Mä oon niin saatanan vihainen ja vittuuntunut koko ajan!!!!!!!

[Ops]

Varsinkin miehelle enkä tiedä miks. Ei se mitään oo tehny, mua vaan ärsyttää se ihan sikana ja valitettavasti en osaa piilottaa tunteitani ollenkaan!!! Lapsia kohtaan en ole ollenkaan sellainen. Mutta autoillessa ne vihan tunteet tulee taas esiin, mä kiroilen ja vittuunnun ja .... Hirveetä :-( Toisaalta oon äärimmäsien herkkä, itken helposti ja olen empaattinen mutta sit miestäni kohtaan en kykene ollenkaan ( sekä paria työkaverianikin vihaan niin että luissa naksuu!) tulee oikein sellainen oo et vois vaikka vetästä turpaan :-(

 

["sama"]

Nyt kyllä mustuis jonkun naama jos tulis aukomaan...

 

["Alkup"]

[QUOTE="sama";22653232]Nyt kyllä mustuis jonkun naama jos tulis aukomaan...[/QUOTE]

Hirveä tunne, eikö? Sit kun olen yksin tai mies kotoa poissa, ajattelen sitä lämmöllä ja on ehkä vähän ikäväkin mutta samantien kun se astuu ovesta sisään mulla nousee ihan RAIVO joskus sitä kohtaan, en pysty ees moikkaamaan kunnolla kun tekis meili vaan vittuilla. Joskus mä ajattelen kamalia asioita siitä, jopa että se kuolis....

 

[totuus on]

Tunteissa ei ole mitään vikaa mutta kasvakaa aikuisiksi ja opetelkaa kohtaamaan oikein ne tunteenne ja käsittelemään ne niinkuin kaikkia muitakin tunteita.

 

[Chala]

Tuskin olet kuitenkaan aina noin tuntenut, mikä ja missä vaiheessa on muuttunut? Varmastikin jotain tarttis tehrä, ja jos susta tuntuu ettet pysty itse tilanteeseen vaikuttamaan niin suosittelen että otat yhteyttä johonkin ammattimaisempaan auttajaan. Tietääkö mies tunteistasi vai onko teidän välillä näennäisesti kaikki ok?

 

[PAsssdgv]

Tunteissa ei ole mitään vikaa mutta kasvakaa aikuisiksi ja opetelkaa kohtaamaan oikein ne tunteenne ja käsittelemään ne niinkuin kaikkia muitakin tunteita.

No tästähän olikin apua ...

 

["vierailija"]

kun söin synnytksen jälkeen niitä minipillereitä. Rauhotuin kun lopetin.

 

[..]

ootkos raskaana? tuo että miehen prstä alko vituttaa oli mulla tässä raskaudessa yksi yksi ensioireista. ja jatkuu vieläkin rv39

 

[totuus on]

No tästähän olikin apua ...

Kuullostaa meinaan ihan teini-angstilta

 

["äiti"]

Jotenkin ymmärrän sua, mulla on kanssa voimakkaita tunteita. Ovatko ne työkaverit miehiä?
Onko sulla menneisyydessä jotain mikä vois aiheuttaa tuota voimakasta vihan tunnetta?

 

["kohtalotoveri"]

Varsinkin miehelle enkä tiedä miks. Ei se mitään oo tehny, mua vaan ärsyttää se ihan sikana ja valitettavasti en osaa piilottaa tunteitani ollenkaan!!! Lapsia kohtaan en ole ollenkaan sellainen. Mutta autoillessa ne vihan tunteet tulee taas esiin, mä kiroilen ja vittuunnun ja .... Hirveetä :-( Toisaalta oon äärimmäsien herkkä, itken helposti ja olen empaattinen mutta sit miestäni kohtaan en kykene ollenkaan ( sekä paria työkaverianikin vihaan niin että luissa naksuu!) tulee oikein sellainen oo et vois vaikka vetästä turpaan :-(

Tää vois olla mun kirjottama! Ja tätä jatkunut jo PITKÄÄN! Todella, todella inhottavaa... En tiedä mitä tehdä.

 

["nilla"]

Minua ärsyttää mies suunnattomasti silloin, kun en ole saanut itse mitään aikaiseksi tai kaikki mitä teen, tuntuu menevän pieleen. Jotenkin se ärsytys helposti kohdistuu toiseen. Se pitää vaan tajuta, jos on omista ongelmista kyse ja koittaa tehdä niille jotain.

 

["vieras"]

Mulla on just nyt aivan tuollainen olo, mutta se johtuu vaan siitä, että menkat on tulossa. Voin vaan kuvitella, mikä hormonihirviö musta tulee sitten kun onnistun raskautumaan, saati imetysaikana.

 

[Yks samanlainen]

[QUOTE="Alkup";22653299]Hirveä tunne, eikö? Sit kun olen yksin tai mies kotoa poissa, ajattelen sitä lämmöllä ja on ehkä vähän ikäväkin mutta samantien kun se astuu ovesta sisään mulla nousee ihan RAIVO joskus sitä kohtaan, en pysty ees moikkaamaan kunnolla kun tekis meili vaan vittuilla. Joskus mä ajattelen kamalia asioita siitä, jopa että se kuolis....[/QUOTE]

Täällä on ihan samanlaiset fiilikset, enpä tiedä mikä auttais