A
anu
Vieras
hävettää sanoa kun on terveet lapset mutta olen väsynyt.en lapsiin vaan yksin oloon.olen lasten 3n kanssa päivät.puistoon emme ole päässet nuorimman synnyttyä kun en yksinkertaisesti ole onnistunut saamaan porukkaa kasaan ennen 12:sta.teen illalla ruuat valmiiksi joo ja jopa puuro on mitotettu kattilassa.silti aamut vauva 2kk on tissillä.maitoa tulee liikaa ja joudun lypsää ennen ulos menoa ja ja kaikki vaan on vaikeaa.puistoon päästään on se tyhjä niin kuin mun olo.isä auttaa
kyllä lasten kanssa mutta ei paljoa mulle puhu.tiuskii ei puhu mitään tavallisia arjen asioita.en enään osaa sanoa hälle mitään kun en tiedä onko sanomiseni järkevää tai tarpeellista tai onko oikea aika puhua.
Ollaan oltu anoppilassa joulu.olen vauvan kanssa saanut olla kahdestaan kun mummo tekee ruuat ja hoitaa lapsia .hävettää valittaa täysihoidosta mutta nämä 5pv jotka olen ollut pienessä huoneessa vauvan kanssa välillä kutoen,käynyt syömässä, jutteleen vähän anopille sai mut ahdistuun.mulla ei todellakaan ole ystäviä kavereita yms.ketään ei soita ja ketään ei vastannut joulutoivotuksiin.olen kylläki tylsää seuraa.en jaksa puhua en keskittyä enkä edes muista satunnaisesti jonkun kanssa jutelleena mistä puhuimme.
En harrasta mitään varsinkaan nyt kun vauva syö vain tissiä vaikka pulloa tarjoan
oikeasti haluan sanoa että elämä on loppunut minun kohdalta.lapset tehty pärjää mummon yms kanssa.tarvitsevat mua mutta en näe itsellä tulevaisuutta.mitä teen elämällä? Mikä on intohimoni?mitä järkeä tässä on? Kuolemme joskus ja kaikki loppuu.
kyllä lasten kanssa mutta ei paljoa mulle puhu.tiuskii ei puhu mitään tavallisia arjen asioita.en enään osaa sanoa hälle mitään kun en tiedä onko sanomiseni järkevää tai tarpeellista tai onko oikea aika puhua.
Ollaan oltu anoppilassa joulu.olen vauvan kanssa saanut olla kahdestaan kun mummo tekee ruuat ja hoitaa lapsia .hävettää valittaa täysihoidosta mutta nämä 5pv jotka olen ollut pienessä huoneessa vauvan kanssa välillä kutoen,käynyt syömässä, jutteleen vähän anopille sai mut ahdistuun.mulla ei todellakaan ole ystäviä kavereita yms.ketään ei soita ja ketään ei vastannut joulutoivotuksiin.olen kylläki tylsää seuraa.en jaksa puhua en keskittyä enkä edes muista satunnaisesti jonkun kanssa jutelleena mistä puhuimme.
En harrasta mitään varsinkaan nyt kun vauva syö vain tissiä vaikka pulloa tarjoan
oikeasti haluan sanoa että elämä on loppunut minun kohdalta.lapset tehty pärjää mummon yms kanssa.tarvitsevat mua mutta en näe itsellä tulevaisuutta.mitä teen elämällä? Mikä on intohimoni?mitä järkeä tässä on? Kuolemme joskus ja kaikki loppuu.
