mä olen ruvennu näkemään unia mun kuolleesta isästä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jybis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

jybis

Aktiivinen jäsen
18.12.2006
9 237
0
36
hitsi,nyt kolmas yö peräkkäin kun näen isästä unta,ja tän ekan unen jälkeen mun unirytmi meni ihan sekasin.
ensimmäisessä unessa istuttiin saman pöydän ääressä ja isä nousi halaamaan mua,sillä oli mustat kynnet ja painautumia pitkin kroppaa ihossa.se halas mua tiukasti ja sanoi heihei,sitten käveli pois.
toka uni oli samantyyppinen mutta tää viimesin (juuri hetki sitten heräsin) jäi kaivelemaan.
unessa istuttiin sohvalla ja juteltiin,tunsin isän pitävän musta kovasti kiinni vaikka istui toisella puolella sohvaa ja oudointa oli se että tajsin isäni kuolleen vaikka hän istui siinä.

isän kuolemasta on kohta 4kuukautta ja nyt vasta alkanu nää unet,ne pistää mut ihan sekasin.kai tää on sitä toipumista??
 
Iso rutistus sinne! Ihan samalla tavalla jätin hyvästejä äidilleni aikoinaan, sekä rakkaalle ystävälle, joka teki itsarin. Tulivat uniin hyvästelemään. Äiti useasti, ja osa oli liki painajaisia.... Kuuluu surutyöhön, töstät sisälläsi, että poismeno on totta ja lopullista. Voi sua, voimaa sinne! Aika auttaa, niin se on.
 
:hug: Minä myös näin usein isästäni unta. Tajusin niissä unissa, että isä oli kuollut, vaikka hän selvästi oli meidän kanssa... ihan sekavia unia joskus ja joskus taas oli tosi hyvä mieli kun oli isän edes unessa nähnyt.
Nyt isän kuolemasta tulee 8kk enkä ole vähään aikaan unta nähnyt.
 
puhuin neuvolassa aikasemmin isän kuolemasta niinse neuvolatäti vaan hymähti jotain ympäripyöreetä..mies on huomannu että oon tosi äree ja kiukkunen eikä vauvan yöheräilyt ja vaatimukset helpota sitä yhtään..

hyvä kuulla että unet on "normaali" juttu :xmas: etten oo ihan sekoomassa..ihme vainoharhoja on tullu,en uskalla kattoo aina peilistä itteeni,tai en uskalla käydä parvekkeella tupakalla kun on pimeetä..luulen että joku seisoo tuolla kalliolla.
*huokailee hulluuttaan*
 
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
..ihme vainoharhoja on tullu,en uskalla kattoo aina peilistä itteeni,tai en uskalla käydä parvekkeella tupakalla kun on pimeetä..luulen että joku seisoo tuolla kalliolla.
*huokailee hulluuttaan*

Varmaan olet rasittunut, surullinen kun iso turvaelementti poistui elämästäsi. Sitä jää vähän niinkun tuuliajolle, ei luota itseensä tai mikä pahempaa: pelkää, ettei luota, jos ymmärrät? Ihanaa, että teillä on vauva, se kanavoi asiat ja arjen kohdalleen...
 
mä näen usein unta mun mummusta, ollut kuolleena yli 10vuotta.. aina niissä eletään "tätä päivää" ja kenellekkään ei saa kertoa että hän on onkin elossa.. kyllä herättyä jää "paha olo"..
 

Yhteistyössä