Mä olen miettinyt viime päivinä, että..

[Fleur de la Cour]

onko tuo vaikeuksien määrä elämässä ja parisuhteessa vakio? Mietin siis omaa parisuhdettani jota on tuska jos toinenkin keikutellut, muttei ole ikinä tätä purjevenettä kaatanut eikä tule kaatamaan. Aloin sit tosissaan miettiä, että miten voin olla noin varma ettei kaadu, mutten osannut syytä sanoa tunteelle, miestä vaan on jostain syystä ollut aina selkeän helppo rakastaa (ja uskon että hänkin kuvaa asiaa kuitenkin samoin minun kohdallani) Emme ole koskaan edes miettineet, että sopisimmeko toisillemme, viihtyisimmekö yhdessä, pitäisimmekö samoista asioista, tykkäisimmekö elää yhdessä. Me vaan ollaan oltu heti kumpikin varmoja, että noin on eikä se siitä näköjään miksikään ole muuttunut. Siis tokihan meilläkin on parisuhteessa päiviä jolloin toinen ottaa päähän, mutta siis tuo syvempi asia, se rakkaus, sitä mun ei ole ikinä tarvinnut pohtia ja voin luottavaisin mielin ajatella, että vaikka tekisin mitä niin rakkaus on ja pysyy. Onkohan tuo ajatus realistinen?

 

[r u u s a]

Jaaa-ah.

Mistäs sitä koskaan tietää.

Mäkin olin täysin varma, että yhdessä ollaan aina, kunnes kuulin erouhkauksen.

:xmas:

(Nykyään mikään ei ole varmaa.
Muutakuin se, että ainakin seuraavat kymmenen vuotta ollaan kimpassa.)

 

[voi ei!]

Jaaa-ah.



Mäkin olin täysin varma, että yhdessä ollaan aina, kunnes kuulin erouhkauksen.

:O

voi hitsi... jatkatteko vielä yhdessä vai tuleeko jommalle kummalle muutto?

 

[r u u s a]

Jaaa-ah.



Mäkin olin täysin varma, että yhdessä ollaan aina, kunnes kuulin erouhkauksen.

:O

voi hitsi... jatkatteko vielä yhdessä vai tuleeko jommalle kummalle muutto?

Öööö... ei me erota, se oli uhkaus vasta.

 

[tiinu]

Mikää muu kuin kuolema, ei ole varma asia. Elämäntielle mahtuu yllätyksiä, joihin ei ehkä kuuna kullan valkeana olisi osannut varautua.

 

[voi ei!]

Jaaa-ah.



Mäkin olin täysin varma, että yhdessä ollaan aina, kunnes kuulin erouhkauksen.

:O

voi hitsi... jatkatteko vielä yhdessä vai tuleeko jommalle kummalle muutto?

Öööö... ei me erota, se oli uhkaus vasta.

ookkeeiii.... no hyvä niin!

mutta uhkailukin on perseestä. se on jotenkin lopun alkua jos riidellessä aletaan väläytellä eroa vaihtoehtona. :/

 

[Fleur de la Cour]

Mikää muu kuin kuolema, ei ole varma asia. Elämäntielle mahtuu yllätyksiä, joihin ei ehkä kuuna kullan valkeana olisi osannut varautua.

No se on tosiaan suurin pelkoni, että menetän jomman kumman perheenjäseneni, mutta sen verran oolen läheisiä lähiaikoina menettänyt, että tiedän ettei ihminen voi kuolemalle mitään.

 

[tiinu]

Mikää muu kuin kuolema, ei ole varma asia. Elämäntielle mahtuu yllätyksiä, joihin ei ehkä kuuna kullan valkeana olisi osannut varautua.

No se on tosiaan suurin pelkoni, että menetän jomman kumman perheenjäseneni, mutta sen verran oolen läheisiä lähiaikoina menettänyt, että tiedän ettei ihminen voi kuolemalle mitään.

Niin, mutta tarkoitin myös sitä, että koskaan ei tiedä mitä muuta sillä elämällä on tarjottavana. Kuolema tietenkin on sellainen, jolle kukaan ei mahda mitään, mutta kyllähän elämässä muitakin käännekohtia ja pakan sekoittajia on.

 

[anne]

mäkin uskon vahvasti et mikään voi meitä erotaa. sen varauksen olen kuitenki tehnyt ét jos nyrkki heilahtaa lapseen tai muhun, niin silloin mä puran kerrasta kaikki sitoumukseni. uskottomuudet yms ei meidän liittoa kaada mut toi väkivalta on ihan ehdoton.

 

[Fleur de la Cour]

Mikää muu kuin kuolema, ei ole varma asia. Elämäntielle mahtuu yllätyksiä, joihin ei ehkä kuuna kullan valkeana olisi osannut varautua.

No se on tosiaan suurin pelkoni, että menetän jomman kumman perheenjäseneni, mutta sen verran oolen läheisiä lähiaikoina menettänyt, että tiedän ettei ihminen voi kuolemalle mitään.

Niin, mutta tarkoitin myös sitä, että koskaan ei tiedä mitä muuta sillä elämällä on tarjottavana. Kuolema tietenkin on sellainen, jolle kukaan ei mahda mitään, mutta kyllähän elämässä muitakin käännekohtia ja pakan sekoittajia on.

Meillä on ollut paljon käännekohtia.. siitähän mun pohdinta just alkoi.. Eli ollaan koettu tosiaan enemmän kuin paljon kaikenmoista alamäkeä, mutta ehkä se just sitten tekeekin vahvammaksi koko siteen meidän välillä, ja siitä sitten pääsin ajatelmaan että miten suhteet alkaa.. No radiosta sattui tulemaan samasta aiheesta yks päivä ja kuuntelin sitä.. siis että kun toisilla kuulemma oiken sovitaan, että nyt sit seurustellaan. Aloin miettiä, että kysyikö meistä koskaan kumpikaan, että seurusteltaisko, me heti vaan ensisilmäyksestä rakastuttiin ja alettiin seurustella. Eikä mua itse asiassa varsinaisesti edes kai kosittu, siis kihloihin pyysi ja sitten sitä vaan huomaa yhtäkkiä, että tänä kesänä on 10. hääpäivä.

 

[tiinu]

Meillä on ollut paljon käännekohtia.. siitähän mun pohdinta just alkoi.. Eli ollaan koettu tosiaan enemmän kuin paljon kaikenmoista alamäkeä, mutta ehkä se just sitten tekeekin vahvammaksi koko siteen meidän välillä, ja siitä sitten pääsin ajatelmaan että miten suhteet alkaa.. No radiosta sattui tulemaan samasta aiheesta yks päivä ja kuuntelin sitä.. siis että kun toisilla kuulemma oiken sovitaan, että nyt sit seurustellaan. Aloin miettiä, että kysyikö meistä koskaan kumpikaan, että seurusteltaisko, me heti vaan ensisilmäyksestä rakastuttiin ja alettiin seurustella. Eikä mua itse asiassa varsinaisesti edes kai kosittu, siis kihloihin pyysi ja sitten sitä vaan huomaa yhtäkkiä, että tänä kesänä on 10. hääpäivä.

Jokaisella ihmisellä elämässään on käännekohtia, halusi tai ei. Toisille ne koituvat kohtaloksi, toisien elämään ne ei juuri hetkauta.

Olemme olleet kauemmin yhdessä kuin te, emmekä mekään ole koskaan kyselleet että seurusteltaisiinko. Jotenkin teennäistä. Mutta siitäkään huolimatta en koskaan ole tuudittautunut, enkä tuudittaudu siihen, etteikö elämä meitä voisi erottaakin yhtä äkkiarvaamatta, kuin yhyttikin. Kuolemaa en tarkoita, vaan ihan eroa. Olemme harmooninen pari. Täydennämme toisiamme. Olemme puolisoita ja ystäviä. Olemme sekä yhtä, että erikseen. Siitäkin huolimatta olen realistinen.

 

[Juures Suikale]

Me ollaan miehen kanssa säästytty hurjan pahoilta alamäiltä. Voi kunpa asiat pysyisikin näin. Onnellisesta ja tasaisesta elämästä huolimatta (tai juuri sen takia) meillä on side, jonka katkeaminen kuullostaa korvaani täysin epäloogiselta. Mie luulen, että yhessä ollaan loppuun asti.

Eihän se luulo tietoa ole, mutta luuloni on varmempi pohja elämänikäiselle parisuhteelle, kuin tietoni siitä kuinka moni parisuhde kariutuu. Eli keskityn luulemaan ja olen onnellinen :heart:

 

[r u u s a]

Mekin alettiin seurustella ensitapaamisesta alle tunnin kuluessa. =)

Ja kai me yhdessä ollaan iäti, kaikesta huolimatta.

Ehkä se on realismia.
Tätä tää olisi muidenkin kanssa...

(tai sitten ei, mistäs sitäkään tietää )


Mutta miksi sä nyt näitä pohdit? :/

 

[Fleur de la Cour]

Meillä on ollut paljon käännekohtia.. siitähän mun pohdinta just alkoi.. Eli ollaan koettu tosiaan enemmän kuin paljon kaikenmoista alamäkeä, mutta ehkä se just sitten tekeekin vahvammaksi koko siteen meidän välillä, ja siitä sitten pääsin ajatelmaan että miten suhteet alkaa.. No radiosta sattui tulemaan samasta aiheesta yks päivä ja kuuntelin sitä.. siis että kun toisilla kuulemma oiken sovitaan, että nyt sit seurustellaan. Aloin miettiä, että kysyikö meistä koskaan kumpikaan, että seurusteltaisko, me heti vaan ensisilmäyksestä rakastuttiin ja alettiin seurustella. Eikä mua itse asiassa varsinaisesti edes kai kosittu, siis kihloihin pyysi ja sitten sitä vaan huomaa yhtäkkiä, että tänä kesänä on 10. hääpäivä.

Jokaisella ihmisellä elämässään on käännekohtia, halusi tai ei. Toisille ne koituvat kohtaloksi, toisien elämään ne ei juuri hetkauta.

Olemme olleet kauemmin yhdessä kuin te, emmekä mekään ole koskaan kyselleet että seurusteltaisiinko. Jotenkin teennäistä. Mutta siitäkään huolimatta en koskaan ole tuudittautunut, enkä tuudittaudu siihen, etteikö elämä meitä voisi erottaakin yhtä äkkiarvaamatta, kuin yhyttikin. Kuolemaa en tarkoita, vaan ihan eroa. Olemme harmooninen pari. Täydennämme toisiamme. Olemme puolisoita ja ystäviä. Olemme sekä yhtä, että erikseen. Siitäkin huolimatta olen realistinen.

Mun perusluonne on periksiantamaton.. jos rakastun johonkin niin sen eteen teen kaikkeni. Toki mä olen kerran elämässäni myös eronnut, ja silloin oli kyse olosuhteista ja elämäntilanteista eikä suinkaan rakkauden puutteesta. Mä olen aina ollut kovin realistinen, mutten sitten kai enää ole kun mulla ei millään mahdu nykyään mikään sellainen ajatuksiin. No ehkä toi tuleva hääpäivä sekoittaa ajatuksiin romantiikkaa, vaikka pidänkin sitä kuitenkin melko turhana lajina.

 

[tiinu]

Mun perusluonne on periksiantamaton..

Mutta liitossa on kaksi osapuolta. Sinä ja hän.

 

[Fleur de la Cour]

Mun perusluonne on periksiantamaton..

Mutta liitossa on kaksi osapuolta. Sinä ja hän.

Hän-puolisko tässä tapauksessa on enemmän kuin periksiantamaton, se on jääräpää..

 

[r u u s a]

Okei. Hieno juttu. =) :flower:

(ja ähä, halaankin vielä :xmas: )