Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Maaliskuun lapset 2010
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Sari_80, post: 33566760"]</p><p>Moikka kaikille ja onnittelut muillekin perheenlisäyksestä! Mä en tainnut vielä kirjoittaa mun synnytyskokemusta, joten kopioin tän, jonka olen tuonne muualle kirjoittanut. Älkää ihmetelkö tuota kirjoitusmuotoa, kun olen selittänyt synnyttämättömille hieman noita kuvioita <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Heräsin aamulla 24.3. keskiviikkona klo 06:00, kun Jussi heräsi töihin ja sen herätyskello soi. Samassa mulla tuntui ensimmäinen supistus, joita olin tuntenut maanantaina ja tiistaina muutamaan otteeseen. Eli ei siis vielä mitenkään tuttu olotila. Seuraava supistus tuli 6:20 ja sanoinkin Jussille, että nyt tuntuu taas sitä polttavaa tunnetta mahalla ja alaselässä. Olin tosiaan vasta alkuviikosta lähtien "kärsinyt" jomottavasta ja kipeästä alaselästä, kuten yleensä menkkoja edeltävinä hetkinä on tuntunut. Ja ajattelin, että nää on nyt sitten niitä tuntemuksia, mitä tulee olemaan varmaan vielä sen pari viikkoa, kun paikat alkavat avautumaan.</p><p></p><p></p><p>Edellisenä päivänä neuvolan vessassa oli mennyt se limatulppa, joka suojaa kohdunsuulla kohtua ja sen meneminen on sen merkki, että paikat alkavat nyt avautumaan. Normaalisti limatulpan menosta synnytys tapahtuu 1-10 päivän kuluessa. Tässä vaiheessa oli vaan arvailut siitä, kuinka kauan tosiaan menisi, ennenkuin päästäisiin tositoimiin. Neuvolassakin terkkari sanoi, että varaudu siihen, että saattaa mennä vielä se pari viikkoa.</p><p>No 6:30 lähtien supistuksia tuli 10 minuutin välein. Makasin sängyssä ja kellotin/merkkasin ylös tulevia supistuksia. Lähetin Jussin töihin sen kyselyistä huolimatta ja sanoin, että kattellaan tässä miten nää supistukset tulee ja menee ja jos tarvis, niin voihan aina soittaa sen takas himaan. Joskus supistuksia tulee parinkin tuntia suht tiheään tahtiin ja sitten ne vaan lopahtaa. Siksi ensisynnyttäjillekin sanotaan, että kannattaa olla kotona niin kauan kuin suinkin voi ja tulla synnärille vasta sitten, kun ne supparit tulee 5 minuutin välein tai jos ei vaan pysty enää olemaan kotosalla.</p><p></p><p>No klo 10 mä soitin eka synnärille ja kysyin, että pitäiskö tulla näytille, kun säännöllisiä supistuksia on tullut nyt klo 06:30 lähtien. No kuulemma 10 minuutin välein tulevat supistukset eivät tee vielä mitään tehtävää kohdunsuulla ensisynnyttäjällä. Jahas - ei sitten, mutta mitäs jos en tiedä onko lapsivettä tihkunut? Lapsiveden mentyä tai tihkuttua tulehdusriski aina kasvaa ja ne ottaa synnärillä aina tuon vakavasti. Halusivatkin että tulen sitten ainakin tarkistuttamaan sen, ettei sitä ole tihkunut.</p><p></p><p></p><p>Päästiin synnärille joskus 11 jälkeen ja mentiin huoneeseen, jossa ne mittaa vauvan sykkeitä ja supistuksien tiheyttä. Samalla myös testattiin, ettei sitä lapsivettä ollut mennyt ja onneksi niin. Siinä mittareissa maatessani ruutuun piirtyi aina kivasti käyrää sen mukaan, kun supistus oli tulossa tai menossa. Vuoristorataa mentiin ja osasin aina Jussia varoittaa etukäteen, että nyt tarvittais taas hierojaa alaselälle...</p><p></p><p>Mulla sattui olemaan sellaisia ihania noi supistukset, että ne nousi rakettimaisesti ylös huippuunsa ja oikein vihuliaisesti laskivat hitaasti portaittain alas. Oli vähän vaikea itse sanoa, koska edellinen supistus loppui ja uusi alkoi, ellei niitä olisi nähnyt tuolta käyrältä. Tässä vaiheessa kätilö totesi, että sun supistukset tulevat jo 5-6 minuutin välein, eli ette ole enää tänään lähdössä takas kotiin. Myös sisätutkimuksessa kävi ilmi, että olen sen 2-3 cm auki.</p><p></p><p>Supistukset tulivat nyt hyvää vauhtia 5-6 minuutin välein, joten kätilö antoi meille synnytyshuoneen käyttöömme ja kehoitti meitä menemään kävelylle, jotta synnytyksen edistystä voisi hieman kotikonstein vauhdittaa. Ehdoton takaraja sairaalaan palaamiselle oli klo 14, jolloin katsottaisiin taas käyriltä minun ja vauvan tilanne.</p><p>Käytiin kävelyllä ja kantiinissa syömässä, koska omia eväitä meillä ei ollut sattunut mukaan, vaikka se sairaalakassi olikin otettu onneksi mukaan. Tässä vaiheessa ei ollut mitään hajua siitä kauan tuleva synnytys tulisi kestämään ja koska seuraavan kerran saisi syötävää tai juotavaa. Klo 14 maissa siirryimmekin synnytyshuoneeseen ja sain sairaalan tyylikkään puvun päälleni <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Sitten taas maattiin käyrillä ja seurailtiin supistuksia ja yritettiin rentoutua aina supistusten välillä. Tässä vaiheessa supistukset alkoivat olemaan jo aika napakoita ja kivunlievitysmahdollisuudet alkoivat yllättäen kiinnostamaan. Ensiksi kokeiltiin ihan perus kuumaa suihkua, mutta eipä siellä jaksanut 15 minuuttia kauempaa istuskella, koska tuli kuuma <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Siirryin takaisin sairaalasängylle ja aloitettiin kivunlievitys ilokaasulla. Ilokaasuun olin tutustunut jo tutustumiskäynnillä, joten tiesin, ettei siitä tule huonoa oloa. En vaan oikein osannut naukkailla sitä oikeaan aikaan - juuri ennen supistuksen alkua, jotta se olisi vienyt sitä terävintä kärkeä kivuista pois. No jatkoin kuitenkin sitä naukkailua, koska se tuntui olevan kuitenkin parempi kuin ei mitään!</p><p></p><p>Kello taisi lähentyä neljää, kun en enää jaksanut kipuja ja paikalle pyydettiin anestesialääkäri, jolla on vain valtuudet antaa epiduraali. Voi sitä autuuden tunnetta, kun näkee ruudulta, että nyt supistaa, mutta ei tunne sitä kipua. Epiduraali annettiin, kun olin 5-6 cm auki eli menisi vielä tovi, ennenkuin päästäisiin asiaan. No meni tovi jos toinenkin ja epiduraalin vaikutus lakkasi. Tässä vaiheessa ei enää anneta uutta satsia, sillä se vaan pitkittäisi synnytyksen kulkua ja epiduraali peittää ponnistustuntemukset, joten loppu oli pärjättävä ilokaasulla ja muilla konsteilla.</p><p></p><p>Istuin pallon päällä ja turvauduin ilokaasuun kuin hukkuva oljenkorteen. Jussi sanoi myöhemmin, että sen selkä oli ihan krampissa, koska se piti mua käytännössä pystyssä istumassa siinä pallon päällä, koska kiemurtelin siinä suuntaan ja toiseen. Tarkoitus oli saada myös Jerry laskeutumaan synnytyskanavassa niin alas, että voitaisiin siirtyä seuraavaksi ponnistusvaiheseen. Tätä vaihetta kutsutaan siirtymävaiheeseen, koska siirrytään selkeästi aukiolemisesta (10cm) siihen ponnistusvaiheeseen.</p><p>Ponnistusvaiheessa ne testaa vauvan tarjonnan eli sen, mikä osa päästä ja missä kulmassa se on tulossa synnytyskanavaan. Eka ne eivät millään oikein osanneet sanoa, onko kaveri tulossa takaraivo edellä, kuten paras tapa olisi vai jotenkin muuten. Vauvoilla on tapana vielä tässä vaiheessa pyöriä siellä synnytyskanavan suulla, joten odotimme siinä supistusten vauhdittamina, että oikea osa päästä kääntyisi synnytyskanavaan. Kävi sitten kuitenkin niin, että kaveri päätti tulla maailmaan pää hieman vinossa. Ja koska pää oli synnytyskanavassa vinossa, niin se meinasi sitä, että ponnistaminen tulisi olemaan hieman haasteellisempaa kuin normaalisti, koska pää on tuolloin leveämpi, kuin se että se tulisi suoraan. Tätähän minulle ei tietenkään kerrottu vaan odotimme, että supistukset tulisivat sen verran tiheään ja niin voimakkaina, että voisimme aloittaa ponnistusyritykset.</p><p></p><p>Paikalla kävi välillä lääkäri, joka otti Jerryn päästä verikokeet, koska monitorista näkyi, että Jerryn sykkeet käväisivät välillä tosi alhaalla, mikä meinaisi sitä, että vauva voisi kärsiä hapenpuutteesta. Verikokeista selviisi, että vauva voi hyvin ja se saa tarpeeksi happea, joten jatkoimme siitä mihin jäätiin.</p><p></p><p>Etukäteen olisi ollut hankala sanoa, että mitä tarkoitetaan sillä, että tulee se ponnistamisen tarve. Se on jotain niin outoa, kun on pakottava tarve lykkää sitä kaveria sieltä pihalle <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Puoli tuntia me taidettiin hieman harjoitella sitä ponnistamista ennenkuin siirryttiin virallisesti ponnistusvaiheeseen. Aluksi harjoiteltiin kylkiasennossa, josta sitten siirryin siihen perinteiseen puoli-istuvaan asentoon.</p><p>Koska Jerryn pää oli tosiaan hieman vinossa, niin se ponnistusvaihe kesti kaikkiaan 1,5h, kun normaalisti ensisynnyttäjällä se kestää 30 minuutista 45 minuuttiin. Jos Jussi tai ne kätilöt eivät olisi kannustaneet siinä koko ajan, niin olisin kyllä heittänyt hanskat tiskiin jo aika kauan aikaisemmin. Jos ne Jerryn happiarvot olisivat olleet huonot, niin tässä vaiheessa oltaisiin turvauduttu imukuppiin ja välilihan leikkuuseen, jotta kaveri oltaisiin saatu nopeesti maailmaan. Mutta koska kaikki oli hyvin, niin jouduin sitten ähkimään ja puhkimaan hiki otsalla hieman kauemmin kuin muut. Kaiken lisäksi edettiin 2mm eteen ja 1mm taakse vauhdilla, jonka tunsi kyllä. Onneksi en nähnyt kelloa, koska tuntui, että se pään syntyminen kesti ja kesti ja kesti.</p><p></p><p>Vähän vailla 8 oltiin jo niin lähellä, että kätilö taisi hieman avittaa syntymää painamalla mun mahasta koko painollaan ja niin saatiin pää maailmaan. Siinä vaiheessa oli jo niin kypsä koko tilanteeseen, että rykäisin samalla ponnistus-supistuksella loputkin Jerrystä ulos <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Voi sitä fiilistä, kun kivut lievittyvät ja vauva laitetaan sun mahan päälle ja se huutaa aluksi kuin palosireeni ja kun se tuntee sun sydämen sykkeen, niin se hiljenee samantien <3. Jussi sai leikkaa napanuoran...</p><p></p><p>Jälkeisvaiheessa syntyy tai synnytetään istukka. Äidille annetaan hieman lisää oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia, jotta istukka syntyisi, mutta mun ei meinannut puolenkaan tunnin päästä vielä tapahtua mitään. Koko ajan kätilöt hieman painelivat vatsaa ja nykivät napanuorasta, että se saataisiin ulos. No tulihan se sieltä vihdoin, mutta siinä vaiheessa kohtu ei jaksanutkaan enää supistella eli aloin vuotaa verta solkenaan. Siinä vaiheessa sain jotain lääkitystä ja hässäkkö huoneessa alkoi. Vauva siirrettiin sivuun ja mua lähdettiin viemään toimenpidehuoneeseen, sillä olin menettänyt 2 litraa verta ja vuoto piti saada tyrehtymään.</p><p></p><p>Toimenpidehuoneessa mun ympärillä hääräs 8 eri ihmistä. Vuoto tuli kohdusta, joka ei jaksanut alkuksi supistua kasaan, joten kohta, josta istukka irtosi vuosi verta. Lääkkeet alkoivat tässä vaiheessa onneksi tehoamaan ja vuoto saatiin lopulta tyrehtymään. Lisäksi paikattiin pari repeämää ja kohtu kaavittiin, koska sinne oli jäänyt jotain kalvonpalasia. Verenhukka oli lopulta 2,3 litraa, kun se normaalistu synnytyksessä on jotain 700ml. Tuntui aika hurjalta, kun Jussi jäi sinne synnytyshuoneeseen kaksi Jerryn kanssa ja äiti kärrättiin toimenpiteestä lopulta heräämöön. Pääsin vasta klo 23 huoneeseen, jossa isä ja poika odottivat äitiä, vaikka Jerry oli syntynyt jo klo 20:05. Jäi siis kylvetykset ja muut näkemättä, mutta eipä voi mitään. Heräämössä sain pari pussia verta, koska hemppa laski aika alas verenhukan takia. Olin kuin haamu.</p><p></p><p>Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Terve poika syntyi ja sai 10 pistettä. Vietimme aikaa sairaalassa keskiviikosta lauantaihin ja tänä aikana saimme kullanarvoisia vinkkejä imetyksestä ja vauvanhoidosta. Oli todella outoa ajtella, että olisimme tästä lähtien kolmistaan ja tässä tämä vauva nyt oli, edessämme, jota olin kantanut vatsassa 9 kuukautta. Oli sanoinkuvaamaton tunne nähdä kaverin piirteet ensimmäistä kertaa. Voi sillä on tälläiset varpaat ja voi sillä on tuollainen nenä. Ei voi muuta kuin ihmetellä pientä ihmisalkua.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Sari_80, post: 33566760"] Moikka kaikille ja onnittelut muillekin perheenlisäyksestä! Mä en tainnut vielä kirjoittaa mun synnytyskokemusta, joten kopioin tän, jonka olen tuonne muualle kirjoittanut. Älkää ihmetelkö tuota kirjoitusmuotoa, kun olen selittänyt synnyttämättömille hieman noita kuvioita :) Heräsin aamulla 24.3. keskiviikkona klo 06:00, kun Jussi heräsi töihin ja sen herätyskello soi. Samassa mulla tuntui ensimmäinen supistus, joita olin tuntenut maanantaina ja tiistaina muutamaan otteeseen. Eli ei siis vielä mitenkään tuttu olotila. Seuraava supistus tuli 6:20 ja sanoinkin Jussille, että nyt tuntuu taas sitä polttavaa tunnetta mahalla ja alaselässä. Olin tosiaan vasta alkuviikosta lähtien "kärsinyt" jomottavasta ja kipeästä alaselästä, kuten yleensä menkkoja edeltävinä hetkinä on tuntunut. Ja ajattelin, että nää on nyt sitten niitä tuntemuksia, mitä tulee olemaan varmaan vielä sen pari viikkoa, kun paikat alkavat avautumaan. Edellisenä päivänä neuvolan vessassa oli mennyt se limatulppa, joka suojaa kohdunsuulla kohtua ja sen meneminen on sen merkki, että paikat alkavat nyt avautumaan. Normaalisti limatulpan menosta synnytys tapahtuu 1-10 päivän kuluessa. Tässä vaiheessa oli vaan arvailut siitä, kuinka kauan tosiaan menisi, ennenkuin päästäisiin tositoimiin. Neuvolassakin terkkari sanoi, että varaudu siihen, että saattaa mennä vielä se pari viikkoa. No 6:30 lähtien supistuksia tuli 10 minuutin välein. Makasin sängyssä ja kellotin/merkkasin ylös tulevia supistuksia. Lähetin Jussin töihin sen kyselyistä huolimatta ja sanoin, että kattellaan tässä miten nää supistukset tulee ja menee ja jos tarvis, niin voihan aina soittaa sen takas himaan. Joskus supistuksia tulee parinkin tuntia suht tiheään tahtiin ja sitten ne vaan lopahtaa. Siksi ensisynnyttäjillekin sanotaan, että kannattaa olla kotona niin kauan kuin suinkin voi ja tulla synnärille vasta sitten, kun ne supparit tulee 5 minuutin välein tai jos ei vaan pysty enää olemaan kotosalla. No klo 10 mä soitin eka synnärille ja kysyin, että pitäiskö tulla näytille, kun säännöllisiä supistuksia on tullut nyt klo 06:30 lähtien. No kuulemma 10 minuutin välein tulevat supistukset eivät tee vielä mitään tehtävää kohdunsuulla ensisynnyttäjällä. Jahas - ei sitten, mutta mitäs jos en tiedä onko lapsivettä tihkunut? Lapsiveden mentyä tai tihkuttua tulehdusriski aina kasvaa ja ne ottaa synnärillä aina tuon vakavasti. Halusivatkin että tulen sitten ainakin tarkistuttamaan sen, ettei sitä ole tihkunut. Päästiin synnärille joskus 11 jälkeen ja mentiin huoneeseen, jossa ne mittaa vauvan sykkeitä ja supistuksien tiheyttä. Samalla myös testattiin, ettei sitä lapsivettä ollut mennyt ja onneksi niin. Siinä mittareissa maatessani ruutuun piirtyi aina kivasti käyrää sen mukaan, kun supistus oli tulossa tai menossa. Vuoristorataa mentiin ja osasin aina Jussia varoittaa etukäteen, että nyt tarvittais taas hierojaa alaselälle... Mulla sattui olemaan sellaisia ihania noi supistukset, että ne nousi rakettimaisesti ylös huippuunsa ja oikein vihuliaisesti laskivat hitaasti portaittain alas. Oli vähän vaikea itse sanoa, koska edellinen supistus loppui ja uusi alkoi, ellei niitä olisi nähnyt tuolta käyrältä. Tässä vaiheessa kätilö totesi, että sun supistukset tulevat jo 5-6 minuutin välein, eli ette ole enää tänään lähdössä takas kotiin. Myös sisätutkimuksessa kävi ilmi, että olen sen 2-3 cm auki. Supistukset tulivat nyt hyvää vauhtia 5-6 minuutin välein, joten kätilö antoi meille synnytyshuoneen käyttöömme ja kehoitti meitä menemään kävelylle, jotta synnytyksen edistystä voisi hieman kotikonstein vauhdittaa. Ehdoton takaraja sairaalaan palaamiselle oli klo 14, jolloin katsottaisiin taas käyriltä minun ja vauvan tilanne. Käytiin kävelyllä ja kantiinissa syömässä, koska omia eväitä meillä ei ollut sattunut mukaan, vaikka se sairaalakassi olikin otettu onneksi mukaan. Tässä vaiheessa ei ollut mitään hajua siitä kauan tuleva synnytys tulisi kestämään ja koska seuraavan kerran saisi syötävää tai juotavaa. Klo 14 maissa siirryimmekin synnytyshuoneeseen ja sain sairaalan tyylikkään puvun päälleni :) Sitten taas maattiin käyrillä ja seurailtiin supistuksia ja yritettiin rentoutua aina supistusten välillä. Tässä vaiheessa supistukset alkoivat olemaan jo aika napakoita ja kivunlievitysmahdollisuudet alkoivat yllättäen kiinnostamaan. Ensiksi kokeiltiin ihan perus kuumaa suihkua, mutta eipä siellä jaksanut 15 minuuttia kauempaa istuskella, koska tuli kuuma :D Siirryin takaisin sairaalasängylle ja aloitettiin kivunlievitys ilokaasulla. Ilokaasuun olin tutustunut jo tutustumiskäynnillä, joten tiesin, ettei siitä tule huonoa oloa. En vaan oikein osannut naukkailla sitä oikeaan aikaan - juuri ennen supistuksen alkua, jotta se olisi vienyt sitä terävintä kärkeä kivuista pois. No jatkoin kuitenkin sitä naukkailua, koska se tuntui olevan kuitenkin parempi kuin ei mitään! Kello taisi lähentyä neljää, kun en enää jaksanut kipuja ja paikalle pyydettiin anestesialääkäri, jolla on vain valtuudet antaa epiduraali. Voi sitä autuuden tunnetta, kun näkee ruudulta, että nyt supistaa, mutta ei tunne sitä kipua. Epiduraali annettiin, kun olin 5-6 cm auki eli menisi vielä tovi, ennenkuin päästäisiin asiaan. No meni tovi jos toinenkin ja epiduraalin vaikutus lakkasi. Tässä vaiheessa ei enää anneta uutta satsia, sillä se vaan pitkittäisi synnytyksen kulkua ja epiduraali peittää ponnistustuntemukset, joten loppu oli pärjättävä ilokaasulla ja muilla konsteilla. Istuin pallon päällä ja turvauduin ilokaasuun kuin hukkuva oljenkorteen. Jussi sanoi myöhemmin, että sen selkä oli ihan krampissa, koska se piti mua käytännössä pystyssä istumassa siinä pallon päällä, koska kiemurtelin siinä suuntaan ja toiseen. Tarkoitus oli saada myös Jerry laskeutumaan synnytyskanavassa niin alas, että voitaisiin siirtyä seuraavaksi ponnistusvaiheseen. Tätä vaihetta kutsutaan siirtymävaiheeseen, koska siirrytään selkeästi aukiolemisesta (10cm) siihen ponnistusvaiheeseen. Ponnistusvaiheessa ne testaa vauvan tarjonnan eli sen, mikä osa päästä ja missä kulmassa se on tulossa synnytyskanavaan. Eka ne eivät millään oikein osanneet sanoa, onko kaveri tulossa takaraivo edellä, kuten paras tapa olisi vai jotenkin muuten. Vauvoilla on tapana vielä tässä vaiheessa pyöriä siellä synnytyskanavan suulla, joten odotimme siinä supistusten vauhdittamina, että oikea osa päästä kääntyisi synnytyskanavaan. Kävi sitten kuitenkin niin, että kaveri päätti tulla maailmaan pää hieman vinossa. Ja koska pää oli synnytyskanavassa vinossa, niin se meinasi sitä, että ponnistaminen tulisi olemaan hieman haasteellisempaa kuin normaalisti, koska pää on tuolloin leveämpi, kuin se että se tulisi suoraan. Tätähän minulle ei tietenkään kerrottu vaan odotimme, että supistukset tulisivat sen verran tiheään ja niin voimakkaina, että voisimme aloittaa ponnistusyritykset. Paikalla kävi välillä lääkäri, joka otti Jerryn päästä verikokeet, koska monitorista näkyi, että Jerryn sykkeet käväisivät välillä tosi alhaalla, mikä meinaisi sitä, että vauva voisi kärsiä hapenpuutteesta. Verikokeista selviisi, että vauva voi hyvin ja se saa tarpeeksi happea, joten jatkoimme siitä mihin jäätiin. Etukäteen olisi ollut hankala sanoa, että mitä tarkoitetaan sillä, että tulee se ponnistamisen tarve. Se on jotain niin outoa, kun on pakottava tarve lykkää sitä kaveria sieltä pihalle :) Puoli tuntia me taidettiin hieman harjoitella sitä ponnistamista ennenkuin siirryttiin virallisesti ponnistusvaiheeseen. Aluksi harjoiteltiin kylkiasennossa, josta sitten siirryin siihen perinteiseen puoli-istuvaan asentoon. Koska Jerryn pää oli tosiaan hieman vinossa, niin se ponnistusvaihe kesti kaikkiaan 1,5h, kun normaalisti ensisynnyttäjällä se kestää 30 minuutista 45 minuuttiin. Jos Jussi tai ne kätilöt eivät olisi kannustaneet siinä koko ajan, niin olisin kyllä heittänyt hanskat tiskiin jo aika kauan aikaisemmin. Jos ne Jerryn happiarvot olisivat olleet huonot, niin tässä vaiheessa oltaisiin turvauduttu imukuppiin ja välilihan leikkuuseen, jotta kaveri oltaisiin saatu nopeesti maailmaan. Mutta koska kaikki oli hyvin, niin jouduin sitten ähkimään ja puhkimaan hiki otsalla hieman kauemmin kuin muut. Kaiken lisäksi edettiin 2mm eteen ja 1mm taakse vauhdilla, jonka tunsi kyllä. Onneksi en nähnyt kelloa, koska tuntui, että se pään syntyminen kesti ja kesti ja kesti. Vähän vailla 8 oltiin jo niin lähellä, että kätilö taisi hieman avittaa syntymää painamalla mun mahasta koko painollaan ja niin saatiin pää maailmaan. Siinä vaiheessa oli jo niin kypsä koko tilanteeseen, että rykäisin samalla ponnistus-supistuksella loputkin Jerrystä ulos :) Voi sitä fiilistä, kun kivut lievittyvät ja vauva laitetaan sun mahan päälle ja se huutaa aluksi kuin palosireeni ja kun se tuntee sun sydämen sykkeen, niin se hiljenee samantien <3. Jussi sai leikkaa napanuoran... Jälkeisvaiheessa syntyy tai synnytetään istukka. Äidille annetaan hieman lisää oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia, jotta istukka syntyisi, mutta mun ei meinannut puolenkaan tunnin päästä vielä tapahtua mitään. Koko ajan kätilöt hieman painelivat vatsaa ja nykivät napanuorasta, että se saataisiin ulos. No tulihan se sieltä vihdoin, mutta siinä vaiheessa kohtu ei jaksanutkaan enää supistella eli aloin vuotaa verta solkenaan. Siinä vaiheessa sain jotain lääkitystä ja hässäkkö huoneessa alkoi. Vauva siirrettiin sivuun ja mua lähdettiin viemään toimenpidehuoneeseen, sillä olin menettänyt 2 litraa verta ja vuoto piti saada tyrehtymään. Toimenpidehuoneessa mun ympärillä hääräs 8 eri ihmistä. Vuoto tuli kohdusta, joka ei jaksanut alkuksi supistua kasaan, joten kohta, josta istukka irtosi vuosi verta. Lääkkeet alkoivat tässä vaiheessa onneksi tehoamaan ja vuoto saatiin lopulta tyrehtymään. Lisäksi paikattiin pari repeämää ja kohtu kaavittiin, koska sinne oli jäänyt jotain kalvonpalasia. Verenhukka oli lopulta 2,3 litraa, kun se normaalistu synnytyksessä on jotain 700ml. Tuntui aika hurjalta, kun Jussi jäi sinne synnytyshuoneeseen kaksi Jerryn kanssa ja äiti kärrättiin toimenpiteestä lopulta heräämöön. Pääsin vasta klo 23 huoneeseen, jossa isä ja poika odottivat äitiä, vaikka Jerry oli syntynyt jo klo 20:05. Jäi siis kylvetykset ja muut näkemättä, mutta eipä voi mitään. Heräämössä sain pari pussia verta, koska hemppa laski aika alas verenhukan takia. Olin kuin haamu. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Terve poika syntyi ja sai 10 pistettä. Vietimme aikaa sairaalassa keskiviikosta lauantaihin ja tänä aikana saimme kullanarvoisia vinkkejä imetyksestä ja vauvanhoidosta. Oli todella outoa ajtella, että olisimme tästä lähtien kolmistaan ja tässä tämä vauva nyt oli, edessämme, jota olin kantanut vatsassa 9 kuukautta. Oli sanoinkuvaamaton tunne nähdä kaverin piirteet ensimmäistä kertaa. Voi sillä on tälläiset varpaat ja voi sillä on tuollainen nenä. Ei voi muuta kuin ihmetellä pientä ihmisalkua. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 9 9 4
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Saako lapselle antaa nimeksi Lord?
21 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Anna-Maja Henriksson jätti hallituksen, politiikka ei kelpaa
Eilen 21:27
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Himoverottajat pääministeri (Petteri) Orpo (kok.) ja valtiovarainministeri (Riikka) Purra (ps.) tekevät tällä päätöksellä yksittäisen veronkiristyksen
Eilen 21:02
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Suihkulähde "Women and children" Kiasman edessä, mitä mieltä?
Eilen 20:50
Echo
6 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"Leena Meri ja Lulu Ranne katkaisivat ministeriöidensä yhteydet Prideen – ei saa näkyä edes sometileillä"
Eilen 20:10
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Kilttimies hämillään
Eilen 19:20
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Saakohan kilttimies ostettua glyfosaattia?
Eilen 18:23
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Petteri Orpon ja Riikka Purran oikeistohallitus painoi Suomen päästöt historiallisen alas
Eilen 18:04
vierailija
16 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Haaveena nuori nainen? Miehet haluavat aina nuoren naisen. Vai haluavatko? IL selvitti
Started by vierailija
Sunnuntai klo 21:58
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Not nyt sitten vastuullisessa mediassa syyllistetään kaikkia miehiä Valkeakosken tragediasta
Started by vierailija
Keskiviikko klo 12:31
Luettu: 714
Aihe vapaa
3.
Sukulainen lupasi jouluna että saan tulla heidän mökille en kesäksi viikonlopuksi, no nyt on kesä mutta enpä olekkaan enään tervetullut!
Started by vierailija
Maanantai klo 00:34
Luettu: 621
Aihe vapaa
4.
Suomi sai kyllä Stupista todella hyvän pressan
Started by vierailija
Maanantai klo 20:52
Luettu: 541
Aihe vapaa
5.
"Sanna Marinin hallitusta ylistettiin asiasta, joka oli hirvittävä virhe"
Started by vierailija
Maanantai klo 09:15
Luettu: 527
Aihe vapaa
6.
Sydän särkyy
Started by vierailija
Sunnuntai klo 19:03
Luettu: 526
Aihe vapaa
7.
Mamut ei osaa kakkia sivistysmaissa 😱
Started by vierailija
Maanantai klo 12:25
Luettu: 519
Aihe vapaa
8.
On tää ilmastonmuutos ihanaa
Started by vierailija
Maanantai klo 13:11
Luettu: 513
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Suihkulähde "Women and children" Kiasman edessä, mitä mieltä?
Latest: Johnny Appleseed
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
4.
"Leena Meri ja Lulu Ranne katkaisivat ministeriöidensä yhteydet Prideen – ei saa näkyä edes sometileillä"
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
5.
K/B-komposti
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
6.
Kaikki ei todellakaan kaipaile helteitä!
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
7.
Keski-Euroopassa on tällä hetkellä selvästi tavallista viileämpää
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
8.
Saako lapselle antaa nimeksi Lord?
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Maaliskuun lapset 2010
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu