Larezki Mä varmaan soittaisin sille M:lle
"Moi, mitä kuuluu? Hei tieks, ajattelin vaan, et meille tulee vauva! Vitsi kun odotan, että saadaan tietää kumpi se on". Ja siis ei parasta tietenkin, jos en muuten olis sen kanssa yhteyksissä, vaan puhelu tulis puskista \o/.
Mä yritän täällä olla mässäilemättä ja syödä terveellisesti, mehujäihin olen itselleni antanut luvan. (Disneyn mehujäät on muuten aika NAM)
Raskausarvista sen verran, että vaikka meillä ei ole lapsia, niin mun maha on täynnä arpia. Josain vaiheessa nääs laihdutin 35kg ja sitten siitä tuli osa takas, niin tässä sitä ollaan. Mutta eipä nuo haittaa, niiden kanssa on elettävä ja elämähän niistä näkyy. Eikä tarvi enää stressata tuleeko niitä
Vessassa ravaan minäkin, tämä mun tosi aikainen heräily johtuu juuri siitä. Siinä klo 6 iskee armoton hätä, enkä sitten sen jälkeen saa unta. Olen yrittänyt rytmittää käyntejä jotenkin niin, että se iskisi aiemmin yöllä, mutta ei niin ei. Illalla ei voi jättää vessakäyntiä väliin kun tuntuu, että on koko ajan kaamee hätä
Katjuska-80 Ainakin minä näen keskenmenounia. Ja muutenkin tosi ihmeellisiä unia, jotka tuntuu niin todelta, ettei aamulla tiedä onko oikeasti totta. Viime yönä näin unta, että olen työpaikalla, katson vuorolistaa ja huomaan, että menenkin tänään töihin vasta klo 16 (oikeasti menen klo 10-16). Herätessä sitten hetken aikaa mietitytti, että mitenkäs sinne töihin nyt sitten mennäänkään.
Ja tosi paljon unia tulee nähtyä! Joka yö jotain ja muistankin ne vielä.
eksynyt_enkeli Toivottavasti nuo asiat suttaantuvat... Kamalaa kun kaikki negatiivinen kasautuu, ja sen jälkeen kaikki pienetkin asiat saavat aikaan romahduksen. Ja nämä tunteet tuntuvat triplaantuvan raskaana ollessa.
Vilunen Mulla on ihan päinvastainen ongelma. Mä sit taas puhun. Puhun kaikille. Keskenmenon pelosta, raskaudesta yleensä ja kaikesta. Kenen kanssa nyt hiukankin olen tekemisissä. En osaa pitää mitään sisälläni, muuten tuntuu, että tukehdun. Tyyliä toki muutan, läheisille vakavana ja jollekkin muulle saatan hymyillen heittää, että "noh, eipä sitä nyt vielä varmaks voi sanoa, on niin alussa, että jännittää vielä meneekö kesken".
Mä sain juteltua pomolle siitä, miten musta tuntui, että suhtautuminen oli vähän nuivaa. Olikin väärinkäsitys, hänelle stressiä ja myönsi, että on ehkä jotenkin onnistunut aina purkamaan sitä johonkin juuri silloin, kun minä olen ollut hollilla. Ja sitten minä hormonihuuruissani olen yhdistänyt koko homman raskauteen. Työinto palasi heti erilaisena
Mariaja & Päärynä 7+5