P
purkautuu...
Vieras
Mä en enää tiedä mitään. Mä en tiedä haluanko olla t:n kanssa. Mä en tiedä voinko olla enää hyvä äiti. Mä en tiedä mitä mä haluan koko elämältä.
Tänään t sitten myönsi mulle sen, minkä mä olen jo kauan tietänyt. Se on lyönnyt sitä exäänsä j:ta. Sanoi lyöneensä avarilla. Että se nainen oli hänelle helvetin tärkeä, niin oli vain totaalisesti menettänyt malttinsa, kun tämä j oli häntä pettänyt.
Mulla on aika sekavat tunteet nyt. Jos ajattelee, niin me ollaan kuitenkin t:n kanssa tavattu aika nopsaa ton tapahtuman jälkeen. Mä olen aina ajatellut ettei se t ikinä ole muhun ihastunut, mä vain olen ollut siinä saatavilla. Että halus vaan olla mun kanssa ettei tarttis olla yksin. Ja kun tällä j:llakin oli jo uusi mies kuvioissa. No pian muutettiin sit yhteen jo. Ja sit olinkin jo raskaana. Sit vaan jotenkin rutiinilla vedettiin. Hommattiin lastentarvikkeita/vaatteita. Raskaus sujui mutkattomasti. Jossain täsä välissä meillä oli meidän ensimmäiset vähä rajummat riidat. T heitti mut pihalle, tuli kyl aina perässä. T:lla ei ollut töitä, eikä oikein innostusta hakeakkaan. No sit silt lähti ne luottotiedot. No T oli vähän poissaoleva vaarmaan viikon verran, kun hän sitten kertoi hänellä olevan jo 8 vuotias tyttö. Ja että T onkin 29-vuotias, eikä 22, mitä minulle oltiin sanottu. En siis vieläkään ollut tavannut T:n vanhempia. Omalle äidilleni kerroimme asian niin, että olisin itsekkin tiennyt T:n iän ja lapsesta jo aikaisemmin, mutta en ollut vain halunnut kertoa äidilleni. Tapasin tämän T:n tytön ja vanhemmat. Vanhemmat tajusivat heti että olen raskaana. Eivät edes onnitelleet. No sit meiltä lähti vuokra-asunto alta. Saimme tietää että vauva on tyttö. Muutimme äitini luokse. T jäi kiinni automurrosta ja oli putkassa kolme päivää. Minä olin mukana kun hänet pidätettiin ja pistivät minutkin putkaan yön yli. No sit siin tulikin jo kaikkii muita hankaluuksia meidän äidin kanssa. Äitini teki rikosilmoituksen ikäerostamme, että T oli ollut 29-vuotiaana ollut sukupuoliyhteydessä 15-vuotiaan kanssa, minun. Äitini ja meidän välit menivät tosi huonoiksi. No pian saimmekin sitten oman kodin, miehen vanhemmat hommasivat sellaisen asumisoikeus asunnon. Esikoisemme syntyi 52cm ja 3630g. Niin pieni nätti tyttö. No tytöllä nousi bilirubiini arvot tosi korkealle. Meidän annettiin ymmärtää, että kyse oli vain ihan tavallisesta kellastumisesta. Että yleensä normalisoituu seuraavaan päivään mennessä. No ei auttanut, siirrettiin teholle tarkkailuun. Kukaan ei tiennyt mikä mienellämme oli. Päiviä kului. Tyttömme oli teholla ja minä vuodeosastolla. Minulle soiteltiin poliisista, kyselivät tuosta äitini tekemästä rikosilmoituksesta. Sosiaalikeskuksesta soitettiin ja kyseltiin kaikkea meidän asioista. Olo oli tosi kurja. No sitten huomattiin verenkuvasta punasolujen outo muoto, tytöllämme on sferosytoosi. Eli oudon muotonsa johdosta hajoavat paljon nopeammin kuin normaalit punasolut. Tyttö siirrettiin hematologiselle osastolle, sai lisää punasoluja, ja jäi vielä tarkkailuun. Tällöin minä pääsin kotiin. Tytön saimme kotiin neljä päivää myöhemmin.
Imettäminen ei sujunut. Tyttö sai korviketta. Kasvoi hyvin. Sitten aloinkin jo kohta odottaa kuopusta...
Nyt meillä siis kaksi lasta. Asutaan erillään. Mutta usein ollaan lasten kanssa oltu vielä T:n luona. En vaan osaa päästää irti ja mä olen aivan sekaisin, koska T on sanonut ja tehnyt minulle sellaisia asioita joita en ikinä anna anteeksi, enkä ikinä enää haluaisi palata hänen kanssaan yhteen, mutta en osaa irroittaakkaan...
Tänään t sitten myönsi mulle sen, minkä mä olen jo kauan tietänyt. Se on lyönnyt sitä exäänsä j:ta. Sanoi lyöneensä avarilla. Että se nainen oli hänelle helvetin tärkeä, niin oli vain totaalisesti menettänyt malttinsa, kun tämä j oli häntä pettänyt.
Mulla on aika sekavat tunteet nyt. Jos ajattelee, niin me ollaan kuitenkin t:n kanssa tavattu aika nopsaa ton tapahtuman jälkeen. Mä olen aina ajatellut ettei se t ikinä ole muhun ihastunut, mä vain olen ollut siinä saatavilla. Että halus vaan olla mun kanssa ettei tarttis olla yksin. Ja kun tällä j:llakin oli jo uusi mies kuvioissa. No pian muutettiin sit yhteen jo. Ja sit olinkin jo raskaana. Sit vaan jotenkin rutiinilla vedettiin. Hommattiin lastentarvikkeita/vaatteita. Raskaus sujui mutkattomasti. Jossain täsä välissä meillä oli meidän ensimmäiset vähä rajummat riidat. T heitti mut pihalle, tuli kyl aina perässä. T:lla ei ollut töitä, eikä oikein innostusta hakeakkaan. No sit silt lähti ne luottotiedot. No T oli vähän poissaoleva vaarmaan viikon verran, kun hän sitten kertoi hänellä olevan jo 8 vuotias tyttö. Ja että T onkin 29-vuotias, eikä 22, mitä minulle oltiin sanottu. En siis vieläkään ollut tavannut T:n vanhempia. Omalle äidilleni kerroimme asian niin, että olisin itsekkin tiennyt T:n iän ja lapsesta jo aikaisemmin, mutta en ollut vain halunnut kertoa äidilleni. Tapasin tämän T:n tytön ja vanhemmat. Vanhemmat tajusivat heti että olen raskaana. Eivät edes onnitelleet. No sit meiltä lähti vuokra-asunto alta. Saimme tietää että vauva on tyttö. Muutimme äitini luokse. T jäi kiinni automurrosta ja oli putkassa kolme päivää. Minä olin mukana kun hänet pidätettiin ja pistivät minutkin putkaan yön yli. No sit siin tulikin jo kaikkii muita hankaluuksia meidän äidin kanssa. Äitini teki rikosilmoituksen ikäerostamme, että T oli ollut 29-vuotiaana ollut sukupuoliyhteydessä 15-vuotiaan kanssa, minun. Äitini ja meidän välit menivät tosi huonoiksi. No pian saimmekin sitten oman kodin, miehen vanhemmat hommasivat sellaisen asumisoikeus asunnon. Esikoisemme syntyi 52cm ja 3630g. Niin pieni nätti tyttö. No tytöllä nousi bilirubiini arvot tosi korkealle. Meidän annettiin ymmärtää, että kyse oli vain ihan tavallisesta kellastumisesta. Että yleensä normalisoituu seuraavaan päivään mennessä. No ei auttanut, siirrettiin teholle tarkkailuun. Kukaan ei tiennyt mikä mienellämme oli. Päiviä kului. Tyttömme oli teholla ja minä vuodeosastolla. Minulle soiteltiin poliisista, kyselivät tuosta äitini tekemästä rikosilmoituksesta. Sosiaalikeskuksesta soitettiin ja kyseltiin kaikkea meidän asioista. Olo oli tosi kurja. No sitten huomattiin verenkuvasta punasolujen outo muoto, tytöllämme on sferosytoosi. Eli oudon muotonsa johdosta hajoavat paljon nopeammin kuin normaalit punasolut. Tyttö siirrettiin hematologiselle osastolle, sai lisää punasoluja, ja jäi vielä tarkkailuun. Tällöin minä pääsin kotiin. Tytön saimme kotiin neljä päivää myöhemmin.
Imettäminen ei sujunut. Tyttö sai korviketta. Kasvoi hyvin. Sitten aloinkin jo kohta odottaa kuopusta...
Nyt meillä siis kaksi lasta. Asutaan erillään. Mutta usein ollaan lasten kanssa oltu vielä T:n luona. En vaan osaa päästää irti ja mä olen aivan sekaisin, koska T on sanonut ja tehnyt minulle sellaisia asioita joita en ikinä anna anteeksi, enkä ikinä enää haluaisi palata hänen kanssaan yhteen, mutta en osaa irroittaakkaan...
