Mä pimahdan kohta... (pelkoasiaa)

[Tyyris Tyllerö]

Nuorimmainen on lähdössä reilun parin viikon päästä ulkomaille isovanhempien kanssa. Ja mulle on iskeny päälle ihan tajuton menettämisen pelko :ashamed: Päässä pyörii ajatuksia, että jos hän ei tulekaan sieltä takas kotiin, jos sattuu jotain, jos kone putoaa jne. Kuopus on ollut viime aikoina ihmeen hellyyden kipeä ja pohtinut paljon kaikkia menneitäkin asioita. Ja minä hullu tietysti heti miettimässä, että onko tää joku etiäinen tao vihje, että pitäs olla laskematta. Että ihan kun hän tekis jotain tilinpäätöstä mun kanssa....

Samoja ajatuksia kävin läpi vajaat pari vuotta sitten esikoisen lähtiessä, mutta en kai näin voimakkaana.

Miten mä autan itseäni eroon näistä ajatuksista? En kohta saa nukuttuakaan enää ja päivät vaellan levottomana, olo on kuristava.

 

[merenneitonen]

:hug:

Sun täytyy vaan uskoa ja luottaa ettei mitään käy...tai olla ajattelmatta asiaa ollenkaan.
Koita saada puhuttua pelko pois jonkun ystävän kanssa.

 

[muppe-78]

Mulla ollut samanlaisia tunteita, kun itsellä oli paniikkihäiriö aika pahimmillaan ja vuorovuosina isommat lapset oli isovanhempien mukana etelänreissussa. Koko ajan se pyöri vaan päässä ja aika meni hitaasti. En kyllä osaa sanoa mikä auttaisi ja mitä pitäs tehdä, aika vaan kuluu vähitellen ja kohta se on ohitse. :hug:

 

[Tyyris Tyllerö]

Pitää yrittää jutella jonkun kanssa joo. Ärsyttää itteänikin, kun iloitsen kumminkin toisen puolesta ja silti pelottaa.