Mä olen niin yksin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "suru"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"suru"

Vieras
Kaksi ihanaa lasta kyllä,joiden kautta elän kaikella lailla,se on elämässäni iso Rakkaus.
Onhan mulla rakkaat vanhemmat,mutta isäni syöpäsairas,en halua kuormittaa heitä.
Onhan mulla rakas pikkusisko,en vain halua häntäkään kuormittaa kun hänellä työ ja harrastus ja mies kiireitä.
Olen eronnut lasteni isästä vajaa vuosi sitten...
Lapsuuden ystäväni ovat maailmalla joista joskus harvoin kuulen.
Itselläni erityislapsi,joka valitettavasti pudottanut matkalla muutamat "ystävät" ...
Silloin kun tuntuu että seinät kaatuu päälle,kaipaa edes yhtä ihanaa ystävää jolle soittaa...
Eli,te joilla läheisiä ja ystäviä,nauttikaa heitä ja pitäkää arvossa.
 
En oikein osaa sanoa kuin voimia! Oletko saanut minkäänlaista vertaistukea erityislapsesi vuoksi, ajattelin vaan josko sieltä olisi löytynyt oikeanhenkisiä ystäviä...
 
Mullakaan ei ole kuin nämä nettipalstat. Ei ole oikeastaan koskaan ollut ystäviä, joten onhan siihen tottunut, ja enää en edes jaksaisi yrittää rakentaa mitään tai luottaa ihmisiin.
Joskus toki hassua ajatella että mä olen aivan yksin, kun miestäkään ei ole, vanhemmat kuolleet ja sisarusten kanssa en juuri ole tekemisissä.
 
Missä ihmeen tynnyrissä te naiset oikein elätte?!? Eikö teillä ole mitään harrastuksia? Lastenhoitajan saa palkattua JOS haluaa (laittaa vaikka ilmotuksen kaupan seinälle).Sit vaan vaikka jumpparyhmään, maalauskurssille.. ihan mitä vaan. Ja aivan salettiin alkaa tulla tehneeksi tuttavuuksia:) Ryhtiä, iloisuutta, avoimuutta ja reipasta mieltä! Muistatteko kun lapsena sitä vaan meni muiden mukaan ja sanoi :"Moi, minä olen "Minna", leikitäänkö? Ei se ole yhtään erilaista näin aikuisena;)
 
Et ole ainoa yksinäinen. Ex-miehen vuoksi menetin ystävät ja takaisin en saanut, kohta kaksi vuotta jo olen elellyt ilman ystäviä, yksin lasteni kanssa. Joskus käydään mummolassa, siinäpä se.
 
[QUOTE="vieras";28442212]Missä ihmeen tynnyrissä te naiset oikein elätte?!? Eikö teillä ole mitään harrastuksia? Lastenhoitajan saa palkattua JOS haluaa (laittaa vaikka ilmotuksen kaupan seinälle).Sit vaan vaikka jumpparyhmään, maalauskurssille.. ihan mitä vaan. Ja aivan salettiin alkaa tulla tehneeksi tuttavuuksia:) Ryhtiä, iloisuutta, avoimuutta ja reipasta mieltä! Muistatteko kun lapsena sitä vaan meni muiden mukaan ja sanoi :"Moi, minä olen "Minna", leikitäänkö? Ei se ole yhtään erilaista näin aikuisena;)[/QUOTE]

Kyllä minä ainakin harrastan - mutta en mä niistä mitään ystäviä oo saanut. Toki tuttuja on, mut ne on eri asia kuin ystävät. T. Se yksi yksinäinen
 
[QUOTE="vieras";28442262]Kyllä minä ainakin harrastan - mutta en mä niistä mitään ystäviä oo saanut. Toki tuttuja on, mut ne on eri asia kuin ystävät. T. Se yksi yksinäinen[/QUOTE]

Juuri näin täälläkin.
 
Ei oo ketään mullakaan, ainut kenen kanssa kommunikoin on ex-mies ja lapset jotka nekään ei just mitään kuuntele. Omaa äitiä ei mun olemassaolo kiinnosta, ei ketään muutakaan.
 
[QUOTE="vieras";28442212]Missä ihmeen tynnyrissä te naiset oikein elätte?!? Eikö teillä ole mitään harrastuksia? Lastenhoitajan saa palkattua JOS haluaa (laittaa vaikka ilmotuksen kaupan seinälle).Sit vaan vaikka jumpparyhmään, maalauskurssille.. ihan mitä vaan. Ja aivan salettiin alkaa tulla tehneeksi tuttavuuksia:) Ryhtiä, iloisuutta, avoimuutta ja reipasta mieltä! Muistatteko kun lapsena sitä vaan meni muiden mukaan ja sanoi :"Moi, minä olen "Minna", leikitäänkö? Ei se ole yhtään erilaista näin aikuisena;)[/QUOTE]
mä totisesti muistan. Joskus joku yksinäinen saattoi leikkiä, mutta heti kun se sai toisen kaverin, sai minna mennä.
Mussa on joku juttu miksi musta ei vaan koskaan pidetä tarpeeksi.
Ei ole pienellä paikkakunnalla noita ryhmäharrastuksia, tosin minä en sellaisiin jaksaisi mennäkään, ja tosiaan vaikka siellä ihmisten kanssa juttua riittäisikin, niin koskaan niistä ei mitään harrastuksen ulkopuolisia ystävyyksiä tule.
 
Ehkä teidän "mää kun olen tämmönen tylsä ja vähäpätöinen rassukka josta kukaan ei pidä" mentaliteetti ei vetoa ihmisiin. Jos otsassa lukee näkymätön "masentunut kynnysmatto", niin ei varmaan kovin montaa edes kiinnosta yrittää ystävystyä (joo,kuulostaa tosi karulle, mutta totta). Kun taas jos ihminen säteilee iloisuutta ja tietynlaista reippautta, niin heti tekee mieli mennä tutustumaan.Ei se ystävyys tule sieltä kotoa teitä etsimään. Sen eteen täytyy tehdä töitä.
 

Yhteistyössä