J
jadal
Vieras
Olen katsonut viime aikoina peiliin vähän tarkemmin, ja nainen, joka sieltä katsoo takaisin, ei ole sellainen mitä toivoisin.
Se nainen on kyllä ystävällinen ja rehellinen, huolehtii siitä, että lapsilla on unta, ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Mutta. Se nainen ei hallitse ajan käyttöä lainkaan, hän ei osaa yksin luoda säännöllistä rytmiä, ja on muutenkin saamaton. Hän ei osaa toimia omien suunnitelmiensa mukaan, vaan aikataulut venyvät, ja tehtävät jäävät puolitiehen. Tehokkuus ja tuo nainen eivät mahdu samaan lauseeseen.
Itsekuria tuo nainen ei omista vaan sortuu aina uudelleen samoihin virheisiin.
Hän ei ole niin vahva, että osaisi pitää kunnolla kiinni omista mielipiteistään ja taistelisi niiden puolesta, vaan taipuu muiden tahtoon ja menee liian usein siitä mistä aita on matalin. Hänellä on aivan liian lyhyt pinna, eikä osaa ottaa pettymyksiä vastaan.
Aika ajoin, tuo nainen skarppaa ja saa kaiken sujumaan, ja saa hirveästi aikaan lyhyessä ajassa, mutta lopulta taas kaikki leviää käsiin.
Edes niitä asioita, mitkä hänelle tuovat iloa, hän ei saa tehtyä. Se nainen rakasti ennen piirtämistä, runojen kirjoittamista ja kynttilän valoa, edes noita pieniä asioita hän ei saa tehtyä, vaan aina siirtää kaiken tuonnemmaksi.
Hän tietää itsekin missä on vika, mutta ei vaan osaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ehdä muutoksesta pysyvää, ja hetkittäin hänen tekee mieli luovuttaa ja antaa kaiken vain olla, sotkun levitä, mutta kuitenkin, tietää, ettei siitä ole hyötyä, vaan jatkaa taas. Vaikka se välillä niin hyödyttömältä tuntuukin.
Vähän piti ajatuksia purkaa, en tiedä saako tosta mitään selvää, mutta tärkeintä, että mä sain johonkin jakaa nää mietteet...
Se nainen on kyllä ystävällinen ja rehellinen, huolehtii siitä, että lapsilla on unta, ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Mutta. Se nainen ei hallitse ajan käyttöä lainkaan, hän ei osaa yksin luoda säännöllistä rytmiä, ja on muutenkin saamaton. Hän ei osaa toimia omien suunnitelmiensa mukaan, vaan aikataulut venyvät, ja tehtävät jäävät puolitiehen. Tehokkuus ja tuo nainen eivät mahdu samaan lauseeseen.
Itsekuria tuo nainen ei omista vaan sortuu aina uudelleen samoihin virheisiin.
Hän ei ole niin vahva, että osaisi pitää kunnolla kiinni omista mielipiteistään ja taistelisi niiden puolesta, vaan taipuu muiden tahtoon ja menee liian usein siitä mistä aita on matalin. Hänellä on aivan liian lyhyt pinna, eikä osaa ottaa pettymyksiä vastaan.
Aika ajoin, tuo nainen skarppaa ja saa kaiken sujumaan, ja saa hirveästi aikaan lyhyessä ajassa, mutta lopulta taas kaikki leviää käsiin.
Edes niitä asioita, mitkä hänelle tuovat iloa, hän ei saa tehtyä. Se nainen rakasti ennen piirtämistä, runojen kirjoittamista ja kynttilän valoa, edes noita pieniä asioita hän ei saa tehtyä, vaan aina siirtää kaiken tuonnemmaksi.
Hän tietää itsekin missä on vika, mutta ei vaan osaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ehdä muutoksesta pysyvää, ja hetkittäin hänen tekee mieli luovuttaa ja antaa kaiken vain olla, sotkun levitä, mutta kuitenkin, tietää, ettei siitä ole hyötyä, vaan jatkaa taas. Vaikka se välillä niin hyödyttömältä tuntuukin.
Vähän piti ajatuksia purkaa, en tiedä saako tosta mitään selvää, mutta tärkeintä, että mä sain johonkin jakaa nää mietteet...
ja onhan tää koneella istuminen mun "omaa aikaa", itseasiassa mun lähes ainoa sosiaalinen kontakti 
