanut ja leiponut ja ties mitä. Eli toisin sanoen mun pitää ne kaks eka viikkoa siivota ihan hulluna joka päivä. Samalla tuntuu siltä niin kuin haluttais neuvolasta tulla tarkastelemaan kotioloja... eli kävi mielessä sellainenkin, että ehkä tämä ei ole mikään tavallinen käytäntö, vaan koska mun mies ei ole kertaakaan neuvolassa näyttäytynyt halutaan kontrolloida millainen hän on.. ja samalla epäillään millaisissa oloissa vauva on..? Mut ihan siis toivoisin muiden kokemuksia tästä.
Ihanaa sunnuntaita ihan kaikille!!
Loretta: Osasitteko yhtään olettaa, että voisi olla poika vaikka tyttöä teille ilmeisesti ultrassa lupailtu? Mulle just toi kyseinen tapahtuma nimittäin yks jota jännitän tosi kovasti synnytyksen yhteydessä. Kun meille kahdessa ultrassa nyt sanottu "ilmiselvä tyttö" olisi kauheata jos sieltä tulisikin poika. Meillä kun on kaikki sisustettu ja laitettu tytölle..ja nimikin on vaan tytölle olemassa. Pelkään etten ollenkaan pystyisi ottamaan vastaan poikaa, masentuisin ja kaikki muuttuisi painajaiseksi. Kerro siis toki enemmän omista fiiliksistäsi jos jaksat ja kerkeät.
Täällä tänään 40+0!! Eilen illalla mahassa oli sellainen tunne ja kipuja alapäässä, että ehkäpä neiti haluaisi maailmaan tulla täsmällisesti laskettuna.. mutta tänään herättyäni siellä se iloisesti yhä masussa polskuttaa. Olen kyllä nyt kahtena yönä nähnyt unta just synnytyksestä ja siitä miten vauvanhoito sujuu. Yhtenä yönä näin unta, että vauva vaati päästä imetettäväksi ja itse olin ihan kiukkusena, että miten se voi rintaa vaatia kun ei ole vielä edes syntynytkään.. eli sanoin, että saa valita haluaisko ensiks kuitenkin syntyä - ja sit huomasin, että sehän olikin jo syntynyt!
Eli tosi epäloogiset ja hassut unet. Miten teillä muilla muuten neuvolan kanssa toimitaan vauvan synnyttyä? Tuleeko teille joku kotikäynnille kun lapsi on parin viikon ikäinen? Mulla viimeks neuvolatäti sanoi, että joku neuvolasta tulee tekemään kotikäynnin pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Mä kun olen tällainen perfektionisti alko heti vähän pipoa kiristämään. Siis mä kun en yleensäkkään halua, että kukaan tulee meille käymään jos mä en ole todella hienoksi kämppää laittanut ja leiponut ja ties mitä. Eli toisin sanoen mun pitää ne kaks eka viikkoa siivota ihan hulluna joka päivä. Samalla tuntuu siltä niin kuin haluttais neuvolasta tulla tarkastelemaan kotioloja... eli kävi mielessä sellainenkin, että ehkä tämä ei ole mikään tavallinen käytäntö, vaan koska mun mies ei ole kertaakaan neuvolassa näyttäytynyt halutaan kontrolloida millainen hän on.. ja samalla epäillään millaisissa oloissa vauva on..? Mut ihan siis toivoisin muiden kokemuksia tästä.
Ihanaa sunnuntaita ihan kaikille!!
Milani meille tulee huomenna neuvolan th kotikäynnille,tyttö on silloin 9päivää vanha.. ja ei ne tule siis kotia kattomaan,vaan nimenomaan sitä vauvaa.. ja sen takia kotiin jotta ei tarvii uunituoreen vauvan kanssa lähteä ulos ja neuvolaan (onhan kuitenkin vielä lapsivuodeaika) tai jos vaikka itse on kovin kipeä synnytyksen jäljiltä jne.. silloin kun esikoisesta meille tuli th kotiin,niin asuttiin väliaikasesti kalustetussa yksiössä jne,kun odotettiin et saadaan asunto (edellinen meni putkiremppaan).. ei siis todellakaan mitään huolta siitä että ne teidän kotia tulis kyttäämään,ihan vaan tulevat vauvaa katsomaan
sunniee ja tyttö 8pv <3
ja sen takia kotiin jotta ei tarvii uunituoreen vauvan kanssa lähteä ulos ja neuvolaan (onhan kuitenkin vielä lapsivuodeaika) tai jos vaikka itse on kovin kipeä synnytyksen jäljiltä jne.. silloin kun esikoisesta meille tuli th kotiin,niin asuttiin väliaikasesti kalustetussa yksiössä jne,kun odotettiin et saadaan asunto (edellinen meni putkiremppaan).. ei siis todellakaan mitään huolta siitä että ne teidän kotia tulis kyttäämään,ihan vaan tulevat vauvaa katsomaan sunniee ja tyttö 8pv <3
Onnea vauvautuneille:flower:
Omaan napaan sen verran, että...
lapsivedet meni aivan yllättäen 18.45 ja nyt odotellaan suppareita. Itseasiassa niitä alkoi tulla melkein heti, mutta ovat vielä epäsäännöllisiä ja laimeita. Jos mitään ei tapahdu, niin aamulla kasiin mennessä näytille ja sitten katsotaan mitä tehdään. Pitäisi koittaa nukkua, mutta ei taida uni tulla silmään...
Sipsunen & pikkusisko 40+2
Omaan napaan sen verran, että...
lapsivedet meni aivan yllättäen 18.45 ja nyt odotellaan suppareita. Itseasiassa niitä alkoi tulla melkein heti, mutta ovat vielä epäsäännöllisiä ja laimeita. Jos mitään ei tapahdu, niin aamulla kasiin mennessä näytille ja sitten katsotaan mitä tehdään. Pitäisi koittaa nukkua, mutta ei taida uni tulla silmään...
Sipsunen & pikkusisko 40+2
Viimeksi muokattu:
Onnea kaikille vauvan saaneille :heart:
Täälä vielä odotetaan.... Viikkoja 40+5, supistelee, mutta ei kipeästi juuri ollenkaan. Huomenna äitiyspolille aika, katsovat tilanteen ja antavat käynnistysajan. Toisaalta ihan vähän toivoisi, että lapsivettä olisi "vähän", käynnistäisivät synnytyksen todennäköisesti nopeasti... Ei ei! Kun kaikki olisi hyvin. Odottavan aika vaan on tiettävästi.... veemäinen. Ja parempi olisi tietysti, että spontaanisti käynnistyisi, mutta kun ei se edes laskeudu! :headwall:
Katikaish ja Julle 40+5
Täälä vielä odotetaan.... Viikkoja 40+5, supistelee, mutta ei kipeästi juuri ollenkaan. Huomenna äitiyspolille aika, katsovat tilanteen ja antavat käynnistysajan. Toisaalta ihan vähän toivoisi, että lapsivettä olisi "vähän", käynnistäisivät synnytyksen todennäköisesti nopeasti... Ei ei! Kun kaikki olisi hyvin. Odottavan aika vaan on tiettävästi.... veemäinen. Ja parempi olisi tietysti, että spontaanisti käynnistyisi, mutta kun ei se edes laskeudu! :headwall:
Katikaish ja Julle 40+5
--------------------------------------------------------------------------------
Päivitänpä, vaikken tänne paljon olekaan kirjoitellut mutta taustalla ahkerasti lueskellutettä meille syntyi pieni tyttövauva 16.3 klo 04.00 tyttövauva. Pituutta oli 50 cm ja painoa 3,7 kiloa. Vaavi ja äiti voivat erinomaisesti ja nyt opetellaan elämää kotona. Ihanaa
Päivitänpä, vaikken tänne paljon olekaan kirjoitellut mutta taustalla ahkerasti lueskellut
että meille syntyi pieni tyttövauva 16.3 klo 04.00 tyttövauva. Pituutta oli 50 cm ja painoa 3,7 kiloa. Vaavi ja äiti voivat erinomaisesti ja nyt opetellaan elämää kotona. IhanaaOnnittelut taas uusista vauvoista kaikille tasapuolisesti!
Ja hurjasti tsemppiä kaikille vielä odottaville, kalkkiviivoilla ollaan!
Meillä on poika jo reilun 4 viikkoa vanha. Aika kuluu aivan siivillä ja jotenkin on vieläkin sellainen olo ettei tätä voi uskoa todeksi! Me vietettiin ristiäisiä jo eilen. Haluttiin sama pappi joka on ollut meidän molempien rippipappi, vihkinyt meidät, kastanut nyt molemmat pojat ja siunannut äitini hautaan 1.5v sitten. Hän on todella haluttu pappi ja seuraava vapaa "aika" olisi ollut vasta huhtikuun viimeinen päivä, niin päädyttiin siihen että vetästään juhlat alta pois. Kaikenkaikkiaan hyvät juhlat, vieraat oli tyytyväisiä ja poika sai kauniin nimen. J-poika on siis nykyään Jiri! Meillä on sisarusten kanssa kuljenut tuo J kirjain mukana, kaikkiaan 6 J alkuista serkkuPOIKAA!! ollaan saatu aikaseksi! Me ei vaan niitä tyttöjä osata tehdä..
Meillä ilmeisesti D vitamiini aiheuttaa jonkinverran massuvaivoja. Aina tippojen antamisen jälkeen on hiukan levoton, punnaa kakkaa ja kiemurtelee. 3 tippaa olen antanut nyt kohta viikon ja huomenna kysyn kun mennään neuvolaan että miten jatketaan. Muuten on kyllä todella rauhallinen poika (ainakin vielä) ja nukkuu yöt upeasti. 2-3 syöttöä riippuen mihin aikaan on illalla syönyt. Imetys loppui kuin kanan lento, maitoa ei vain tullut enää vaikka päällään olisin seissyt, joten korvikkeella kasvaa. Jännitys tiivistyy mitä on pojan mitat huomenna kun käymme neuvolassa.. 10 päivän ikäisenä painoi 2755g.
Onko kukaan hankkinut/aikasemmin kokeillut Manducaa? Sain siskolta sellaisen lainaan ja kovasti tekisi mieli kokeilla. 3.5kg pitää painoa olla että saa laittaa vauvan siihen, mutta mua jännittää että miten saan ne jalat oikeaan asentoon. Jotenkin tuntuu että ne on tosi harallaan, mutta onko ne kuitenkaan?
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Tea ja Jiri 4vko+3pvää:heart:
Ja hurjasti tsemppiä kaikille vielä odottaville, kalkkiviivoilla ollaan!
Meillä on poika jo reilun 4 viikkoa vanha. Aika kuluu aivan siivillä ja jotenkin on vieläkin sellainen olo ettei tätä voi uskoa todeksi! Me vietettiin ristiäisiä jo eilen. Haluttiin sama pappi joka on ollut meidän molempien rippipappi, vihkinyt meidät, kastanut nyt molemmat pojat ja siunannut äitini hautaan 1.5v sitten. Hän on todella haluttu pappi ja seuraava vapaa "aika" olisi ollut vasta huhtikuun viimeinen päivä, niin päädyttiin siihen että vetästään juhlat alta pois. Kaikenkaikkiaan hyvät juhlat, vieraat oli tyytyväisiä ja poika sai kauniin nimen. J-poika on siis nykyään Jiri! Meillä on sisarusten kanssa kuljenut tuo J kirjain mukana, kaikkiaan 6 J alkuista serkkuPOIKAA!! ollaan saatu aikaseksi!
Me ei vaan niitä tyttöjä osata tehdä.. Meillä ilmeisesti D vitamiini aiheuttaa jonkinverran massuvaivoja. Aina tippojen antamisen jälkeen on hiukan levoton, punnaa kakkaa ja kiemurtelee. 3 tippaa olen antanut nyt kohta viikon ja huomenna kysyn kun mennään neuvolaan että miten jatketaan. Muuten on kyllä todella rauhallinen poika (ainakin vielä) ja nukkuu yöt upeasti. 2-3 syöttöä riippuen mihin aikaan on illalla syönyt. Imetys loppui kuin kanan lento, maitoa ei vain tullut enää vaikka päällään olisin seissyt, joten korvikkeella kasvaa. Jännitys tiivistyy mitä on pojan mitat huomenna kun käymme neuvolassa.. 10 päivän ikäisenä painoi 2755g.
Onko kukaan hankkinut/aikasemmin kokeillut Manducaa? Sain siskolta sellaisen lainaan ja kovasti tekisi mieli kokeilla. 3.5kg pitää painoa olla että saa laittaa vauvan siihen, mutta mua jännittää että miten saan ne jalat oikeaan asentoon. Jotenkin tuntuu että ne on tosi harallaan, mutta onko ne kuitenkaan?
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Tea ja Jiri 4vko+3pvää:heart:
Metta
Onnittelut kaikille nyytin kainaloon saaneille!!
Meidän pieni päätti tulla maailmaan 13.3 (rv 40+3). Ihanan pienen pojan syntymämitat olivat 4004g, 52cm sekä py38cm. Suloinen peikkopoika on valloittanut koko perheen.
Eilen vasta kotiuduttiin, koska poika joutui antibioottikuurille tulehduksen takia. Nyt kaikki kuitenkin hyvin ja kotoilu on mahtavaa. Isosiskot ovat kovin ylpeitä pikkuveljestään.
Synnytys oli suhteellisen nopea, 5,5h, mutta hallittu. Avautumisvaiheessa poika majaili vielä todella ylhäällä ja alkoi laskeutua vasta lapsivesien mentyä 14 minuuttia ennen syntymää. Ponnistusvaiheen pituudeksi on kirjattu 9 minuuttia. Synnytyksestä ilman kivunlievitystä jäi erittäin voimaannuttava ja positiivinen mieli.
Ihania hetkiä nyyttienne kanssa ja hirmuisesti kärsivällisyyttä vielä omaansa odottaville!
T: Metta ja poika 6vrk
Meidän pieni päätti tulla maailmaan 13.3 (rv 40+3). Ihanan pienen pojan syntymämitat olivat 4004g, 52cm sekä py38cm. Suloinen peikkopoika on valloittanut koko perheen.
Eilen vasta kotiuduttiin, koska poika joutui antibioottikuurille tulehduksen takia. Nyt kaikki kuitenkin hyvin ja kotoilu on mahtavaa. Isosiskot ovat kovin ylpeitä pikkuveljestään.
Synnytys oli suhteellisen nopea, 5,5h, mutta hallittu. Avautumisvaiheessa poika majaili vielä todella ylhäällä ja alkoi laskeutua vasta lapsivesien mentyä 14 minuuttia ennen syntymää. Ponnistusvaiheen pituudeksi on kirjattu 9 minuuttia. Synnytyksestä ilman kivunlievitystä jäi erittäin voimaannuttava ja positiivinen mieli.
Ihania hetkiä nyyttienne kanssa ja hirmuisesti kärsivällisyyttä vielä omaansa odottaville!
T: Metta ja poika 6vrk
La 17.3 19.45 syntyi meidän pieni poika mitoin 2950g ja 48cm, rv 39+4:heart:
molemmat voidaan hyvin ja päästiin eilen pois Taysista. Synnytys kesti reilu 12h, laitan myöhemmin synnytys kertomusta.
molemmat voidaan hyvin ja päästiin eilen pois Taysista. Synnytys kesti reilu 12h, laitan myöhemmin synnytys kertomusta.
Meille syntyi poika 14.3, painoa oli 3240g ja pituutta 48.5cm
Synnytys kesti noin 2 ja puol tuntia.
Synnytys kesti noin 2 ja puol tuntia.
*Noniin, odotellaan miestä hakemaan meit tyttöi kotiin niin yritämpä sillä välin rustata vähän muistelmia synnytyksestä.
Tosiaan lauantaille oli varattuna käynnistysaika Hyvinkäälle. Soittelin kello 7 että sopiiko tulla ja noin kello 8 oltiin sitten täällä. (Kaikki ajat on sitten noin aikoja, en ole saanut epikriisiä vielä.)
Kätilö laittoi ensin hetkeksi*käyrälle, johon piirtyi supistuksia joista minulla kuitenkaan ei ollut hajuakaan. Käyrien jälkeen siirryttiin tarkkailuhuoneeseen jossa todettiin tilanteen olevan sama kuin kontrollissa, kohdunsuuta 2cm ulkosuulle auki 1cm .Käynnistäminen aloitettiin laittamalla ballonki. En ollut varautunut siihen kun luulin että aloitetaan vaan niillä cytotekeillä, mutta niitä ei sit laitettu ollenkaan. Ballonki ei sattunut, mutta oli minusta hankala. Onnekseni se ei kerennyt olla paikallaan kuin reilu puolisen tuntia ja sitten tipahti pönttöön pissareissulla samalla tuli limatulppaa ihan reilusti. Kätilö tuli toteamaan että kaula on kadonnut ja ulkosuu 2cm auki. Supistuksista en vieläkään tiennyt mitään. Suureksi yllätykseksi sain siirtyä saliin jossa minulta puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitippa. Lapsivettä tuli kuin saavista kaatamalla. Siis koko sänky lainehti ja meni lakanat vaihtoon. Lääkärikin kasteli itsensä. Vauvalle laitettiin pinni ja olo oli tosi epämiellyttävä kaikkien niiden johtojen ja alati tihkuttavan alapään suhteen. *Ei kipua kuitenkaan vielä tässä vaiheessa (kello taisi olla jotain 11 tienoolla). Tippaa lisäiltiin muutamaan *otteeseen, kunnes loppuviimein säännölliset supistukset merkittiin alkaneeksi klo 15. Kivut ilmaantui kuin tyhjästä, sain ensin lämpöpussin, josta kyllä ei minulle ollut mitään hyötyä, ja sitten siirryin ilokaasuun. Kaasun aiheuttama olo oli yhtä tyhjän kanssa, mutta sen avulla keskityin hengittämään valittamisen sijaan. Noin klo 16*kätilö totesi paikkojen olevan auki 5cm eli ei ihme että oli vähän jomotellut Tilattiin epiduraali jonka odottaminen tuntui ikuisuudelta ja luulin kuolevani. Toimenpiteestä ei ole hajuakaan, mies vaan sanoi minun puhuneen jotain valkoisista enkeleistä, mutta AH se tunne kun puudutus alkoi vaikuttaa ja taivaan portit aukesi!
Olisko kello ollut viiden kun oloni helpottui. Tunsin supistuksia, mutta ne tuntui lähinnä kakkahädältä, ihanaa. Kätilö tuli parin tunnin päästä kyselemään puudutuksen lisä tarpeesta ja olisin tilannut sitä aimo annoksen mutta olinkin auennut täysin. Pieni paniikki iski, että vaikutus ehtii lakata juuri pahimpaan hetkeen, mutta ajoitus taisi olla ihan täydellinen koska vaikka kivut palasikin niin tuntui että niitä vasten oli pakko ponnistaa. Kätilö sanoi että sen kun ponnistelet, mutta sitten kun tuntuu että saan sillä jotain aikaan niin pitää soittaa. Virallinen ponnistusvaihe alkoi sitten 19:30 ja *tyttö syntyi 19:49 eli ponnistus 19min joka kylläkin tuntui kolmelta tunnilta. Ihan käsittämätön tunne kun "hyvin menee" mutta itestä tuntuu että ei mene mihinkään!
Sain tytsyn rinnalle ja sain pidellä sitä siinä heti 1,5h ennen kuin isi pääsi kylvettään. Vastapalkkioks mua tosin parsittiin kasaan lääkärin voimin aivan helvetin monella tikillä ja vertakin meni ihan kiitettävä määrä. Ulostaa en ole pystynyt lauantain jälkeen kun paikat niin liekeissä, aivan hemmetin kamala tunne. Eli jos meikäläiseltä kysytään niin oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun synnytän vaikkakin tämän kyseisen yksilön takia tekisin sen koska vaan uudelleen. En nukkunut yhtään ekana yönä kun ihailin vaan vieressä tuhisevaa nyyttiä. Toinen yökin meni hyvin pitkälti harakoille kun tyttö ilmesesti ilmavaivojen vuoksi huusi äänensä käheeksi. Noh, eilen sain maidon nousemaan ja sen jälkeen onkin vaan nukuttu aina syöttöjen välillä *isänsä perään tuo on ollut alusta asti. Minun vieressä oli alkuun vähän itkuinen (kuulemma haistoi maidon, mutta turhautunut kun piti tehdä töitä), mutta isänsä kun ottaa edes sormesta kiinni niin jo hiljenee. Saattaa vaan tapitella iskää silmät suurena pitkät tovit. Aivan mahtavat fiilikset näistä parista päivästä täällä synnyttäneiden osastolla. Ollaan saatu olla huoneessa ihan kaksistaan ja hoitajat on antaneet meidän rauhassa tutustua toisiimme. Isä on ollut ihan mahtava apu, hyysännyt meitä joka ilta nukkumaan menoon asti. Vaikka minäkään en ole ennen juuri vauvoja hoitanut niin näin vaan on pärjätty.
Kohta kotiin, en malta odottaa vaikka kotona onkin varmasti monin osin hankalampaa näiden tikkien kanssa.
Paljon on taas lisää vauvoja siunaantunut, onnea kovasti kaikille!
Ja muutama epätoivoon vaipunutkin päässyt hommiin, hyvä hyvä! Nyt voin sitten minäkin vahvistaa sen huhun että "ei sinne vielä kukaan ole jäänyt", vaikka pitkältä se 42 viikkoa tuntuikin niin päästiinhän me sit kuitenkin tänne asti
T: Memssi ja pikku tyttö 4vrk
Tosiaan lauantaille oli varattuna käynnistysaika Hyvinkäälle. Soittelin kello 7 että sopiiko tulla ja noin kello 8 oltiin sitten täällä. (Kaikki ajat on sitten noin aikoja, en ole saanut epikriisiä vielä.)
Kätilö laittoi ensin hetkeksi*käyrälle, johon piirtyi supistuksia joista minulla kuitenkaan ei ollut hajuakaan. Käyrien jälkeen siirryttiin tarkkailuhuoneeseen jossa todettiin tilanteen olevan sama kuin kontrollissa, kohdunsuuta 2cm ulkosuulle auki 1cm .Käynnistäminen aloitettiin laittamalla ballonki. En ollut varautunut siihen kun luulin että aloitetaan vaan niillä cytotekeillä, mutta niitä ei sit laitettu ollenkaan. Ballonki ei sattunut, mutta oli minusta hankala. Onnekseni se ei kerennyt olla paikallaan kuin reilu puolisen tuntia ja sitten tipahti pönttöön pissareissulla
samalla tuli limatulppaa ihan reilusti. Kätilö tuli toteamaan että kaula on kadonnut ja ulkosuu 2cm auki. Supistuksista en vieläkään tiennyt mitään. Suureksi yllätykseksi sain siirtyä saliin jossa minulta puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitippa. Lapsivettä tuli kuin saavista kaatamalla. Siis koko sänky lainehti ja meni lakanat vaihtoon. Lääkärikin kasteli itsensä. Vauvalle laitettiin pinni ja olo oli tosi epämiellyttävä kaikkien niiden johtojen ja alati tihkuttavan alapään suhteen. *Ei kipua kuitenkaan vielä tässä vaiheessa (kello taisi olla jotain 11 tienoolla). Tippaa lisäiltiin muutamaan *otteeseen, kunnes loppuviimein säännölliset supistukset merkittiin alkaneeksi klo 15. Kivut ilmaantui kuin tyhjästä, sain ensin lämpöpussin, josta kyllä ei minulle ollut mitään hyötyä, ja sitten siirryin ilokaasuun. Kaasun aiheuttama olo oli yhtä tyhjän kanssa, mutta sen avulla keskityin hengittämään valittamisen sijaan. Noin klo 16*kätilö totesi paikkojen olevan auki 5cm eli ei ihme että oli vähän jomotellut Tilattiin epiduraali jonka odottaminen tuntui ikuisuudelta ja luulin kuolevani. Toimenpiteestä ei ole hajuakaan, mies vaan sanoi minun puhuneen jotain valkoisista enkeleistä, mutta AH se tunne kun puudutus alkoi vaikuttaa ja taivaan portit aukesi!Olisko kello ollut viiden kun oloni helpottui. Tunsin supistuksia, mutta ne tuntui lähinnä kakkahädältä, ihanaa. Kätilö tuli parin tunnin päästä kyselemään puudutuksen lisä tarpeesta ja olisin tilannut sitä aimo annoksen mutta olinkin auennut täysin. Pieni paniikki iski, että vaikutus ehtii lakata juuri pahimpaan hetkeen, mutta ajoitus taisi olla ihan täydellinen koska vaikka kivut palasikin niin tuntui että niitä vasten oli pakko ponnistaa. Kätilö sanoi että sen kun ponnistelet, mutta sitten kun tuntuu että saan sillä jotain aikaan niin pitää soittaa. Virallinen ponnistusvaihe alkoi sitten 19:30 ja *tyttö syntyi 19:49 eli ponnistus 19min joka kylläkin tuntui kolmelta tunnilta. Ihan käsittämätön tunne kun "hyvin menee" mutta itestä tuntuu että ei mene mihinkään!
Sain tytsyn rinnalle ja sain pidellä sitä siinä heti 1,5h ennen kuin isi pääsi kylvettään. Vastapalkkioks mua tosin parsittiin kasaan lääkärin voimin aivan helvetin monella tikillä ja vertakin meni ihan kiitettävä määrä. Ulostaa en ole pystynyt lauantain jälkeen kun paikat niin liekeissä, aivan hemmetin kamala tunne. Eli jos meikäläiseltä kysytään niin oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun synnytän vaikkakin tämän kyseisen yksilön takia tekisin sen koska vaan uudelleen. En nukkunut yhtään ekana yönä kun ihailin vaan vieressä tuhisevaa nyyttiä. Toinen yökin meni hyvin pitkälti harakoille kun tyttö ilmesesti ilmavaivojen vuoksi huusi äänensä käheeksi. Noh, eilen sain maidon nousemaan ja sen jälkeen onkin vaan nukuttu aina syöttöjen välillä
*isänsä perään tuo on ollut alusta asti. Minun vieressä oli alkuun vähän itkuinen (kuulemma haistoi maidon, mutta turhautunut kun piti tehdä töitä), mutta isänsä kun ottaa edes sormesta kiinni niin jo hiljenee. Saattaa vaan tapitella iskää silmät suurena pitkät tovit. Aivan mahtavat fiilikset näistä parista päivästä täällä synnyttäneiden osastolla. Ollaan saatu olla huoneessa ihan kaksistaan ja hoitajat on antaneet meidän rauhassa tutustua toisiimme. Isä on ollut ihan mahtava apu, hyysännyt meitä joka ilta nukkumaan menoon asti. Vaikka minäkään en ole ennen juuri vauvoja hoitanut niin näin vaan on pärjätty.Kohta kotiin, en malta odottaa vaikka kotona onkin varmasti monin osin hankalampaa näiden tikkien kanssa.
Paljon on taas lisää vauvoja siunaantunut, onnea kovasti kaikille!
Ja muutama epätoivoon vaipunutkin päässyt hommiin, hyvä hyvä! Nyt voin sitten minäkin vahvistaa sen huhun että "ei sinne vielä kukaan ole jäänyt", vaikka pitkältä se 42 viikkoa tuntuikin niin päästiinhän me sit kuitenkin tänne asti
T: Memssi ja pikku tyttö 4vrk
POKS 39+0 :wave: !!
Kauhee millä vauhdilla tänne vauvoja nyt syntyy, ite taidan näköjään tuonne huhtikuisiin vauvoihin lukeutua ellei nyt jotain ihmettä tapahdu
Täällä oli neuvola tänään ja kaikki oli hyvin, neuvola hoitaja taas päivitteli että kun masu on viikossa taas laskeutunu niin kovasti ja oli vielä SF kasvanu sentin viikossa :O !
Kuinka pitkiä teidän synnytykset on ollu ?!!
Kauhee millä vauhdilla tänne vauvoja nyt syntyy, ite taidan näköjään tuonne huhtikuisiin vauvoihin lukeutua ellei nyt jotain ihmettä tapahdu
Täällä oli neuvola tänään ja kaikki oli hyvin, neuvola hoitaja taas päivitteli että kun masu on viikossa taas laskeutunu niin kovasti ja oli vielä SF kasvanu sentin viikossa :O !
Kuinka pitkiä teidän synnytykset on ollu
?!!