Maailman huonoin äiti :(

["vieras"]

Meillä on lapset pienellä ikäerolla ja nyt heidän ollessan hieman vanhempia tajuan kuinka huono äiti olen ollut varsinkin esikoiselleni. :'(

Olisi pitänyt tajuta tehdä lapset isommalla ikäerolla tai sitten pitää enemmän huolta omasta jaksamisesta ja hankkia apua. Nyt esikoinen on reipas leikki-ikäinen ja hyvää palautetta saa päivähoidosta, kavereita löytyy ja tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa jne.

Mutta itse mietin miten huono äiti olen hänelle ollut ja miten toisin olisin voinut monessa tilanteessa toimia..Olenko pilannut kaiken vai onko vielä toivoa? Olen tietoisesti pyrkinyt muuttamaan omia toimintamallejani ja mietin paljon kasvatusasioita ja mielestäni paljon on muuttunut parempaan suuntaan..Voi kun voisi palata ajassa taaksepäin.

 

[Nanna85]

Voi kuule oot hyvä äiti lapsilles...

He voi hyvin ja turvallinen koti.. voiko parempaa lapsella tarjota kuin turvaa ja rakkautta.. ?

 

[Äiti vaan]

Samaa olen kokenut esikoiseni kohdalla ja tuntenut huonommuutta. Eka ja toka lapsi on ollut aivan erilaista kuin kolmas ja neljäs. Juuri eilen pienten kanssa ulkoillessani ajattelin, että olisipa se ikä (kun eka ja toka oli ihan pieniä) ja tämä jarki niin kaikki olisi ollut helpompaa.

Monesti olen muutenkin ajatellut esikoisen olevan "harjoittelukappale" monessa asiassa, ikkänkuin puurtaa tietä valmiiksi muiden sisarusten tulla perässään, pääsevät monessa asiassa helpomalla.

 

[Peachie]

Tuskin kukaan pitää itseään täydellisenä äitinä kun asioita jälkeenpäin miettii. Olisitko voinut oikeasti tehdä jotain toisin? Mitä se olisi muuttanut? Tietenkin ajatuksissaan sitä olisi antanut kaikille lapsille rakkautta, hoivaa ja oppikirjamaisen täydelliset rajat 24/7, mutta eihän elämä niin mene.
Jos lapsesi tietää olevansa arvostettu ja rakastettu sekä käyttäytyy muut huomioon ottaen niin en mää sua huonoksi äidiksi menis haukkumaan.

Ja vaikka kaikki ois menny tähän asti ihan päin persettä niin koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua. Omien virheiden myöntäminen ja niiden muuttamiseen pyrkiminen on tärkeintä.

Äiti joka ei tee virheitä ei ole täydellinen äiti. Ratkaisevaa on se, miten virheisiin suhtautuu ja opettaa samalla lapsilleen, että kaikki tekevät virheitä mutta niistä selviää kyllä!

 

[Känk´ränk´äm]

Samat jutut mielessä usein, kun tuntuu, ettei pysty repeemään kaikille. Mut eihän se olekkaan tarkoitus, jokainen kuitenkin saa varmasti oman aikansa ja huomionsa aikanaan. Muistathan myös olla itsellesi armollinen?? - Parempaa ei voi voi lapsi saada, kuin vanhempien läsnäolon ja aikaa. :hug:

 

["aapee"]

Lapset voivat hyvin ja ovat onnellisia molemmat. Mutta itseäni soimaan varmaan ikuisesti että olen esikoista tukistanutkin ja kohdellut liian ankarasti väsyneenä ja tämän pahimman uhman aikana. Menneeseen ei kuitenkaan voi palata valitettavasti. Olisipa sitä aikanaan ollut fiksumpi ja parempi ihminen..

 

[jjjjjq]

Olisi kiva kuulla lisää, millaisia asioita tarkoitat?

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Mun tokalla lapsella oli koliikki ja se huusi päivät. Samalla yritin opettaa päälle 2v potalle. Isompi kakkasi housuunsa ja sitä valui sohvalle ja matolle. Muistan kun väsymyksestä sumentuneena huusin isommalle, vauva itki ja minä itkin. Tavallaan vaadin niin pieneltä aivan liikaa. Tukiverkkoja ei ollut ja olin yksin. Olisi pitänyt vaan hakea apua jostain.. Tuollaisia tilanteita oli aika usein

 

["aapee"]

No just tuollaista että vaadin pieneltä aivan liikaa. Meilläkään ei juuri ollut tukiverkkoja ja en tajunnut pyytää/hankkia apua vaan luulin että kaikesta pitää selvitä yksin. Lisäksi itselläni on rankka perhetausta ja ne mallit mitä sieltä tulevat eivät tosiaan ole mistään parhaasta päästä. Edelleen saan tietoisesti miettiä asioita ja tehdä eri tavalla kuin omat vanhempani..Olen tuttavapiiristäni huomannut että onnellisista perheoloista tulevat ihmiset ottavat äitiyden ja vanhemmuuden paljon rennommin. Nyt yritän vain pyrkiä siihen että omat lapset saisivat paremmat lähtökohdat kuin mitä itse olen saanut..

 

[Nanna85]

Meitsi on teikäläisistä se huonoin... oon viime kuus ollu lastenkaa yhes vaan 1½pvä ku ollu aina vaa töissä.

Repikä siit.. Voitinko nyt huono äiti tittelin??? :stick:

 

[-strawberry-]

jokainen on hyvä äiti omille lapsilleen, muistakaa se!

 

[Peachie]

jokainen on hyvä äiti omille lapsilleen, muistakaa se!

Tuskinpa vaan. On niitä huonoja äitejä.

 

[-strawberry-]

Tuskinpa vaan. On niitä huonoja äitejä.

ehkä, mut sitä rakkautta omaa äitiään kohtaan ei voi kukaan muu korvata

 

[Anatolia]

jokainen on hyvä äiti omille lapsilleen, muistakaa se!

No ei kyllä ole. Mutta se ei sinänsä mitenkään tähän ketjuun liity.

Ap, mennyttä ei voi muuttaa. Ja jos lapsesi on reipas, ihana leikki-ikäinen jolla menee hyvin päivähoidossa jne niin et sinä ole voinut mitään järin suurta haittaa aiheuttaa, vaikka olisitkin ollut väsynyt ja liian ankara!

Esikoisen osa nyt vaan on joskus karumpi, he ehkä joutuvat jo pienenä tekemään enemmän asioita mitä nuoremmat sisaruksena samassa iässä. Toisaalta taas, esikoinen on siinä mielessä etuoikeutettu että saa ekana kasvaa isoksi. Nuorimmaisia joskus pidetään pidempään pikkuisina.

 

[Nanna85]

Tuskinpa vaan. On niitä huonoja äitejä.

Nii no miten määritellään maailman huonoin äiti sitte???

Mä luulin et voitin jo tittelin, vai oliko se voittaja joka synnytti lapsensa kännissä??

 

["jkl"]

ehkä, mut sitä rakkautta omaa äitiään kohtaan ei voi kukaan muu korvata

Ei kaikki rakasta vanhempiaan, lapsiaan, itseään.
Jotkut sanovat, että kukaan ei ole korvaamaton; siihen en ota kantaa.

 

[Joku tyyppi!]

minu äiti on ihan paska kuvitelkaa. Mun äiti on luvannu mulle kaikkee et pääsen kapeen ja kavereitten luo yätä ja tällee niii se ei lupaa mitään niistä miten mieki voisin ikinä päästä mihi8nkään ko on tollanen äiti???