Mä tossa aiemmin pohdin koira-allergiaani ja totesin, että perhe haluaa koiran mutta mä en hirveestikoirista pidä..

[mietiskelijä]

.. jouduin sitten lähteä pois. Luin vaan nyt että mielipide on se, että jos mä en rakasta koiria ni se on lähes koiran rääkkäämistä ottaa sellasta meille. Ja että koira jää mun harteille kuitenkin.


En ole kyllä aatellut asiaa kyllä lainkaan noin. Jos meillä on perheessä yksi aikuinen (joka haluaa koiraa eniten) sekä kolme lasta (9-13v) ni mikä pakko mun on olla superkoiraihminen jos me koira otetaan? Meinaan jos perheessä on neljä ihmistä jakamassa rakkauttaan ni vaikka mä jättäytyisin vähän taka-alalle ni miksi se olisi kuolemaksi?

Onhan se nyt selvä, että jos meidän perheeseen koira tulis ni toki mä sitä ulkoilutan tarvittaessa ja ruokaakin voin antaa, mutta jos esim koira naamaani nuolemassa on YÖK-ajatus, ni siksikö meidän muun perheen pitäisi tyytyä jonkun ehdottamaan porsliinikoiraan?

Se, että en hirveesti välitä koirista ei tarkota sitä, että potkisin tai rääkkäisin niit.

 

[-Jonttu-]

Älä välitä. Ihmisten ajatukset tuntuu aina sumentuvan kun puhutaan eläimistä tai jos joku mainitsee eläinrääkkäyksen.

Jos joku väittää tuota eläinrääkkäykseksi, niin on hyvä ja katsoo uudestaan viimeviikon jakson 45 minuuttia -ohjelmasta. Siinä on teille eläinrääkkäystä.

 

[Etsiväkaksoset]

Ei se nyt eläinrääkkäystä ole, mutta en suostuis ottamaan koiraa jos en sitä itse halua. Noi 9-13v ei sitten lopulta kuitenkaan jaksa kamalan hyvin koirasta vastuuta ottaa, vaikka lupaisivat kuun taivaalta ennen koiran tuloa.

 

[-Jonttu-]

Ei se nyt eläinrääkkäystä ole, mutta en suostuis ottamaan koiraa jos en sitä itse halua. Noi 9-13v ei sitten lopulta kuitenkaan jaksa kamalan hyvin koirasta vastuuta ottaa, vaikka lupaisivat kuun taivaalta ennen koiran tuloa.

Mutta ap:han kirjoitti, että taloudessa on toinen _aikuinen_, joka sitä koiraa eniten haluaa... Siis mikäli jos oikein ymmärsin.