Pikkujätkä 5v ei sano R ollenkaan ja S on pehmeä. Kesällä käytiin puheterapeutilla ja hän pyysi soittamaan syyskuun lopussa että palataan asiaan, mukaan antoi paksun nivaskan harjoituksia joita pitäisi tehdä joka päivä.
Mutta ei toi poika suostu mun kanssa tekeen yhtäkään harjoitusta, ei vaikka yrittäisin vaivihkaa.
Nyt sitten eilen poitsu oli vessassa ja mä kuulin kun se teki harjoitusta siellä yksin (salaa?), mitä ilmeisimmin siis käynyt erityisopettajan luona eskarin aikana. Äiti ei siis kelpaa avuksi, mutta vieraan kanssa tekee niitä harjoituksia sitten kotonakin.
Mutta ei toi poika suostu mun kanssa tekeen yhtäkään harjoitusta, ei vaikka yrittäisin vaivihkaa.
Nyt sitten eilen poitsu oli vessassa ja mä kuulin kun se teki harjoitusta siellä yksin (salaa?), mitä ilmeisimmin siis käynyt erityisopettajan luona eskarin aikana. Äiti ei siis kelpaa avuksi, mutta vieraan kanssa tekee niitä harjoituksia sitten kotonakin.
. Omassa psykologin työsäni törmään samaan ilmiöön. Minulta monet jutut menevät perille, mutta välttämättä eivät ole menneet omilta vanhemmilta (ja siis ihan mukavia, ns. kunnon vanhempia ovat). Kai lapsi sitten jotenkin vaistoaa, että nyt on kyse ulkopuolisesta ammattihenkilöstä ja että myös jotain odotetaan. Se, että saa käydä jonkun luona esim. sen 45min ja se joku keskittyy juuri tähän lapseen, on lapselle palkitsevaa. Äiti on se tuttu ja turvallinen, kaikkein tärkein isän kanssa, mutta juuri se, jolle myös eniten protestoidaan 
. Hyvä, että lapsi harjoittelee, vaikka sitten vessassa...