Tervehdys kaikille!
Täällä elelty hiljaiseloa, kun ei omassa voinnissakaan ole mitään erikoista tapahtunut. Pahoinvointia ja yökkäilyä on edelleen päivittäin, mutta se koko päivän kestävä huonovointisuus on hieman laantunut ja syömäänkin pystyn jo normaalisti, eikä tartte parin tunnin välein napostella
Taitaa siis alkaa helpottamaan...
ON: neuvolassa kävin eilen ja kaikki hyvin. Syke masuasukilla 140 ja oli kyllä maailman ihanin ääni kun sydänäänet sain kuulla! :heart: Hieman olin jo huolestunut, kun en liikkeitäkään ole vielä tuntenut
mutta eiköhän ne parin viikon sisään ala jo löytymään. Pientä perhostelua on tuntunut, itseasiassa eilen ekaa kertaa, ja muutaman kerran on tuntunut sellainen kunnon muljahdus parin viikon aikana eli eiköhän liikkeet kohta jo tunnu. =) Verenpaine oli 120/75 eli normi lukemissa mulle ja paino oli noussu vaan 100g viime kerrasta eli oon laihtunut vähän alun kahdesta kilosta... Hempasta kieltäydyin viime kerralla eikä sitä nytkään mittailtu, mutta mulla oli pojastakin alimmillaan 130 hb eli ei laske kovin alas varmaan tästäkään...inhoan hb:ssa sitä neulan pistoa ja vältänkin sitä viimeiseen asti
muuten musta saa ottaa verta niin paljon kuin haluaa ja laittaa epiduraalit ym. mutta tosta en vaan tykkää sit yhtään
Päänsärystä on ollut juttua. Mulla kans välillä esiintyy ja yleensä iltaisin. Luulen kans että tuo juomisen vähyys vaikuttaa siihen, ja jostain luinkin että
älä koskaan kulje hanan ohi juomatta vähän vettä... Tiedä sitten pitääkö paikkaansa, mutta mulla ainakin on nyt loppunut päänsäryt siihen kun olen juonut päivisin enemmän
Synnytyksistä HERKIMMÄT JÄTTÄKÄÄ LUKEMATTA!! ...niin pojasta jäi vähän paha maku suuhun ja siksi hieman epävarmoin mielin olen seuraavasta synnytyksestä, voisi sanoa että vähän pelkäänkin sitä...
Pojasta alkoi kipeästi ja säännöllisesti supistella n. 1,5 vuorokautta jo ennen kuin hän tuli maailmaan. Mulla ehdittiin siis laittaa
petidin piikki (rentouttava ts. ilmeisesti supistuksia hidastava piikki, jotta olisin saanut vähän nukuttua..), joka sai mut oksentamaan ja voimaan vielä huonommin vuorokauden kaurapussien ja suihkussa käyntien jälkeen, joista ei ollut apua kun ei paikat vaan auenneet. Nukkunut en ollut siis kahteen yöhön yhtään ja aika väsynyt olin...
Epiduraalia sain odotella 1,5 tuntia supistusten alkaessa jo erittäin koviksi aamulla (siltikään ei lähtenyt aukeamaan yhtään ja olin jo selkä krampissa supistusten kovetessa ja aivan puhki kaikesta...) ja kun ei lääkäri ehtinyt paikalle ennemmin. Odotellessa vetelin
ilokaasua, josta ei ollut mitään apua, ennemmin vaan sai pään ihan sekaisin ja huonon olon aikaan...epiduraalin vihdoinkin saatuani sain nukuttua puoli tuntia, jonka aikana avautuminen edistyi huimasti. JA
EPIDURAALIN laitto ei sitten tuntunut enää supistelujen jälkeen missään vaan rukoilin jo sen saamista Ja hattua nostan niille, jotka synnyttää ilman kipulääkkeitä!!! Musta vaan ei ollut ainakaan ekassa synnytyksessä siihen, tästä toisesta en tiedä...riippuu siitä kuinka pitkäksi taas venyy...
Synnytys kesti sairaalan mukaan sen
8h20min. Ponnistusvaihe meni nopeasti (22min) ja voimia löytyi pusertaa vauva ulos jollain ihmeen tavalla, vaikka olinkin jo aivan uupunut...keskityin vain siihen että ulos tulisi äkkiä ja kaikki menisi hyvin. Terve poika syntyi, mitä nyt joutui verensokeri seurantaan ja keltaisuuden seurantaan aluksi, mutta kaikki meni lopulta hyvin.
Sori vaan pitkä sepustus ja kiitos niille jotka jaksoivat lukea tämän!
Muita juttuja kommentoin sitten kun aikaa taas riittää...
dogitar ja masuasukki 15+1