Mä oon ihan sekaisin näistä uusioperheistä ja uusiosukulaista yms.

[Scarlett O Harava]

Entäs jos jää leskeksi? Ei kai silloinkaan ole oikeus pariutua uudelleen? Pitää elää ilman puolisoa lopun elämää vaikka kuinka tuntisi ittensä onnettomaksi?

 

[vieras]

Entäs jos jää leskeksi? Ei kai silloinkaan ole oikeus pariutua uudelleen? Pitää elää ilman puolisoa lopun elämää vaikka kuinka tuntisi ittensä onnettomaksi?

Miks sä edes kysyt, eihän sua kiinnosta mitä muut ajattelee ja kaikista vähiten sä aiot tehdä niin kuin jotkut väittää että pitäisi tehdä. Niinhän sä aina kirjotat.

Ja siltikin olet aina ottamassa ittees. Vaikkei sua kiinnosta etkä välitä.

Tosi uskottavaa.

 

[Scarlett O Harava]

Entäs jos jää leskeksi? Ei kai silloinkaan ole oikeus pariutua uudelleen? Pitää elää ilman puolisoa lopun elämää vaikka kuinka tuntisi ittensä onnettomaksi?

Miks sä edes kysyt, eihän sua kiinnosta mitä muut ajattelee ja kaikista vähiten sä aiot tehdä niin kuin jotkut väittää että pitäisi tehdä. Niinhän sä aina kirjotat.

Ja siltikin olet aina ottamassa ittees. Vaikkei sua kiinnosta etkä välitä.

Tosi uskottavaa.

Ai, että asioista ei voi sitten keskustella...Okei, aina palstalla oppii uutta. :xmas:

 

[vieras]

Entäs jos jää leskeksi? Ei kai silloinkaan ole oikeus pariutua uudelleen? Pitää elää ilman puolisoa lopun elämää vaikka kuinka tuntisi ittensä onnettomaksi?

Miks sä edes kysyt, eihän sua kiinnosta mitä muut ajattelee ja kaikista vähiten sä aiot tehdä niin kuin jotkut väittää että pitäisi tehdä. Niinhän sä aina kirjotat.

Ja siltikin olet aina ottamassa ittees. Vaikkei sua kiinnosta etkä välitä.

Tosi uskottavaa.

Ai, että asioista ei voi sitten keskustella...Okei, aina palstalla oppii uutta. :xmas:

No keskustelu on kyllä jotain muuta kuin sun jankutus. Monesti sun kanssas yrittänyt keskustella niin sä alat jauhaan niitä sun perinteisiä "menikö sulla ohi" sun muita jonninjoutavuuksia. Sekö on keskustelua? Meillä on asiasta todellakin eri käsitys.

 

[Scarlett O Harava]

Olis kiva saada tähän ketjuun muitakin vastaamaan kuin tuo traumatisoitunut perskyrpänen.

 

[endie]

mä kyllä ymmärrän mitä sä ap tarkoitat =)
mutta varmaan tää asia on sellainen ettei sitä täysin voi käsittää ennenkuin itse sellaiseen "joutuu" .
siinä olet kyllä minusta oikeessa, että perhe- käsitteenä on kyllä laajentunut ja muuttunut. itse ajattelen, että perheessä se tärkein kriteeri on, että siihen kuuluu vähintään se kaks ihmistä.

 

[poikia3]

Kun ihminen rakastuu toiseen ihmiseen, ihan perustavaa laatua oleva tarve, joka perustuu biologiaan, on viettää aikaa tämän kanssa, saada lapsia tämän kanssa. Sillä onko perhettä ollut joskus aiemmin, ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Jos puolisosi on jättänyt sinut, hän samalla tuomitsee sinut elämään yksin, kunnes lapset ovat aikuisia? Jos olet tehnyt yhden virhevalinnan elämässäsi, siitä rangaistaan sinua koko loppu ikäsi.

Onneksi minä olen saanut eron jälkeen kohdata uuden onnen, saada vielä 2 lasta ja elää tasapainoista elämää. Elämää kun eletään juuri tässä ja nyt, eikä laiteta sitä odottamaan. En elä sitten kuin elämää - sillä sitä sitten kuin, ei välttämättä koskaan tule!

Ja eronneella ihmisellä on harvoin aikaa seurustella, ne lapset kun tuppaavat olla siinä mukana enemmän tai vähemmän koko ajan. Miten siis se toinen aikuinen ihminen voisi elämään kuulua?

 

[mä]

vaikka mulle on aivan päivän selvää, ketä nuo kaikki on mun perheessä. Uuden mieheni sululaiset aluksi hämmästelivät, ,että mitäs he nyt ovat mun lapsille?? He ovat herra XXXXX JA ROUVA XXXXX jne. Todellakin tiedän ketkä ovat lasteni sukulaisia eikä heitä tarvitse arvailla??? Sen verran olen laskuissa pysynyt, että tiedän kuka on lapseni saanut alulle!!! Lapseni tietävät myös tasan tarkkaan, ketkä ovat sukua, ketkä ovat ystäviä, tuttavia ym. Kaikki kuuluvat tiiiviisti lasteni elämään....sukulaiset ja ei sukulaiset!

 

[vieras]

Olis kiva saada tähän ketjuun muitakin vastaamaan kuin tuo traumatisoitunut perskyrpänen.

Onkohan tuo se sama idiootti jankkaaja joka aina haukkuu Rukoilijasirkkaa... Älä välitä tosta, ei sen jutuilla ole väliä.

 

[poikia3]

Elämässä voi kyllä olla toinen aikuinen ilman että perustaa uuden perheen tai asuu tämän ihmisen kanssa..

Mutta miksi on väärin haluta asua rakastamansa ihmisen kanssa? Ja miksi on väärin haluta lisää lapsia? Jos on aina halunnut monta lasta, ja jää erossa yksin vaikkei haluaisikaan, niin ex lähdöllään sinetöisi sen ettei toinen voi koskaan kenenkään kanssa saada sellaista perhettä jonka on halunnut??

No sitten olisi ehkä kannattanut panostaa siihen edelliseen suhteeseen..aika harva avioliitto/perhe hajoaa siihen että toinen lähtee ovet paukkuen.

Toi aloitus oli ihan mun mielipide ja mulla oikeus siihen kuten teille on teidän omaanne. Mä lähden nyt saunaan jatkakaa te uusonneanne.

Tiedätkö, että vaikka kuinka siihen parisuhteeseen panostat, puolisosi voi päättää toisin. Joku kaunis päivä, voi postilaatikosta löytyä kirje, josta selviää, että puolisosi on hakenut eroa. Mulle kävi niin, että puoliso ei puhunut sanaakaan häntä vaivanneista asioista, hakeutui vai toiseen suhteeseen, jonka olemassa olon vaistosin heti. Vasta kun nostin puolison seinälle, hän tunnusti asian. Ja ilmoitti vielä, että kuvitteli voivansa pitää meidät molemmat. Kaiken huipuksi pystyi vielä yrittämään lastakin kanssani. Minä olisin halunnut yrittää hoitaa suhteemme kuntoon, olihan takana 15 yhteistä vuotta. Tämä ei sopinut herralle.

Sinun mielestäsi minun olisi siis pitänyt viettää loppuelämäni yksin?

 

[kukin tyylillään]

Kun ihminen rakastuu toiseen ihmiseen, ihan perustavaa laatua oleva tarve, joka perustuu biologiaan, on viettää aikaa tämän kanssa, saada lapsia tämän kanssa. Sillä onko perhettä ollut joskus aiemmin, ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Jos puolisosi on jättänyt sinut, hän samalla tuomitsee sinut elämään yksin, kunnes lapset ovat aikuisia? Jos olet tehnyt yhden virhevalinnan elämässäsi, siitä rangaistaan sinua koko loppu ikäsi.

Onneksi minä olen saanut eron jälkeen kohdata uuden onnen, saada vielä 2 lasta ja elää tasapainoista elämää. Elämää kun eletään juuri tässä ja nyt, eikä laiteta sitä odottamaan. En elä sitten kuin elämää - sillä sitä sitten kuin, ei välttämättä koskaan tule!

Ja eronneella ihmisellä on harvoin aikaa seurustella, ne lapset kun tuppaavat olla siinä mukana enemmän tai vähemmän koko ajan. Miten siis se toinen aikuinen ihminen voisi elämään kuulua?

Ai kun ei ole aikaa seurustella niin muutetaan heti yhteen?
On kyllä miehiä mulla ollut näinä vuosina ja vakipanoja mutta olen hoidellut ne silloin kun kuopus vaikka kaverilla tai isoilla sisaruksilla. Muuten voivat meillä kylässä käydä nuorenkin aikaan mutta asumaan en ala enkä isäpuolia tekee.

 

[Scarlett O Harava]

Mä en ainakaan kovin helposti lähde miestä esittelemään likalle. Mulla on nyt menossa neljäs seurustelusuhde sen jälkeen kun olen eronnut likan isästä ja näistä miehistä kaksi olen likalle esitellyt. Kaksi suhteista kesti vähän vajaa 2kk ja yksi kesti sitten vähän pidempään. Nykyinen on nyt kestäny kolmisen viikkoa enkä ole vielä aikeissa likkaa esitellä miehelle. Tapaamiset järkätään niin, että likka ei ole mulla.

 

[muhvi]

Kaksi koiraa ja nakkipaketti

 

[Cassyput]

Kaksi koiraa ja nakkipaketti

Muakin huvitti tuo.

Itsekään en pidä uusperhekuvioita ideaalina, mutta kun ei maailma ole täydellinen.

 

[Niin]

Minäkin olen yksi näistä onnellisista uusperheen äideistä. En ikimaailmassa antais pois yhtäkään lapsistani, 4 ihanaa lapsukaista olen tähän maailmaan synnyttänyt, 3 heistä "vierailee" jokatoinen vkl isänsä kodissa, joka siis heille on toinen koti. Yhden isän kanssa ollaan onnellisesti naimisissa. Miehen vanhemmat jotka siis ovat kuopuksen isovanhempia, on meidän kaikille lapsille mummula. Onneks minun ympärilläni on vaan pelkästään ymmärtäväisiä ja rakastavia ihmisiä, joille ei verisiteet ole kaiken pohja. :heart:

Onnea vaan ihan jokaisen elämään, on siinä sitten ydintä tai uusiomateriaalia. =)