Mä olen maailman kurjin ja kamalin, inhottava vaimo!!
- Viestiketjun aloittaja NeitiNasu
- Ensimmäinen viesti
Ensin :hug:
sitten: liityn joukkoon :ashamed: :wave:
ainakin välillä tuntuu juuri tuolta.
Tsemppiä, kyllähän nuo miehetkin meihin purkaa kiukkujaan välillä.
Ja joskus juurikin niitä mitkä kuuluisi omalle äidilleen...
sitten: liityn joukkoon :ashamed: :wave:
ainakin välillä tuntuu juuri tuolta.
Tsemppiä, kyllähän nuo miehetkin meihin purkaa kiukkujaan välillä.
Ja joskus juurikin niitä mitkä kuuluisi omalle äidilleen...
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
o-ou... ei varmaan naurattanut silloin... kaikilla on joskus huonoja päiviä ja elämän kokonaisuus on sitten huonojen ja hyvien päivien erotus
jos mennään plussalla niin hyvä Mä laitoin sen viestin sitt kuitenkin. Toivotaan parasta, että se on yksin etten herätä kaikkia muitakin yöllä töihin herääviä, ja että se joko a) ei herää ja lukee viestin vasta noustessaa tai b) saa nopeaan uudelleen unen päästä kiinni. :ashamed:
Mä laitoin sen viestin sitt kuitenkin. Toivotaan parasta, että se on yksin etten herätä kaikkia muitakin yöllä töihin herääviä, ja että se joko a) ei herää ja lukee viestin vasta noustessaa tai b) saa nopeaan uudelleen unen päästä kiinni. :ashamed:
S
sivusta seurannut
Vieras
Miksi sinä olet aina niin negatiivinen ja pahalla tuulella ? Kaikissa viesteissäsi on sama sävy.
Alkuperäinen kirjoittaja sivusta seurannut:
Nyt ei taida enää olla kysymys mun miehestä vaan tästä palstasta?
Noh, usko tai älä, me ollaan tätä pohdittu tätä asiaa yhden mun ystävän kanssa joka myöskin palstailee aktiivisesti (tiedän, kenellä ei ole elämää??)
Me ollaan tultu siihen tulokseen että mä en vaan osaa ilmaista itseäni kirjoittamalla, koska monet väittää, että mä kirjoitan vihaisia viestejä (kumma kyllä, ne monet on aina harmaita). Mä tiedän, etten ole viesteissäni kiukkuinen, ja mun ystäväni sanoi samaa, mutta ilmeisesti ihmisen joka mua ei tunne, on hankala tulkita niitä. Sitähän sitten lopulta ei tiedä, kummassa päässä se vika loppupeleissä on: täällä, vai siellä. =) =)
Alkuperäinen kirjoittaja tuli vaan mieleen:Miehet muuten pystyvät nukkumaan, vaikka riitaa ei olisikaan sovittu
No tuo ei ole totta ainakaan meillä!
Juttu menee näet niin, että itse herään sikeästä unesta siihen kun toinen seisoo sängyn vieressä (kauheaa muuten herätä sellaiseen tuijotuksen tunteeseen) ja mä pomppaan istumaan että WTF |O
Ja mies siihen, että "anteeks mutta en pysty nukkumaan kun mietin sellaista että mitähän sä mahdoit tarkottaa kun....."
Ja mä siihen että "ai onks meillä ollu taas jotain riitaa vai?"
Yleensä se menee siihen että mä siirryn vähän enemmän toiseen reunaan ja mies tulee siihen peesiin ja asia on loppuu käsitelty. :kieh:
Jälkikäteen olen miettinyt, että ihmeen hyvin mies jaksoi kaikkia pikku "kohtauksiani" kun lapset olivat syli-ikäisiä. :ashamed: Toisaalta taas silloin kun mies on ollut lasten kanssa kotona ja minä töissä, hän on ollut monasti odottamassa kengät jalassa ja takki päällä. Ehkä sitä draamaa olisi ollut toisinkin päin, jos mies ei olisi päässyt harrastuksilleen kotipäivän jälkeen.
Alkuperäinen kirjoittaja Leija:
Me käytiin kuukausi sitten pari kertaa yhdessä ulkona. Ja meillä oli kivaa, oltiin ihan niinkuin eri ihmiset, toisillemme siis. =) Sen jälkeen me ollaan oltu aikalailla töissä. Kun mies tulee, mä menen. Ja vaikkei mies tulisikaan, sitten tulee mummit, yhdessä tai erikseen. Ja mä olen töissä. Jouluakaan ei oltu yhdessä, mies oli töissä. Ett aika kuivaa ollut tää kuukausi taas. Sitä se itseasiassa koski koko homma tänään: olin ollut töissä ja mies on siis töissä myös huomiseen asti, ja kun sitten soitti hyvää yötä, mä tiuskahdin takaisin ett veetuttaa tälläinen iänikuinen soitteleminen, kun aina ollaan myöhään pois jos tullaan yöksi ollenkaan. Ärsyttää. Ja ärsytti. Mutta melko turhanpäiväistä alkaa keuhkoamaan siitä, kun toinen on menossa nukkumaan 200 kilsan päässä. Ett se siitä ja sen kestävyydestä. :/
Oikeasti meillä on mies semmoinen kiukuttelija puhelimessa kun sillä on ikävä (siis jos ollaan eri osoitteissa) mut koska tiedän ja tunnen mieheni osaan jo suhtautua puhelun loppu sanoihin.
aluksi kun sitä ei ymmärtänyt se oli aika vaikeaa, tuli semmonen olo et mitäs toi nyt meinas.
aluksi kun sitä ei ymmärtänyt se oli aika vaikeaa, tuli semmonen olo et mitäs toi nyt meinas.